18.12.2021 - Uusin Positiivinen napa

Musta pilvi on täysin luonnosteltu, ja leffojenkatselukin loppuu nyt toistaiseksi. Mukavaa, kun loput tarinat ovat paperilla eivätkä enää vain päässäni. Sen kunniaksi viimeisin Positiivinen napa -strippi on netissä. En ole ainakaan vielä saanut uusinta PlanInfoa, mutta kai tuo lehti on luettavissa vähintään intranetissä, koska eräs työntekijä mainitsi 50-vuotisjuhlastrippini minulle torstaina.

    Ongelma siinä, että tekee ajankohtaista sarjakuvaa muutama kuukausi ennen kuin se julkaistaan, on se, ettei pysty ennustamaan, miten asiat makaavat julkaisuhetkellä. Kun syksyllä piirsin tuon stripin, koronatilanne oli paranemaan päin ja yleinen ilmapiiri oli helpottunut, toiveikaskin ehkä. Minä olen kuitenkin koko ajan ajatellut, ettei koronavirus minnekään tule häviämään, se on pysyvä riesa ja se tulee aina takaisin. Mutta mikä tilanne tulisi olemaan joulukuussa?

    Viimeinen ruutu tuossa stripissä on näennäisen optimistinen, mutta jo pelkästään syksyinen maisema putoavine lehtineen ja paljaiksi muuttuvine puineen huokuu surua ja pessimismiä. Lisää sitä fiilistä löytää, kun viimeisessä ruudussa siirtää katseensa lähelle vasenta laitaa, jossa putoavien lehtien sumppu muodostaa pääkallon. Halusin tuosta detaljista kuitenkin hienovaraisen, sellaisen, että se jää helposti huomaamatta ja tajuamatta. Mietin jopa, että onko se epäonnistunut, epäselvä yksityiskohta? Ehkä yritys luoda pääkallokuvio puun lehdistä on tuhoon tuomittu ainakin noin pienessä mittakaavassa, sen pitäisi olla selkeämpi... tai sitten ei...

    Tähän strippiin sain alkuinspiraation niinkin yllättävältä taholta kuin Leonard Nimoyn Amphibious Assaultilta, joka julkaistiin 1967 albumilla The Two Sides of Leonard Nimoy. Stripissä firman työntekijät ovat turvassa omassa lasikopperossaan, poissa ulkomaailman pahalta. Juhlapöytään hain referenssiä Disneyn 1962 tuottamasta näytelmäelokuvasta In Search of the Castaways eli Kapteeni Grantin lapset. Jules Vernen tarina. Sekin on yksi niistä elokuvista, jotka katselin tämän leffamaratonin aikana. Sen alussa nähdään komea herkkupöytä.

13.6.2021 - Kaikkea sekalaista puuhastelua

Maalis-huhti-touko-kesäkuu ovat olleet osaltani vähän sellaista puoliaktiivista puuhastelua milloin minkäkin asian parissa. Koko ajan olen tehnyt jotain, mutta paljoa en ole saanut valmiiksi. Selasin läpi kaikki vuosien 1970-1989 Suomen Kuvalehdet SK:n digiarkistossa, se on sentään hoidettu. Otin talteen muusikkohaastatteluja ja pari muutakin artikkelia, sekä merkkasin ylös kunkin vuoden kohdalla kaikki pilapiirtäjät ja kuvittajat joiden töitä näkyi. Toinen homma on ollut selata tarkkaan läpi vuosien 1970-1977 ja 1989-1997 Hesarit. Silloin kun kirjoittelin niitä vuosiraportteja, selailin nuo vuodet läpi vähän ylimalkaisesti, ja jäi tunne, että paljon kiinnostavaa jäi huomaamatta. Olen nyt päässyt vuoden 1992 toukokuuhun. Tuo Hesareiden selailu on pikkuisen turhauttanut minua jo pitemmän aikaa, ja yhdessä vaiheessa kirin vimmatusti sen työn kanssa jotta saisin sen nopeasti loppuun. Muutaman vuoden lehdet pikavauhdilla jokusen päivän ajan selattuani kuitenkin totesin itselleni, että kestää vielä puolitoista viikkoa ennen kuin pääsen loppuun. Tuntui, etten jaksanut pelkästään selata Hesareita vielä puolentoista viikon ajan, on tässä muitakin hommia. Nyt selaan lehtiä taas kuukausi päivässä -tahtiin.

Uutenavuotena aloitin mittavan musiikinkuuntelu-urakan, jolle varasin aikaa koko tämän vuoden. Kuuntelen aiemmin kuulemattomia levyjä ennestään tutuilta bändeiltä ja artisteilta Soulseekin, allTunesin ja YouTuben avulla. Hirveästi kasariheviä esimerkiksi. Paikkailen aukkoja. Minä kun olen sellainen, että jos kuuntelen yhden albumin joltakulta esittäjältä, pitää saada kuulla kaikki muutkin. Vaan nyt olen kirinyt sen projektin kanssa kovasti, ja tänään saan sen valmiiksi. En jaksa enää venyttää tuota musiikinkuunteluhommaakaan, sillä olen keksinyt taas uusia juttuja joita haluan ruveta tekemään. Heinäkuun ajan vietän lomaa, ja silloin on tarkoitus tehdä kaksi vähän aikaa sitten keksimääni projektia alusta loppuun. Sen jälkeen kaksi muuta projektia odottaa vuoroaan, ja ne ovat pitkäkestoisia - pahimmillaan voivat niellä kumpikin yhdeksän kuukautta minun ajastani. Valitettavasti YKS joutuu kärsimään tästä kaikesta. Tulen piirtämään kahdeksan viimeistä sivua vähän epämääräisesti silloin kun kaikelta muulta sattuu aikaa liikenemään, enkä osaa arvioida, milloin sarjakuva valmistuu. Pari-kolme seuraavaa sivua ovat vieläpä ne kaikkein haastavimmat koko eepoksessa, ja minua hirvittää tarttua niihin.

Yleisfiilikseni on ollut pitkään sellainen tasaisen harmaa. Työpäivät ovat kaikki samanlaisia, jonkinasteinen koronaeristys maskipakkoineen vaivaa vähän, elämä sinänsä on tasaisen huoletonta mutta tylsää. Kirjoittajana oloni on ollut tyhjiin pumpattu. Tuntuu, että sen jälkeen kun sain tv-sarjakatselmukseni henk. koht. muistoineni tallennetuksi, ei minulla ole ollut enää mitään erityistä kirjoitettavaa. Toisaalta, olen vuodattanut omaelämäkerrallisiin teoksiini ja näille vuodatussivuille niin paljon intiimejä asioita itsestäni, että olen kokenut vastareaktion. Ei ole tehnyt mieli kirjoitella mitään siitä mitä minulle kuuluu. Mitäpä kirjoitettavaa tästä tämänhetkisestä elämästäni edes olisi.

    Tulen jatkossakin kirjoittelemaan aika vähän ja harvakseltaan tänne. Muutama idea on mielessäni - syksymmällä ja ensi vuonna sitten...

Google Drivessa on taas päivitetty Kvaakin galleria -setti. Onnistuin repimään irti vähän lisää tavaraa sieltä sun täältä, sellaista mitä siinä galleriassa joskus oli. Lisäbonuksena vuoden 2007 kansiossa sivut 6-12 eli kaikki loputkin valmistuneet sivut nimimerkki Termipeiton (Aleksi Ahtiainen, Anssi Lautamo, Tomi Taskila) sarjakuvasta Side-Quest. Aidosti hauska fantasiaparodiasarjakuva jäi valitettavasti kesken, kun tekijöille tuli elämässä liikaa muuta syömään kaiken ajan. Side-Questin sivutkin netissä ovat hävinneet, mutta onnistuin kaivamaan sarjissivut esille Wayback Machinen uumenista. Vaati oikein kunnon kaivamista, mutta löytyiväthän ne sivut 6-12 sieltä kun riittävän hyvin osasi etsiä. Riemastuin, sillä olin kovasti harmitellut sarjiksen katoamista netistä.

Koronarajoituksia höllennetään, mikä on minusta melkoinen riskiveto, jopa tyhmää. Ei nyt pidä tuudittautua, kyllä se virus on yhä olemassa ja se voi iskeä uudestaan pahasti milloin tahansa. Pää kylmänä vaikka kesähelteellä. No, otin ilon irti lisääntyneestä vapaudesta käväisemällä eilen Turussa levymyyjäisissä. Paikkana sama Manhattan Kirppis Center jossa olin viime elokuussa. Sää valitettavasti oli sitä ja tätä. Helsingissä oli aurinkoista, matkan varrella satoi pariin otteeseen, Turun seudulla taivas oli ihan harmaa ja hiukan ripsutti. Kun astuin junasta ulos, alkoi kunnon kaatosade. Onneksi olin varustautunut takilla ja sateenvarjolla. Sade hellitti hetken päästä ja sen jälkeen tihutti pitkään, lakatakseen viimein kokonaan. Onneksi kirpputorin ulkopuolella seisseet myyjät olivat onnistuneet pitämään levynsä kuivina. Löysin yhden kalliin toivelevyn, jota olin etsinyt pitkään ja kovasti. Lisäksi ostin seitsemän halpaa tai kohtuuhintaista levyä, joista osaa olin myös hiukan etsiskellyt. Turun Sarjakuvakaupasta ostin vielä sarjiksiakin - Kemi-albumeita ja Pahkasikoja. Reissu siis kannatti tehdä, eikä Helsinki tervehtinyt minua sateella vielä siinä vaiheessa kun palasin kotiinpäin. Myöhemmin kyllä sateli, kun istuin jo kotona.

Kirjayhtymän scifi-kirjoja olen hommannut vielä lisää. Kunhan yksi kirja saapuu postissa, niin sen jälkeen ei puutu kuin Asimovin Teräsluolat (150 euroa pyytävät divarit siitä) ja Clarken Uhka avaruudesta (hyväkuntoisena ilmeisesti semmoinen seitsemänkympin kirja). Aika epätodennäköistä, että koskaan hankin niitä. Levykokoelmastani puuttuvia toivelevyjä olen viime syyskuusta lähtien väijyskellyt erityisesti Levykauppa Äxän nettisivuilta, ja tänä vuonna niitä on löytynyt keskimäärin kaksi / kuukausi. Olen hyödyntänyt vähän myös netin muita kauppapaikkoja - jopa Huuto.netiä. Se huutamani CD on vielä postissa tuloillaan, kunhan se saapuu, niin sen jälkeen toivelevyjä on enää 34. Hyvin menee sillä rintamalla. Huomasin vielä, että 80-luvun alussa tehty Hukkaputki-sarja julkaistiin kahtena DVD:nä toissa vuonna, joten tilasin ne Discshopista. Tuossa vieressä ne nyt nököttävät.

    Legatio Musicaan en aio kirjoittaa enää mitään. Olen tainnut vuodattaa itsestäni ulos kaiken, mitä minulla on musiikista kirjoitettavana. Minä vain lyhennän Toivelevyni-postausta sitä mukaa kun niitä levyjä löytyy.

1.1.2021 - Mietteitä mm. koronapandemiasta

Epäilen, että Timo-enollani on servikaalinen dystonia. Luin vuoden 1991 Hesarista jutun, jossa Mattiesko Hytönen haastatteli Kari Suomalaista. Siitä sain tietää, että Kari sairasti vanhoilla päivillään jotain tautia, joka veti hänen päänsä vinoon. Tautia ei nimetty, mutta heti tuli mieleen Timppa-enoni, jolla olen vuosien ajan havainnut samanlaisia oireita. Googlasin ja löysin tuon Wikipedia-sivun. En tiedä, onko Timppa koskaan saanut moista diagnoosia.

Koronavirus on tehokkaasti lamaannuttanut yhteiskunnan rattaita. Ilmasto kiittää. Toivottavasti. Ellei kiitä, niin sitten tarvitaan järeämpi pandemia.

    Koronassa minua huolettaa eniten se tieto, että se vanhentaa ihmisen aivoja kymmenellä vuodella. Siksi en halua sairastua. Minä haluan pysyä mahdollisimman skarppina mahdollisimman pitkään. Haluan myös yrittää olla niin fiksu kuin nyt tällä päällä ylipäätään pystyn olemaan. Siitäkin syystä en juuri koske edes alkoholiin. Kaikesta ikävästä menneisyydestäni huolimatta haluan muistaa aivan kaiken, jotta voin kirjoittamalla kertoa siitä. Pienetkin asiat, jotka olen jossain joskus huomannut, pienet tiedonjyvät jotka olen päähäni kerännyt, ja pienetkin muistot asioista joita olen kokenut tai nähnyt. Jossain saattaa olla joku, jota tieto hyödyttää, ja hän voi olla minulle kiitollinen.

    Koronarokotteessa minua epäilyttää se, että rokotus on uusittava. Haluan rokotteen olevan sellainen, että se otetaan kerran ja se riittää vuosiksi. Minua vaivaa myös se, ettei rokote anna sataprosenttista suojaa. Haluan myös olla ensin ehdottoman varma siitä, ettei se aiheuta vaikkapa narkolepsiaa. Entä pureeko rokote uusiin koronamuunnoksiin, joita on alkanut putkahdella? Ehkä jätän sen kokonaan ottamatta. En tiedä, aika näyttäköön.

    Luonto on antanut meille ensimmäisen vakavan varoituksen. Jos jotain eliölajia on liikaa, luonto järjestää viruksen, joka pyyhkii populaatiota pois. Kuten tapahtui citykaneille, joita kuoli massoittain taudin seurauksena. Sitten kanit rupesivat taas lisääntymään. Se on luonnon tapa hoitaa ekosysteemin tasapainoa. Ihminen ei ole tajunnut elämän tarkoitusta: luonnon tasapainon ja ekosysteemin ylläpitäminen. Se on meidänkin tarkoituksemme tällä planeetalla. Ihminen on epäonnistunut tässä, koska se ei ole tajunnut. Koronavirus ei ole mitään. Tämä on vasta alkusoittoa. Luonto verryttelee. Tulee vielä pahempia pandemioita. Näin kuuluukin tapahtua, koska meitä ei saa olla näin paljon. Minäkin voin vain toivoa, että kun loppuni koittaa, se tapahtuu mahdollisimman nopeasti, ilman pitkitettyä kärsimystä.

23.3.2020 - 27.3.2020 - Epävarmuutta tulevaisuudesta

23.3.2020

Saa nähdä, milloin ei tarvitse enää mennä Planmecaan. Saa nähdä, milloin ei tarvitse mennä enää päihdeklinikkaa siivoamaan. Kaikki on mahdollista tässä maailmantilanteessa. Olen vähän aikaa epäillyt, että Tähti-Siivous venttaa sitä päivää, jolloin klinikka lyö ovet säppiin virusepidemian takia. Eihän se käy, että ensin minulle annetaan lopputili, joku muu palkataan minun tilalleni klinikkaa siivoamaan, ja muutama päivä sen jälkeen päihdeklinikka suljetaan eikä sinne ole sitten enää kellään asiaa. Sehän olisi hölmöä ja naurettavaa. Siksi minun annetaan vielä jatkaa sivutyötäni. Pahimmassa tapauksessa olen jumissa sivutyöni kanssa kunnes virusepidemia joskus syksyllä on ohi. Lievimmässä tapauksessa siihen asti, kunnes ulkonaliikkumiskiellot / -rajoitukset äityvät niin hurjiksi, että klinikka joutuu lopettamaan väliaikaisesti toimintansa. Tähti-Siivousta moitin kyllä laiskasta tiedottamisesta. Eivät ole vaivautuneet informoimaan minua kuin kaikkein välttämättömimmästä, oikeastaan jo syyskuusta 2014 lähtien. Pasi ja Nele ovat pitäneet minua liian usein epätietoisuudessa siitä, mitä he ovat milloinkin ajatelleet ja mitä meinanneet. Tällä hetkellä he tosin lienevät aikamoisen kaaoksen keskellä, eivätkä ehdi / jaksa infota minulle asioista. Mitenkähän pieni siivousfirma edes pystyy pärjäämään nyt, kun isoilla firmoillakin on vaikeuksia?

Aamulla selasin läpi helmikuun 1971 Hesarit, tänä iltana klinikan siivoamisen lomassa teen ns. Milesago-projektia, joka on se pelkkää tekstinkäsittelyä sisältävä musiikkiaiheinen projekti. Tämä on maanantain, keskiviikon ja perjantain työkuvioni. Tiistaisin ja torstaisin aloitan aamun Hesareiden selailulla ja töiden jälkeen äänitän Spotifysta vinyylihyllyni sisältöä digitaaliseen muotoon. Lauantaisin ja sunnuntaisin äänittelen Spotifysta ja piirrän YKS:ää. Näin saan hoidetuksi neljää projektia kerralla.

27.3.2020

Milesago-projekti etenee yllättävänkin riuskasti. Vasta kolmas ilta jolloin puuhaan sen parissa, ja olen harpannut melkoisesti eteenpäin. Ehkä jo parin viikon päästä se on valmis. Saisin sen valmiiksi tänä viikonloppuna jos keskittyisin pelkästään siihen, mutta en tee niin.

18.3.2020 - 21.3.2020 - Lisää ongelmia koronan takia, päihdeklinikka-asiaa ym. ajankohtaista

Eilen tiistaina yksi työntekijä kakkoskerroksessa rupesi osaltaan tekemään minun työtäni pyyhkimällä desinfiointiaineeseen kastetulla rätillä paikkoja. Hyvä juttu, mutta se tarkoitti samalla sitä, että omat työni vähenivät liikaa. Minulla oli vaikeuksia keksiä tiistaina tekemistä kahdeksaksi tunniksi. Eli jos duunia oli aiemmin liikaa, niin nyt sitä oli liian vähän. Ratkaisuna rupesin tänään taas moppaamaan lattioita, jotka olivatkin pahassa kunnossa muutaman päivän laiminlyönnin jäljiltä. Esimies on pelotellut suojahaalareilla, jotka hän on tilannut meille siivoojille ja jotka ovat kuulemma jo saapuneetkin. Tiedän että työmotivaationi loppuu tasan siihen kun ruvetaan pukemaan joitain suojapukuja päälle kun mennään siivoamaan firman tiloja. Se olisi nöyryyttävää, vaikka väki onkin vähentynyt kun moni on jäänyt etätöihin.

En ole vieläkään päässyt eroon päihdeklinikasta. Pasi laittoi 4. maaliskuuta sähköpostitse vastauksen kyselyyni:

"Huomenta!

Tänään on palaveri asiasta, uskon että max ensi vkon aikana onnistuu!

Kiitos kärsivällisyydestä, meille on tullut paljon järjestelemistä kun olemme saaneet uusia asiakkaita ja samalla pari siivoojaa on taasen lopettanut, siksi vienyt aikaa...

Palaan asiaan asap!"

Tuo siis 14 päivää sitten, ja sen jälkeen on ollut hiljaista. Olisiko koronaviruksella jotain osaa ja arpaa siinä, että Tähti-Siivous vain jahkailee tämän asian kanssa? Jokainen kerta, jolloin joudun raahautumaan Sturenkadulle, tuntuu taas yhdeltä kerralta liikaa.

Lohduttaudun kotona omien projektieni parissa. Kaksi projektia tulee valmistumaan ylihuomenna eli perjantaina, kaksi päivää aiemmin kuin olin laskenut. Viikonlopun aikana piirrän sitten Positiivisen navan firman lehteen (jos lehti ei ole pantu viruksen takia jäihin - minulle ei ole ainakaan vielä kerrottu mistään semmoisesta). Maanantaina 23. päivä otan kerralla hoitaakseni loput neljä projektia, eli Hesareiden selailun ja YKS:n, sekä kaksi musiikkiin liittyvää hommaa joiden tulokset jäävät vain koneeni kovalevylle ja minun tietooni. Spotifysta äänittäminen ja digitaalikopioiden tekeminen vinyylihyllyjen sisällöstä on siis toinen niistä, sitähän olen tehnyt tässä jo pitkään aina kun muilta hommilta on jäänyt aikaa. Toinen musiikkiaiheinen projekti sisältää pelkkää tekstinkäsittelyä, se varmaan tulee etenemään ripeästi.

Durran pitää puhdistaa ja kiillottaa kunnolla. Olen huomannut että se haisee, mikä on selvää, olihan se varastossa säilössä ties kuinka monta vuotta. Minulla on hyvältä tuoksuvaa pesuainetta, jolla saan hajun pois. Olen järjestellyt kirjahyllyjäni edelleen ja saanut mahtumaan lisää sarjiksia niihin. Pääsin eroon kolmesta pahvilaatikosta, mutta vielä on toiset kolme laatikkoa joissa tavaraa. Hyllyttämättä ovat vielä 3 etsivää- ja Jan-nuortendekkarit, Aku Ankan taskukirjat ja Roope-setä -taskulehdet, MikroBITIT ja muut tietokonelehdet sekä vähän yli puolet CD-R -levyistäni.

Olohuoneeseen saapuneet nojatuoli ja matto, Durran-vene ja CD-hylly ovat lisänneet kotini viihtyisyyttä entisestään. Olen puhdistanut kylpyhuonetta vielä uudemman kerran vahvalla pesuaineella ja saanut pois loputkin liat lattiasta ja seinistä. Hyrisen tyytyväisenä täällä istuessani.

Yritän miettiä koronaviruksen hyviä puolia, nyt kun Suomi on mennyt ns. kiinni. Jospa ihmiset nyt viimein oppisivat jotain, ja ihanteet muuttuisivat. Pois jatkuvaan talouskasvuun pyrkiminen, tilalle kollektiivista downshiftaamista. Ihmiskunta voi vallan hyvin pyöriä pienemmällä teholla.

20.3.2020

Yksi projekti valmistui eilen illalla, toinen tänä aamuna ennen töihin lähtöä. Kivaa, kun saa jotain valmiiksi. Viikonloppuna äänittelen Spotifysta lisää levyhyllyni sisältöä digitaaliseen muotoon, puleeraan Durran-venettä ja piirrän seuraavan Positiivisen navan. Orjan May sanoi tämän kuun alussa tavatessamme, että hän lähtee kahden viikon lomalle. Sen jälkeen en ole saanut häneltä mitään viestiä. Hänhän halusi osallistua Kvaakin sarjakuvahaasteeseen, jonka aiheena on Muutoksia. Annoin hänelle yhden täysin valmiin idean ja yhden kehittelemättömän idearaakileen. En ole jaksanut yrittää keksiä enempää ideoita. Teen Positiivisen navan siitä samasta ideasta, jonka annoin Orjanille, se sopii hyvin siihenkin tarkoitukseen. Eikä siitä tule koronajuttua, vaan se ammentaa tästä meidän lumettomasta talvestamme.

"« Lähetetty käyttäjälle: OM : 04.03.2020 klo 16:25:13 »

Hei,

Sain eilen jo yhden idean Kvaakin maaliskuun haasteeseen, kun vain katsoin ikkunasta ulos. Ajattelin, että keksisin toisenkin, mahdollisimman erilaisen idean, että saisit valita mieluisamman, mutta vielä ei ole toista idistä tullut.

Mutta tämmöinen:

1. ruutu: Tekstilaatikko: "Talvi 2000". Jokin eläin talsii hangessa, lumisateessa.

2. ruutu: Tekstilaatikko: "Talvi 2020". Sama eläin kävelee vesisateessa, maassa ei ole lunta.

3. ruutu: Tekstilaatikko: "Talvi 2040". Sama eläin ravistaa kaikki karvansa pois.

4. ruutu: Eläin kävelee täysin karvattomana hellesäässä.

Eli olisi tämmöinen ilmastonmuutosta kommentoiva neliruutuinen mykkäsarjakuva.

Ajattelin keksiä toisen idean, jossa olisi ihmisiä ja dialogia. Mietin, josko se olisi jokin semmoinen juttu, jossa kaksi miestä kävelee ja keskustelee. Ensimmäisessä ruudussa keskustelu olisi hirveän asenteellista, mutta toisessa ruudussa pehmeämpää ja kolmannessa jo täysin suvaitsevaista ja harmitonta. Neljäs ruutu paljastaisi, että moisen muutoksen takana olisi joku keksijä tai muu tyyppi jonkinlaisen ihmelaitteen kanssa. En ole kehitellyt tuota ideaa sen pidemmälle, ja ajattelin että josko ihan jotain muuta tuon sijaan... Mutta mieti tuosta, mikä tuntuu mieluisalta."

Aku Ankan taskukirjat, Roope-sedät ja tietokonelehdet viettävät aikaansa kirjahyllyni päällä, huomasin että sinnehän oli tullut runsaasti tilaa, kun Frej oli laajentanut hyllystöä. Nuortendekkarit saavat pysyä pahvilaatikossa makuuhuoneessa olevan työpöytäni alla, se ei ole siellä tiellä. Vain parisataa itse polttamaani CD-R -levyä haaveilee vielä hyllypaikoista, pääsyä pois pahvilaatikosta.

21.3.2020

Durran on nyt aika hyvin puhdistettu, ja se tuoksuu hyvältä. Fiilis on hyvä, joskin raukea työviikon jäljiltä. Äiti ja isäpuoli soittivat kesken pikku nokkaunieni, kyselivät vointiani ja sellaista. Ovat päättäneet ennemmin korvata sen vanhan liesituulettimen uudella, jonka ovat löytäneet Gigantista halvalla. Metsästävät vielä lisää hyllytasoja siihen CD-hyllyyn, jonka päällä vene on. Tulevat ehkä parin viikon päästä tänne. Kiva sinänsä, mutta saisivat mieluummin totella viranomaisten määräyksiä ja pysyä kotonaan, hehän ovat molemmat yli 70-vuotiaita. Olen täysin varautunut siihen, että olohuoneeni pysyy sen näköisenä kuin se nyt on niin kauan, kunnes koko virusepidemia on ohi. Ei heidän tarvitsisi enää säädellä minun vuokseni yhtään mitään, täällä on jo ihan tarpeeksi mukavat oltavat jotta jaksan viettää vaikka koko kesälomani kotonani tämän lievän keskeneräisyyden keskellä. Viimeistelytyöt saisivat hyvin odottaa syksyyn. Mutta en minä aio kieltää äitiä ja isäpuolta tulemasta. Tulkoot, jos minun kotini sisustuksen viimeistely on heille tärkeämpää kuin viranomaismääräykset.

10.3.2020 - 13.3.2020 - Koronapandemian aiheuttamaa häslinkiä työpaikalla + Durran-pienoisvene

10.3.2020

Kaikki uudet määräykset työpaikalla liittyen virusepidemioilta suojaamiseen, desinfiointiin ym. ovat minulle liikaa. Olen huono mukautumaan nopeasti muuttuviin olosuhteisiin ja omaksumaan nopeasti uusia työskentelytapoja. En jaksa, ehdi tai pysty noudattamaan pilkuntarkasti kaikkia määräyksiä joita ylemmältä taholta annetaan meille siivoojille. Menee joissakin kohdin liian hankalaksi käytännössä. Minulla pitäisi olla siivouskärry jatkuvasti vieressäni jotta se onnistuisi, mutta minulla on siivottavana paikkoja joihin en voi kärryä viedä. Ja kun työtä on muutenkin niin paljon kuin ehdin päivän aikana tehdä mikäli jätän kello yhden tauon väliin - ja sen myös jätän nykyään väliin joka päivä, jotta ehtisin tehdä kaiken - niin joka paikan desinfioimisen ym. varotoimien aiheuttama lisätyö stressaa minua vielä lisää. Työni tuntuu raatamiselta, ja se ei ole enää kivaa. Päihdeklinikkahomma toivottavasti päättyy lähipäivinä tai ainakin parin viikon kuluessa. Katsotaan, ikinä ei voi olla varma.

Elämäni oli neljä vuotta ihanaa, miksi se ei voi jatkua? Miksi sen on pakko palautua harmaaksi ja raskaaksi? Onko tämä ihmiselon väistämätön totuus? Tulisi edes kevät ja kauniit, lämpimät ilmat.

Matti kävi luonani tunnin vierailulla. Juteltiin niitä näitä, esittelin kirja-, sarjakuva- ja levykokoelmiani, ja Matti puhui siitä että voisimme taas käydä elokuvissa joku päivä jos löytyisi jotain sopivaa.

13.3.2020

Töissä systeemit ovat muuttuneet joka päivä. Eilen torstaina oli päätetty, että nyt saa lattioiden moppaaminen ja pyyhkiminen jäädä, homman nimi on nyt desinfioida, desinfioida ja vielä uudelleen desinfioida. Joka paikka, johon ihmiskäsi koskee. Kuljen siis ympäriinsä puhtaalla alkoholilla litimäräksi kastellun rätin kanssa ja pyyhin ovenkahvoja, työntökärryjen kahvoja, leimauslaitteita, taukotilojen pöytiä ja tuolien selkämyksiä, hanoja ym. Useita kertoja päivässä. Minulta ovat hävinneet kaikki vanhat tutut työrutiinit, ja olen ihan hukassa. Eksyksissä. Juuri ja juuri tiedän mitä tehdä. Minulla täytyy olla niitä tuttuja, joka päivä samoina toistuvia rutiineja, jotta olisi turvallinen olo ja voisin tuntea itseni hyväksi työntekijäksi. Että on jotain mihin verrata tämän päivän työsuoritusta tietääkseni, ovatko tänään menneet työt hyvin vai ei. Eilen jouduin hylkäämään ne, ja nyt ei mene enää henkisesti hyvin. Vähän väliä tapahtuu pientä sekoilua minun puoleltani, asioita joihin tuskin kukaan muu kuin minä juuri kiinnittää huomiota, mutta minä huomaan ne ja olen huolissani itsestäni. Ihmisten työpisteisiin en juuri kehtaa mennä pyyhkimään mitään, vaikka niissä ei toisaalta tarvitse pyyhkiä mitään, koska se on työntekijöiden vastuulla.

Matkustaminen on muuttunut hasardihommaksi, mutta yhä riittää niitä, jotka eivät tiedä, eivät välitä, tai eivät osaa ennustaa. Vastuullani olevan rakennuksen kakkoskerroksen työnjohtaja lomailee parhaillaan Dubaissa ja on joutunut karanteeniin. Saman kerroksen eräs työntekijä - se vastenmielinen mies josta olen kertonut aiemmin - matkusti Portugaliin eikä päässyt lähtemään sieltä. Se naispuolinen siivoojakollegani josta olen myös kertonut on kai Teneriffalla loukussa. Onneksi minulla ei ole enää nälkää matkustamiseen.

Hallitus on määrännyt kiellettäviksi kaikki yli 500 hengen kokoontumistilaisuudet. Aikeenani oli mennä tänä lauantaina levymessuille Helsinginkadulle, mutta ihan varmasti ne perutaan, kuin myös levymessut 22. maaliskuuta Järvenpäässä. Masentavaa.

Viime sunnuntaina sain CDandLP:ltä sähköpostiini tiedon, että yksi yhdeksästä ulkomaisesta toivelevystäni on ilmaantunut sinne myyntiin. Tanskalaismyyjä. Tein tilauksen, maksoin 60 euroa levystä + 9 euron postit, ja toissapäivänä sain ilmoituksen että levy on postitettu. Mitenkähän sen mahtaa käydä???

Täytyy vain ajatella asioita positiiviselta kantilta. Luonto kiittää. Tekee hyvää ilmastonmuutokselle, kun yhteiskunnan rattaat lakkaavat pyörimästä.

Eilen kymmeneltä illalla äitini lähetti viestiä, että aikovat tulla perjantaina puoli neljän ja neljän välillä, tavaraa mukanaan. Tulivatkin. Frej pykäsi sarjakuvia, kirjoja ja CD-levyjä sisältävälle kirjahyllylleni vielä yhden jatkeen, johon sain mahtumaan kaikki loput isommat sarjakuva-albumini ja kirjani. Tilaakin jäi. Vielä on tosin jäljellä isohko määrä matalia sarjakuvajulkaisuja ja kirjoja, joille riittäisi 20 sentin korkuiset hyllyt. En oikein haluaisi asettaa niitä noille 38 sentin korkuisille hyllyille. Sain myös Ann-Maylta kunnon nojatuolin ja kaksi mattoa. Yksi pienehkö sohva tulee vielä joskus. Frej irrotti keittiön seinästä liesituulettimen, hän vei sen mukanaan puhdistettavaksi ja fiksattavaksi.

Frej pystytti vielä yhden pienen hyllyn, jonka ulosvedettäville tasoille hän kiinnitti kiskoja CD-levyjä varten. Sinne saan tällä hetkellä 180 itse polttamaani CD-R -levyä. Hyllyn päälle hän laittoi SEN... sen uuden silmäteräni... DURRAN-VENEEN! Äiti ja isäpuoli toivat vihdoinkin minulle sen. Niin pitkä aika on Durran-veneen näkemisestä (1993), että enää heikosti muistin, miltä se näytti. Ulkonäössä on vanhahtavuutta ja kotikutoista karheutta, mutta se on rakennettu oikealla taidolla ja viitseliäisyydellä. Huomenna, kun on päivänvalo, otan valokuvan veneestä ja postaan tänne.

Frej ja äiti lähtivät vasta 19:20. Päätin, etten mene klinikkaa siivoamaan vaikka on perjantai. Tulisi liikaa kiirettä ja paniikkia saada homma valmiiksi ennen kymmentä. Vatsakin valitti tyhjyyttään, pakko oli syödä kun heikotti jo. Menen huomenna. Kuuntelen hyvää musaa, lepäilen ja ihailen Durrania.

22.2.2020 - 3.3.2020 - Liittyen Kvaakin kuukauden sarjakuvahaasteeseen, maaliskuu 2020

22.2.2020

Minulla on kuusi keskeneräistä projektia jäljellä. YKS on yksi, Hesareiden selailu on toinen, muut neljä liittyvät musiikkiin. Käytännössä teen tällä hetkellä kolmea hommaa. Äänittelen Spotifysta niitä levyjä, jotka minulla on vinyylinä. Teen siis digitaalikopioita vinyylihyllyni sisällöstä. Tämä urakka kestää määrittelemättömän ajan. Kaksi muuta projektia tulevat valmistumaan tasan kuukauden päästä, sunnuntaina 22. maaliskuuta. 23. maaliskuuta alan tehdä neljää muuta jäljellejäävää projektia yhtä aikaa, jaan ajan tasapuolisesti niiden kesken. Esim. aamuisin ennen töihin lähtöä aion selata Hesareita ja viikonloppuisin tehdä YKS:ää. Tämä on suunnitelmani.

3.3.2020

Orjan May kävi tänään luonani jo kolmannen kerran, tällä kertaa tosin vain pikaisesti. Olemme tehneet vaihto- ja rahakauppoja sarjakuvista ynnä muusta. Olen saanut häneltä tussien lisäksi A3- ja A4-paperiakin, osin parempaa kuin ne ohuet kopiopaperit joille olen tähän mennessä A3-sarjakuvani tehnyt. Orjan etsii Kvaakissa digivärittäjää omille töilleen, mutta toistaiseksi hän on joutunut pettymään kun kukaan ei ole vastannut. Minä olen tainnut vähän luvata värittää hänelle jotain. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

OM haluaa myös osallistua Kvaakin kuukauden haasteeseen, jonka aiheena on "Muutoksia". Koska hän on huono keksimään mitään, hän pyysi minulta ideaa. Keksin tässä jo yhden idean ihan pelkästään katsomalla ikkunasta ulos. Simppeli mutta syvällinen idea yksinkertaisesti toteutettuna neljällä sarjakuvaruudulla, sopii hyvin Kvaakin haastetyöksi. Katsotaan, saanko aikaiseksi vielä toisen idean, niin olisi OM:llä valinnanvaraa. Tänään sain vielä sähköpostia PlanInfo-lehden päätoimittajalta, pitäisi ensi kuun puoleenväliin mennessä saada aikaiseksi Positiivinen napa -strippi. Ehkä en mielelläni piirtäisi koronaviruksesta mitään, jotain muuta voisi keksiä. Ajattelin tässä, että jos keksisin Orjanille toisenkin strippi-idean ja hän valikoisi toteutettavaksi niistä toisen, niin minä voisin tehdä PN-stripin sitten siitä toisesta ideasta.

Olen ollut viime päivinä hirveän mietteliäällä, introspektiivisellä päällä. On kaikenlaisia ajatuksia koronaviruksesta, klinikkasiivouksen lopettamisesta ja Tähti-Siivouksesta eroamisesta, omista vapaa-ajan projekteistani, asuntoni keskeneräisyydestä, ja yleisestä maailmantuskasta joka hiljalleen hiipii sieluuni nyt kun ei ole enää varsinaisia omia murheita. Useampikin asia junnaa paikoillaan, ja inhoan sellaista.

15.2.2020 - 18.2.2020 - Vakavia ajatuksia työstäni

15.2.2020

Esimieheni Outi on sanonut, että jos minulla alkaa olla liikaa työtä, palkataan joku tekemään osa hommista rakennuksessa jossa työskentelen. Viittä vaille, että apulainen tarvitaan. Hiukankin lisää työtä minulle, ja joudun sitä pyytämään. En ole masentunut, vain vakava ja kovasti mietteliäs. Hetken huuma on vaihtunut harmaaseen, raskaaseen arkeen. Kuherruskuukauteni Planmecan ja elämän kanssa on ohi. Minun on kamppailtava säilyttääkseni sen mitä minulla on. Minun on osattava säädellä omaa elämääni, tehtävä oikeita valintoja. Jos vain pääsen eroon päihdeklinikasta, niin hiukan helpottaa. Luulen, että juuri tästä alitajuntani on koettanut minua varoittaa. Ei enää huoletonta elämästä nauttimista ja kevyttä oloa, nyt on otettava tiukka duunariasenne.

    Kirottu koronavirus - josta olen syvästi huolissani - aiheuttaa vielä lisää (varo)toimenpiteitä. Tulee mieleen se, mitä kirjoitin vuodatussivuille 21.8.2010...

18.2.2020

Sysäsinpä Legatio Musicaan talteen leikkaamani artikkelin Finnvox-levytysstudiosta. Se julkaistiin Hesarin Nyt-liitteessä aikana, jolloin studio oli 33 vuoden ikäinen. Janita-anekdootista tuli mieleen, että kun vielä siivosin junia Ilmalan ratavarikolla, niin yhtenä päivänä löydettiin IC-junan penkiltä laukku, jossa oli Aleksi Bardyn tuottaman ja kirjoittaman Kielletty hedelmä -elokuvan käsikirjoitus. Vilkaisin ensimmäistä lehteä. Tehtiin ilmoitus löydöstä, ja laukku palautui sitten omistajalleen. Tuo leffa tuli ensi-iltaan helmikuussa 2009 Dome Karukosken ohjaamana.

Ihmeellistä, että ensimmäinen levytysstudio tosiaan rakennettiin Suomeen vasta 1965! Sitä ennenhän meillä tehtiin ihan helkkaristi levyjä. Miten oikein pärjättiin ilman levytysstudioita? No, nykyisin ihmetellään kuinka ennen tultiin toimeen ilman kännyköitä, ja silti monet muistavat hyvin kuinka ennen tultiin oikein mainiosti toimeen ilman niitä.

7.8.2010 - 21.8.2010

7.8.2010

Tämä vuodatussivu on minulle tärkeä henkireikä. Haluan kovasti kertoa muille ihmisille näitä samoja asioita joita tänne vuodatan, mutta kun kukaan ei koskaan keskustele kanssani. Muiden kanssa vain. Jos joku kysyy minulta jotain, se on jotain pinnallista, josta ei ole kunnon jutunjuureksi tai joka ei voisi johdattaa keskustelua johonkin tässä käsittelemääni asiaan. Joskus ehdin vähän vihjaista jollekulle jostain syvemmästä asiasta, joka painaa mieltäni, mutta ennen kuin ehdin jatkaa, toinen on jo ehtinyt kysyä jotain jostain muusta aiheesta tai joku muu on ehtinyt väliin ja ruvennut puhumaan sen toisen kanssa jostain aivan muusta - ja minä jään unhoon.

8.8.2010

Kohtapuoliin ne Rainbow-hipit häipyvät Leppävirrasta. Toivottavasti ovat viihtyneet. Mitenkähän heidän porukkaansa pääsisi liittymään?

En ole saanut vielä velkaani hoidetuksi pois. Parin päivän päästä pulitan 500, sitten on 675 euroa jäljellä. Tarvitsen kuitenkin jatkuvasti täydennystä levykokoelmaani. Ei se mitään, velkaa olen kuitenkin lyhentänyt joka kuukausi useilla sadoilla euroilla. Satoja euroja levyihin, satoja euroja velkaan, sitten vuokra. Juuri muuhun ei rahaa sitten menekään. Ruoan saan aika hyvin hankituksi pullorahoilla. Harvoin tarvitsee automaatilla käydä.

En osaa tuntea häpeää mistään. Nuorena mokailin ja tein itsestäni naurettavan jatkuvasti. Lopulta turruin häpeäntunteeseen. Enää minua ei nolostuta mikään. Sama juttu itkemisen kanssa. Olen niin kovettunut, etten osaa itkeä vaikka itkettäisikin.

21.8.2010

Olen aina ymmärtänyt persoonallisuuksia. Sellaisia, jotka ärsyttävät monia ihmisiä, koska ovat erilaisia ja tekevät asioita eri tavalla kuin mitä pidetään normaalina. Veltto Virtanen, Mikael Jungner, Hjallis Harkimo... Ihmiset eivät ole välttämättä aina ymmärtäneet heitä, koska he ovat Persoonia. Paavo Väyrynen, Matti Nykänen (hänellähän on ADHD, se täytyy ymmärtää), Veikko Vennamo... Olen aina pitänyt väriläiskistä. Ennen julkkikset olivat sellaisia, he olivat päässeet julkisuuteen huomattavilla ansioillaan. Nykyään melkein kaikki medioissa näkyvät ihmiset ovat pintajulkkiksia, väriläiskät ovat liian harvassa. Minä ymmärrän Persoonia, koska olen itsekin sellainen. Jos olisin julkisuudessa, minäkin ärsyttäisin monia ihmisiä puheillani ja mielipiteilläni.

Nyt lehdissä kohistaan aivohalvaus- ja narkolepsiatapauksista, joiden aiheuttajaksi epäillään sikainfluenssarokotetta. Onneksi en ottanut rokotusta. Oli minulla jokin tavanomainen flunssa jossain vaiheessa, mutta se meni tuttuun tapaan ohi muutamassa päivässä.

Eivät tällaiset SARSit, sikaflunssat ja AIDSit ole silti mitään. Vielä saattaa tulevaisuudessa iskeä kunnon pandemia joka niittää miljoonittain ihmisiä. Mistä sen tietää? En silti ota stressiä. Jos iskee, niin se iskee. Jos kuolen, niin sitten sanon vain moi kaikille.