Kirjamessut avattiin tällä kertaa lievässä sadesäässä, mutta ei se mieltäni synkistänyt. Matkasin töistä suoraan Messukeskukseen 18 kirjan puutelista mukanani. Kuusi Agatha Christietä, kuusi Shakespearea, kuusi WSOY:n SciFi-sarjan osaa. Vietin messuilla reilut kolme tuntia. Mukaan lähti 13 painotuotetta ja loppuvaiheissa selkärepun paino tuntui rasittavalta.
Selasin nopeasti ja vähällä mielenkiinnolla myös vinyylilevyjä. Maku levyjen keräilyyn on mennyt lähes täysin. Koetin vähän etsiä The Band -basisti Rick Dankon vuoden 1977 soololevyä, mutten huomannut sitä. Yllättävin levy, jonka huomasin, oli ilman muuta Charles Manson Live at San Quentin, kannesta päätellen muutaman vuoden takainen uusintapainos. Se on taatusti sellainen levy, josta voi käyttää nimitystä "conversation piece".
18 kirjan puutelista lyheni seuraavasti:
Christie:
Askel tyhjyyteen
Bertramin hotellissa
Eipä aikaakaan niin voi kauhistus
Kohtalon portti
Kuolema lähettää viestin
Salomonin tuomio
Shakespeare:
Edvard III
Henrik VIII
Turhaa lemmen touhua
Venetsian kauppias
Loppiaisaatto
Julius Caesar
WSOY:n SciFi-sarja:
Jules Verne: Maailman herra
Frederik Pohl: Avaruuden portti
Daniel Keyes: Kukkia Algernonille
William Gibson: Kreivi Nolla
William Gibson: Virtuaalivalo
Ursula LeGuin: Osattomien planeetta
Punaisella väritetyt löysin. Noukin lisäksi mukaan Muppelo-albumin Harmiton ystävä, Harto Hännisen ja Marko Latvasen Verikekkerit-kirjan ensipainoksen sekä "sarjakuva-albumin" Vallan veri ei vapise, tekijöinä Sepot Seppälä & Lindqvist. Toinen painos vuodelta 1969. Kansipaperiton kappale viidellä eurolla. Lainausmerkit siksi, että ei tämä sarjakuvaa ole. Sivunkokoisia piirroksia kuvanalusteksteillä. Katsoin vielä Aku Taikaviitta -taskarin esisivua, jossa kääntäjänä kreditoitiin Mary A. Wuorio. En ostanut sitä.
213 euroa kului, totesin, kun ynnäsin kuittien summat. Ei riitä morkkiksen potemiseen. Aika hyvin siis meni.
* * *
Various-kansion sain eilen kuunnelluksi loppuun ja nyt voin ruveta pyhittämään kaiken vapaa-aikani sarjakuvatyölle.
Loin Discogsiin vielä Old pals -nimisen listan. Siinä luetteloin pitempiaikaisia biisituttavuuksia, joista osa viettää aikaansa Various-kansiossa, osa taas muissa kansioissa. Sadat punk-biisit, jotka monta vuotta sitten keräsin netissä toimineista musiikkiblogeista, ovat siellä luetteloituina. Toki noiden kaikkien Discogs-listojen ulkopuolelle jää vielä hirveästi materiaalia, kuten Stax Recordsin, Stiff Recordsin ja Charisman sekä niiden alamerkkien julkaisemien sinkkujen a- ja b-puolet, melkein kaikki The Revolutionary Decades -kansioiden materiaali (poimin muutamia kiinnostavimpia kappaleita mukaan Old pals -listalle) sekä läjä kokonaisia albumeja, joita en omista oikeina levyinä.
Sekalaista suomalaista tavaraa löytyy toki myös, kuten runsaasti huippuharvinaisia 1960-, 1970- ja 1980-lukujen sinkkuja bändeiltä, jotka eivät koskaan yhtään albumia tehneet. Punkkia, perusrokkia, kevyempää kamaa ja silkkaa outoilua. Mm. YouTubesta olen niitä metsästänyt, ja on niitä myös blogeissa - jopa ulkomaisissa sellaisissa - jaeltu. Joskus kauan sitten joku jakeli Pirate Bayssa isoa määrää suomalaista indietä, hardcorepunkkia ja vaihtoehtomusaa. Puhelinkoppi, The Weepikes, Liimanarina, Shitter Limited, Sweetheart, Trouble Bound Gospel, Vox Flatus, Melted Men, Mothers Against Sex Association, Platypus, Radiopuhelimet, Slide Shaker, Garbagemen, HC Andersen, International Auto, Isebel's Pain, Jack Meatbeat and the Underground Society, Keuhkot, Mary, Custom Drummer, Deep Turtle, Dun-Delion, Ektroverde, Festermen, Disgrace, Trouble Bound Gospel, Can Can Heads, Publick Lost, Carnal Closet Carnage, Circle, Disco. (yksi kappale: Vaneria), Manic Toys, Mjölk, Moon-Fog Prophet, Op:l Bastards, Sultans, Weirdtones, The Brats, Xysma, Hole in the Head, Kalsaripaita, Karkkiautomaatti, Larry and the Lefthanded, Lyijykomppania, Tenderizer, Vallattomat, Atomivakoojat, Euthanasia, Flaming Sideburns, Fridge, Generators, Lowdown Shakin' Chills, Murnau, Mutants, Paha Moga, S.E.X. (Neumannin bändi, single "Uuden aamun kitarat / Mikä olen nyt"), Surftones, Teenage Kicks, Tom Cat Rebels, Barefoot Brothers, Candy Darling, Clifters (englanninkielinen ensisingle), God's Lonely Men, Jalla Jalla, Janne Kuutio ja Onni Myötä. Imuroin koko läjän ja säilytän sitä edelleen, vaikka vain murto-osaa tuosta kaikesta pystyn ylipäätään kuuntelemaan. Jakelin tuota kamaa nyt vähän aikaa Soulseekissä, mutta eipä sillä juuri menekkiä tuntunut olevan. Melted Meniä joku imuroi.
Kävin läpi vielä brasilialaiset vuosien 1970-1985 seiskatuumaiset, ja löysinhän minä 50 hyvää biisiä niidenkin joukosta. Luetteloin ne Digging For Treasures III -listan loppupäässä. Silti brassisinkuista jäi vaikutelma, että niillä ei todellakaan julkaistu sitä parasta musiikkia. En löytänyt edes kiinnostavia artisteja. Ei uusia Gilberto Gilejä, Milton Nascimentoja tai edes Nara Leãoja. Pitäisi perehtyä albumeihin, ei singleihin. En minä enää viitsi, kun on muutakin tekemistä. Brasilialaisten singlejulkaisujen määrä lähti rajuun laskuun 1970-1980-lukujen taitteessa. Määrä vain laski sitä mukaa kun 1980-luku eteni. 12-tuumaisten sinkkujen määrä nousi vuosina 1980-1985 muutamaan sataan, mutta se ei ole niin paljon, että se täysin kompensoisi. LP:itä sen sijaan julkaistiin 80-luvullakin melko tasaisesti, mitä nyt 1984 ja 1986 koettiin hetkellisiä notkahduksia. Ilmeisesti singleformaatti vain menetti suosiotaan Brasiliassa. 80-luvun sinkkujen selaaminen alkoi olla jopa tuskallista. Huonoa new wavea, huonoa punkkia, huonoa rokkia, huonoa diskoa, huonoja covereita muunmaalaisista hiteistä. Ulkomaisten trendien jäljittelyä. Ihan kuin Brasiliassa olisi tuona vuosikymmenenä unohdettu sikäläisen musiikin vahvuudet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti