6.12.2017 - 7.12.2017 - Suomi 100 vuotta

Eilen olin vielä epätietoinen siitä, mitä Suomen 100-vuotispäivänä teen. Perinteisestihän olen silloin Turussa äidin, isäpuolen ja tämän tyttärien kanssa syömässä ravintolassa. Minulle ei kuitenkaan soitettu eilen ja ilmoitettu että 6. päivänä lähdetään taas junalla Turkuun, joten tajusin että minun täytyy itse keksiä jotain ohjelmaa itsenäisyyspäiväksi.

Olin eilen Kampin kauppakeskuksessa ostamassa joulukortteja, ja samalla poikkesin Keltaisessa Jäänsärkijässä poimimassa Svart Recordsin uusimpia Pop-Liisa- ja Jazz-Liisa -levyjulkaisuja. Katsoin, olisiko Tavastialla tai jossain muualla kenties levymessut itsenäisyyspäivänä. Ei yhtään mainosta levymessuista, ei Tavastian ovella eikä Jäänsärkijässä. Harmi, siinä olisi ollut hyvää ohjelmaa.

Katsoin tänään aamulla Hesarin menotietoja. Ei muuta mitä voisi mennä kokemaan kuin "Sukupolvi. Nyt" -valotaideteos Töölönlahden puistossa. "Ylen ja Helsingin kaupungin toteuttama 40 metriä pitkä valotaideteos, jonka läpi voi kävellä. Teoksen seinillä näkyy toisessa maailmansodassa olleiden, sieltä selvinneiden ja siellä menehtyneiden nimiä".

Metro toi minut keskustaan puoli kolmen jälkeen. Kävelin jonkin aikaa ympärilleni ja haistelin tunnelmia. Hyvin rauhallisesti ihmiset kävelivät kaduilla, vain runsaasta juhlavalaistuksesta katujen yllä huomasi että jotain juhlaa vietetään, ja sekin valokoristelu toi mieleen totta puhuen vain joulun eikä itsenäisyyttä. Muutamat rakennukset sentään loistivat sinisinä ja valkoisina. Parempi kuin ei mitään.

Puolisen tuntia siellä täällä vaelleltuani kävelin Kolmen Sepän patsaan aukiolle, jossa muutamassa myyntikojussa oli tarjolla italialaisia juustoja ja muita sikäläisiä herkkuja, konditoriatuotteita, sekalaista kaulahuivia ja päänlämmikettä, kuumia kastanjoita ja hehkuviiniä ym. Jatkoin pitkin Aleksanterinkatua Senaatintorille, ja siellähän oli hienoa hyörinää. Koko tori oli täynnä myyntikojuja, ja keskellä lasten karuselli. En ostanut mitään mistään, askeltelin vain Tuomiokirkon portaat ylös ja otin kuvia näkymästä mukaan ottamallani digikameralla.

Kauppatorilla nähtävyydet rajoittuivat sadan Suomen lipun installaatioon ja sinivalkoiseksi valaistuun Presidentinlinnaan. Esplanadinpuistossa ei ollut mitään nähtävää.

Jonotin sitten Töölönlahden puistossa siihen valoteokseen. Putkimainen rakennelma, jonka läpi käveltiin. Kummallekin puolelle oli heijastettu sodassa taistelleiden nimiä, 36 riviä tekstiä joka hitaasti liikkui peräpäädystä etupäätyyn musiikin soidessa.

Koska oli keskiviikko, pakko oli siivota vielä Arabianrannan päihdeklinikka. Se on kyllä niin viheliäinen paikka, kun ei nuku koskaan. Siivota pitää, oli sitten itsenäisyyspäivä, joulu tai uusivuosi. Sen duunin kanssa saa totisesti olla naimisissa.

Olisinhan voinut toki nyhjöttää kotona koko päivän, mutta omatuntoni ei sallinut minun hukata tätä ainutlaatuista päivää. Pakko oli jotain kokea, ja tulihan jotain koettuakin... vaikkei nyt mitään ikimuistoista kuitenkaan.

7.12.2017

"Itsenäinen Suomi täyttää tänään 100 vuotta. Onnea Suomi ja suomalaiset!"

Kiitos tästä tekstarista. Hieno ele jokaiselle suomalaiselle henkilökohtaisesti. Sain oman viestini eilen 12:06, ja kun tänä aamuna palasin töihin, siivouskomeroon jättämässäni työkännykässä odotti vielä yksi joskus kymmenen jälkeen saapunut viesti. Sain siis noita kaksi.

6.12.2016 - 25.12.2016 - Itsenäisyyspäivän ravintolaillallinen Turussa & Pepe Willberg

6.12.2016

Itsenäisyyspäivää vietetty perheemme perinteisellä tavalla, eli illallisella turkulaisessa ravintolassa. Äiti ja isäpuoli olivat minua vastassa Helsingin rautatieasemalla, ja sitten lähdettiin Turkuun junalla.

Tällä kertaa paikaksi oli valittu Ravintola Foija Aurakadulla. Mia, isäpuolen vanhempi tytär, kuuluu ravintolan omistavan konsernin/keskittymän henkilökuntaan, joten hän saa 40% alennusta ravintolakäynneistään. Jonna, nuorempi tytär, oli tuonut nykyisen poikaystävänsä sekä poikansa ja tyttärensä. Muuttaminen yhteen Petrin kanssa ei ole Jonnalle ajankohtainen asia, vaan ihan tietyistä käytännön asioista johtuen molemmat haluavat ainakin toistaiseksi asua erillään. Jonnan jälkeläisistä Kristian on nyt vihdoin saanut luonteeseensa avoimuutta ja reippautta, mutta kovin hentorakenteinen hän on yhä vieläkin. Ei ole mikään maailman paras syömään, ei totisesti. Oksensi kuulemma vielä autossa kun oltiin lähdössä kohti ravintolaa. Jenna sen sijaan on oikein hyvinvoivan näköinen.

Minä ja Frej olimme molemmat valinneet etukäteen samat ruoat valmiiksi printatulta ruokalistalta. Taas kerran. Meillä on sama maku ruoan suhteen. Alkupalaksi jättikatkaravun pyrstöjä, pääruoaksi karitsaa kahdella tavalla. Karitsa oli kuitenkin osoittautunut niin suosituksi, että se toinen tapa oli päässyt loppumaan. Jäljellä oli vain sitä ylikypsää entrecôtea. Frej vaihtoi tilauksensa grillipihviksi, mutta minä pysyin karitsassa. Sain sitten kaksi kimpaletta entrecôtea. Valitettavasti koostumus oli muusimainen ja maku kuiva, eikä annoksen koossakaan ollut kehumista verrattuna isäpuolen nauttimaan muhkeaan grillipihviin ja runsaisiin lisukkeisiin. Jälkiruoaksi syömäni juustokakku ja vadelmasorbetti onneksi olivat aivan ihania.

Mia-parka. Kun minulla pyyhkii nyt lähes kaikilta osin paremmin kuin ehkä koskaan elämässäni, niin Mia on nyt vuorostaan alityöllistetty ja rahapulassa. Kokin töitä ei olekaan niin paljon kuin olisi toivottavaa. Joutuu kärvistelemään koko joulukuun ilman yhtään työkeikkaa. Hän teki selväksi, että elämänhalu kärsii. Tiedän totisesti, miltä hänestä tuntuu...

25.12.2016

Vietin taas jouluaaton äidin ja isäpuolen kanssa. Frej kertoi yllättävän asian nuoruudestaan. Kun tuli puhetta Pepe Willbergistä ja hänen tulevasta muistelmateoksestaan, isäpuoli mietti tullaankohan hänet mainitsemaan siinä. Hän on nimittäin ollut jonkin aikaa Pepen bändikaverina Islandersissa. Syksystä 1962 kevääseen 1964 hän soitti komppikitaraa. Frej otti esiin kirjan The Illustrated Directory of Guitars ja sanoi, että Gretsch Country Club on aika tarkkaan sellainen skitta, jota hän soitti. Semmoinen puoliakustinen blueskitara. Ei ollut mikään hyvä soittaja, oppi ne vaaditut kolme sointua kun ne hänelle opetettiin, ja pärjäsi niillä kunnes lähti bändistä Dannyn tullessa mukaan kuvioihin... ja sitten Islandersit alkoivatkin saada nimeä. Islanders-nimi tuli siitä, että kaikki olivat kotoisin Lauttasaaresta - paitsi isäpuoleni, joka oli Viiskulmasta.

Minun on kyllä vaikea uskoa isäpuolen kertomaa. Hän ei edes vaikuta miltään ex-muusikolta.

Joskus 1970-luvun alkupuolella, 1972-1974 tienoilla, Frej on omien sanojensa mukaan viimeksi pitänyt kitaraa kädessään. Minä vitsailin, että Frej ja Timo-enoni voisivat perustaa duon. Timohan on ihan hyvä soittaja, oikea soolokitaristi. Timo on puolestaan joskus vitsaillut, että hän voisi levyttää CD:n, minä toimisin AD:nä eli tekisin kannet ja Timpan markkinointia opiskellut Hanna-tytär hoitaisi myyntipuolen.

Työpaikallani yksi osasto piti kuukausi sitten juhlat firman tiloissa, ja Pepe Willberg oli siellä bändeineen viihdyttämässä. Olin siellä kolmesta kuuteen asti avustamassa roskisten tyhjentämisessä, melkoisen epävarmoin mitä-minun-nyt-tarkkaan-ottaen-pitäisi-muka-tehdä -fiiliksin, enkä ehtinyt edes nähdä ja kuulla Pepeä paljoa. Vähän siinä Hermestä ja Julie-Annea treenattiin. Ei harmita, sillä en ole mikään Pepe-fani, vaikka minulla onkin Jormaksen tupla-CD ja Pepe & Paradisen kaikki levyt, ja Love-bokseissa ovat ne muutamat biisit mitä nyt Pepe Lovelle teki. Niin, ja "Dark Side of the Moon", "Belle", "Butterfly" ja muut varhaiset harvinaisuudet ovat CD-R:lle poltettuina. Pepen soolotuotannosta en voisi yleisesti ottaen vähempää välittää, eikä hän ole minun silmissäni mielenkiintoinen persoona. Vaikuttaa muuten aika katkeroituneelta ja sen seurauksena vähän tylyltä ja kopealta sen takia, ettei ole saanut osakseen yhtä paljon arvostusta ja menestystä kuin Hector, Kirka ja Pave Maijanen, eikä keikkoja ole aina riittänyt tarpeeksi.

Mainitsen vielä, etten edes tiennyt mikä ja kuka oli palkattu firman työntekijöitä viihdyttämään. Settiä treenaavan bändin kappalevalinnat alkoivat herättää minussa ihmetystä ja menin uteliaana katsomaan onko laulaja se joksi häntä epäilen. Hän oli aika pitkän tovin selkä minuun päin ja naama bändikavereihin päin, mutta lopulta hän kääntyi ympäri, ja tunnistin Pepen.

7.12.2012 - Itsenäisyyspäivän ravintolaillallinen Turussa

Eilen olimme perinteisellä itsenäisyyspäivän illallisilla turkulaisessa ravintolassa. Mukana olivat minä, äiti, isäpuoli, isäpuolen tyttäret, Jonnan lapset sekä Mian poikaystävä Risto. Mia on ollut Riston kanssa jo kaksi vuotta mutta vasta nyt näin hänet ensi kertaa.

Pöytäkeskustelu kierteli paljon ruoan ympärillä. Minulla ei ollut siinä mitään sanottavaa. Enhän minä harrasta ruoanlaittoa, vaan syön mahdollisimman yksinkertaisesti ja halvasti. Ei ole varaa herkutella ja seikkailla makumaailmoissa, eikä kiinnostustakaan. Ruoka tuo vain hetken nautinnon, mutta hyvästä levystä tai sarjakuvasta on iloa loppuelämäksi. Enemmän vastinetta rahoille. Heh.

Pääni oli kyllä koko ajan täynnä ajatuksia, muttei mitään sellaista mitä olisi ollut sopivaa tai normaalia laukoa ääneen siinä tilanteessa, tai edes sellaista mikä olisi liittynyt kulloiseenkin keskusteluaiheeseen. Siinä yksi syy miksi olen niin hiljainen. Pääni on täynnä kaikkea, mutta se kaikki seilaa omissa sfääreissään. Taidan olla täysin vieraantunut muiden ihmisten arkielämästä ja ajatusmaailmoista. Siinä se. Silti en ole hullu enkä välttämättä edes outo. Se mikä niin monia muita kiinnostaa ei anna minulle mitään. Kiinnostuksenkohteeni ovat marginaalisempia ja olen täysin uppoutunut niihin. Tai pikemminkin, ne eivät ole marginaalisia - kukaan lähipiirissäni ei vain satu olemaan kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Muualta kyllä löytyisi vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ovat omistautuneet samoille asioille kuin minä, ja jos löytäisin ympärilleni vain heitä, ei kenenkään enää tarvitsisi sanoa minua hiljaiseksi.

Frej kertoi aika ihmeellisen asian omasta lapsuudestaan. Hän kärsi riisitaudista, joten isä antoi hänelle kahdesti päivässä sekoituksen: kananmunaa, (jokin toinen ainesosa jota en muista)... ja jaloviinaa! Tätä kahdesti päivässä. Pikkulapselle. Jaloviinaa oli 1-2 desiä. Tämä auttoi, ja isäpuoleni luut kasvoivat. "Ja sivuvaikutuksena tuli insinööri", Risto letkautti, ja koko pöytäseurue nauroi.

Riisitauti johtuu D-vitamiinin puutteesta. No, sitä on kyllä kananmunassa (pahus kun en muista mikä se yksi ainesosa oli), mutta jaloviinaa???