Diskomusiikkia ja sarjakuvahommia

Minulle tulee edelleen roskapostia, joka on lähetetty entiseen netscape.net -päätteiseen sähköpostiosoitteeseeni, vaikka se ei ole ollut virallinen meiliosoitteeni monen moneen vuoteen. Ja AOL välittää tähän osoitteeseen lähetetyt spämmit edelleen minulle. Silloin kun käytin vielä Netscape Webmailia - ennen kuin amerikkalainen AOL-palvelu osti sen - tuli vissiin hyväksyttyä mainosviestejä aika moneltakin taholta kun ostelin ties mitä ohjelmia tietokoneeseeni ulkomaisilta nettisivustoilta. Olisiko ex-tyttöystävälläni Sadullakin jotain osaa ja arpaa tässä asiassa? Nämä tahot lähettelevät sitten edelleen viestejä, eivätkä ole tietoisia, että meiliosoitteeni on vaihtunut varmaan vajaat parikymmentä vuotta sitten. Nyt olen ruvennut etsimään näistä spämmiviesteistä unsubscribe-linkkejä ja klikkaamaan niitä. Katsotaan, kuinka vähäiseksi saan spämmin määrän kutistumaan. Nettikasinoviestien määrä on jo romahtanut miltei olemattomiin.

Olen kuunnellut taas Tapani Ripatin juontamia Radio 1982- ja Radio 1983 -lähetyksiä, jotka löysin Mixcloudista ja joiden sisällön luetteloin Legatio Musicassa, tässä ja tässä postauksessa.

Taisin löytää viime sunnuntaina KMV-lehdestä artikkelin samasta Jouni Kytöahosta, joka Radio 1982- ja Radio 1983 -lähetyksissä mainosti Finnit vek (?) -lehteä ja oli välillä muutenkin äänessä. Sattumoisin sinä viikonloppuna lehteä sai lukea maksutta, joten kopioin talteen koko artikkelin.

Elämänmeno

Runoilijan uusi aika alkoi

Jouni Kytöaho kertoo, että nyt eläkkeellä voisi olla taas uuden runokirjan aika. Kytöaho asuu Helsingissä, mutta hänellä on mökki Keurusselällä.

Ali Heikkilä

14.10.2016 17:14

Jouni Kytöaho, 59, kertoo, että on vuosi sitten päässyt vapaaksi, nimittäin työkyvyttömyyseläkkeelle. Kytöaho on syntyisin Mäntästä. Postityön lisäksi hän on tehnyt töitä kirjailijana, radiotoimittajana ja juontajana sekä pakinoitsijana ja kriitikkona.

– Helsingin Postissa työ oli raadollista ja kaoottista, en jäänyt kaipaamaan päivääkään, sanoo Kytöaho vakuuttavasti.

Hän kertoo, että siirtyi pian siviilipalveluksen jälkeen Helsinkiin Postin palvelukseen. Hänellä on samat fiilikset postityöstä, kuin yhdysvaltalaisen kirjailija Charles Bukowskin alter egolla Henry Chinaskilla romaanissa Postitoimisto, jota mukaillen hänen ajatuksensa tuosta työtä voi kiteyttää: ”Olin töissä postitoimistossa pitkään, vihasin jokaista päivää.”

Työn piristys Postissa olivat kantasuomalaisten jurottavien työntekijöiden sijasta, toisista kulttuureista tänne tulleet ihmiset.

Kolme runokokoelmaa julkaissut Kytöaho kertoo aloittaneensa kirjoittamisen Mäntässä 1970-luvulla. Ensimmäiset kirjoitukset joita julkaistiin, olivat erittäin provosoivia mielipidekirjoituksia Kuorevesi-Mänttä-Vilppula-lehdessä. Kirjoittaminen sai pontta, kun hän voitti nuorten taidetapahtuman palkinnon ja pääsi sen kautta kurssille. Hän oli jo sitä ennen lukenut melko paljon kirjallisuutta, hän kertoo että Juice Leskisen Sonetteja laumalle (1975) Kirjayhtymä, on edelleen hyvä kirja ja löytyy hänen kirjahyllystään.

Kytöaho kertoo olleensa erakkoluonne ja anarkisti. Ensimmäisen runokirjan ensimmäinen runo on kuvaava:

Ainoa esikuvani on Nooa.

Jätkä nikkaroi arkin

vaikka kaikki nauroivat.

Muita esikuvia olivat Leskisen lisäksi: Erno Paasilinna, Jarkko Laine ja Markku Into.

Heitä lukemalla hän tajusi, että muutkin voivat ajatella saman suuntaisesti kuin hän.

Mäntän mies muistaa kasvuvuosinaan melko ankeana paikkana. Hänen ajatuksensa olisi armeijasta ollut totaalikieltäytyminen, mutta se tuntui silloisessa ympäristössä mahdottomalta, joten hän suoritti siviilipalveluksen.

– Minulla on tietynlaiset ajatukset ja humaani maailmankatsomus, se katsottiin omalla tavallaan radikaaliksi, uskoo Kytöaho.

1980-luvun alussa hän oli virkavapaalla postitöistä ja julkaisi kaksi runokokoelmaa: Tuulen yliopisto (1982) Karisto ja Sydämen kompassi (1984) Karisto.

Hän sai myös apurahaa ja teki muita kulttuurialan töitä, oli Ylellä freelancer toimittajana ja juontajana ja mukana paikallisradiossa. Hän pyöri mukana pääkaupungissa rock- ja taidepiireissä.

– Ainakin jälkimmäisessä runokokoelmassa kirjoitin tarkoituksella provosoivaa tekstiä.

Elämä vei miehen takaisin postitöihin 1980-luvun lopulla, vaikka kulttuuri- ja taidetyö antoikin hyvin tuloja, sai postista säännöllisen toimeentulon, kun oli aika perustaa perhe.

Hän on jatkanut kirjoittamista ja pakinointia edelleen ja nyt kun vapaus töistä on vihdoin koittanut, voisi olla taas uuden runokirjan aika. Tähän mennessä viimeinen runokirja on, Sitä on nyt liikkeellä (1996) Runogalleria.

Hän kertoo olevansa tyytyväinen ensimmäiseen ja viimeiseen runokirjaansa.

Kytöaho runoilee kirjoissaan melko aforistiseen tyyliin.

Kytöahon runo-ohjelmana on ollut kirjoittaa arkisesti ja realistisesti, kertoa monimutkaiset asiat mahdollisimman yksinkertaisesti.

Päinvastoin tuntuu olevan monesti runoudessa, sanotaan yksinkertaiset asiat monimutkaisesti.

Nuoren Voiman Liiton kriitikkona hän kirjoitti eräästä kirjasta, että ilman kansiaan se ei pysyisi koossa.

Miehellä on mökki Keurusselällä ja hän kertoo huomanneensa paikkakunnan vapautumisen:

– Kaupunki tuntuu paljon virkeämmältä, kuin aikanaan, vaikka asukkaita on nyt selvästi vähemmän kuin ennen.

Olen ihmetellyt, miten Ripatti - ja muutkin entisaikojen suomalais-DJ:t - saivat hankituksi levykokoelmansa. Ollakseen hyvä tiskijukka, piti hankkia hillittömät määrät levyjä. Omistautuneimmat (DJ Nite eli Kari Niiranen ainakin) kävivät silloin tällöin ulkomailla, kuten Englannissa, imemässä ideoita ja vaikutteita ja haistelemassa tanssimusiikin viimeisimpiä tuulahduksia, ottamassa selvää uusimmista villityksistä ja hankkimassa esiintymisasuja. Mistä rahat siihen kaikkeen? Kuinka paljon suomalaiset DJ:t tienasivat ennen vanhaan? Nykyaikana on tietysti helppoa, kun riittää että vain keräilee mp3:sia tai FLACeja.

Minä voisin pitää vaikka kuinka monta DJ-iltaa sillä kaikella 1970- ja 1980-lukujen tanssimusiikilla, jonka olen kerännyt tietokoneelleni. Olen herkutellut sillä fantasialla. Saisin kaikki ihmiset ihan hämmennyksiin niillä kummallisilla kappaleilla jotka olen löytänyt. Surkuttelen sitä, että ne ihmiset, joita päivittäin näen, ovat täysin tietämättömiä siitä, miten upeaa musiikkitaidetta noilta vuosikymmeniltä pystyy löytämään kun kaivelee. Olen saanut käydyksi läpi kaikki USA:ssa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Hollannissa, Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa vuosina 1970-1985 julkaistut seitsemän ja 12 tuuman vinyylisinglet ja -EP:t ja tallentanut kaikki löytämäni erityisen hyvät kappaleet tietokoneelle. Olen luomassa listoja Discogsiin kaikesta löytämästäni. Yksihän on siellä jo, Digging For Treasures - Disco, Funk, Electro, Synth-Pop etc. Gems I Recently Discovered. Teen sille kaksi jatko-osaa. Mutta pitää kuunnella läpi kaikki mitä olen löytänyt ja siivota sekavassa kunnossa olevia mp3-kansioita, poistaa tuplakappaleita, muuntaa FLAC-tiedostot mp3-muotoon ja suorittaa laatutarkistusta.

EDIT 31.8.2025: Listan ensimmäinen jatko-osa on Discogsissa. Sylvesterin I Need Somebody to Love Tonight -kappaleen kohdalla kerron, että kuuntelin kaikki löytämäni versiot, mutta yksikään niistä ei tyydyttänyt minua, joten tein oman 8 minuuttia 23 sekuntia kestävän versioni Wavepadilla. Se on kuunneltavissa tässä. Tuollaista hommaa on aina hauska tehdä.

EDIT 5.9.2025: Ja nyt rupesin kokoamaan kolmatta osaa. Tämä lista koostuu kokonaan siitä materiaalista, mitä luettelen Legatio Musican viimeisissä vuosilukupostauksissa, sekä siitä hyvästä pop-rock-osastojen kamasta, mitä löysin käydessäni vuosien 1970-1985 sinkkuja ja EP:itä läpi Discogsin avulla. Eli tietokoneelle kokoamani Various-kansion sisällöstä. Siinä kansiossa on 5616 mp3-tiedostoa - katsotaan kuinka monta entryä listalle tulee. Ei sentään läheskään yhtä paljon.

Tärkein asia lopuksi: kun nyt olen selvinnyt silmäoperaatioista, jaksan taas tarttua sarjakuvantekemishommiin. Jotain olen toki tehnyt toukokuusta ihan viime päiviin asti, en minä ole laiskana ollut. Mutta nyt, kun olen hoitanut alta pois useimmat sarjakuviin liittymättömät projektit - kirjojen lukemista lukuunottamatta - aion keskittyä pelkästään Naavametsäläisiin ja Tsirpsiin. Aion yrittää kuluttaa niihin koko vapaa-aikani, sillä työmäärä on hirveä. Taidan tehdä sarjakuviini liittyviä töitä myös työpaikalla luppoaikana. Lukemishomma on katkolla, mutta näillä näkymin en vielä palaa romaanien pariin. Täytyy katsoa, miten sarjakuvahommat etenevät. Ehkä joskus uskallan irrottaa aikaa myös kirjoille.