Silmäoperaatio

Kun Itiksen Specsavers viime vuoden heinäkuussa tutki silmäni, selvisi, että silmänpaineeni on kova, ja että se todennäköisesti johtuu siitä, että silmieni etukammio on liian kapea. Kuukausi sitten HUS otti yhteyttä, ja 11. päivä tätä kuuta kävin Paciuksenkadulla tutkimuksissa.

11.8., aika 12:45

Sain lääkäriltä varmistuksen siitä, että silmän etukammio iiriksen kohdalla on liian ahdas, jolloin se neste, joka kiertää silmissä, ei pääse kiertämään kunnolla, ja se aiheuttaa korkeaa painetta. Ehdottivat, että kumpaankin silmääni tehtäisiin laserilla pieni reikä, jotta neste pääsisi kiertämään helpommin, ja jotta paine näin laskisi. Vähän nieleskellen suostuin tähän operaatioon. Minulle annettiin puuduttava silmätippa oikeaan silmääni. Istahdin pöydälle asetetun laserlaitteen eteen, siinä oli leukatuki ja otsatuki, joiden kohdalle sain asettaa pääni. Lääkäri työnsi irtolinssin oikeaa silmääni vasten. Katsoin laitteen linssin sisään, siirsin katsetta vähän alemmas, ja operaatio alkoi. Tunsin sarjan lempeitä sykäyksiä oikeassa silmässäni. Silmässäni vilisti paljon punaista söheröä. Kun operaatio oli ohi, näkö oli oikeassa silmässä hetken tumma ja sumea. Tummuus hävisi nopeasti, sumeus noin puolessa tunnissa. Istuin puoli tuntia käytävällä, minkä jälkeen lääkäri tuli vielä kerran mittaamaan silmänpaineen ja antamaan yhden silmätipan. En kylläkään pitänyt siitä, että tämä tehtiin käytävällä, missä oli muita ihmisiä istumassa. Minusta se oli tahditonta. Silmänpaineeksi mitattiin 22. Sain lähteä.

Pientä komplikaatiota aiheutti se, että kun lääkäri työnsi linssin silmääni vasten, silmäni ei ollutkaan kunnolla puudutettu. Piti saada vielä yksi puuduttava tippa. 

25.8., aika 8:45

Sen verran aikainen aika, etten voinut mennä töihin aamulla. Kotoa seitsemältä suoraan kohti HUSia. Olin hermoillut koko kahden viikon ajan tämän jatko-operaation takia, vaikkei olisi pitänyt... kun se oikean silmän laserointi sujui niin kivuttomasti ja hienosti.

Aluksi painemittauksia ja näkötestiä, kuten kaksi viikkoa aiemminkin. Vasemmalle silmälleni tehtiin sama laseroperaatio kuin oikeallekin. Tällä kertaa kokemus oli edellistä epämukavampi, ei ollut ollenkaan kivaa kun silmämunaa vasten työnnettiin linssiä, ja laserlaitteella tehtiin selvästikin nyt enemmän iskuja vasemmalle silmälle kuin toissaviikolla oikealle. Halusin homman olevan vain äkkiä ohi. Silmässä ei sentään vilistänyt kuin ihan vähän punaista väriä tällä kertaa, mutta sekalaista valosotkua oli näköpiirissä senkin edestä, ja se häikäisi vähän. Yhdessä vaiheessa vasen silmäni näki hetken ajan pelkkää mustaa, jonka keskellä oli iso, kirkas valo. Tuntui siltä, että operaation jälkeen näkö oli vielä tummempi kuin toissamaanantaina, ja lisäksi tunsin huimausta. Piti istua hetken ajan tuolilla, en voinut nousta seisomaan. Kun huimaus oli lieventynyt, lääkärin kanssa käveltiin käsikynkkää käytävän tuolille istumaan ja odottamaan puolen tunnin ajan. Sen jälkeen minut kutsuttiin sisään huoneeseen vielä yhteen paineenmittaukseen. Mittari näytti vasemmalle silmälle pahimmillaan yli kolmenkympin painetta, mikä oli huolestuttavaa. Lisää odottelua. Uusi mittaus ensin pienemmällä kapineella: 27. Toinen mittaus isommalla ja luotettavammalla laitteella: 23. Minut päästettiin lähtemään.

Olin työpaikalla puoli kahdeltatoista.

Kaksi käyntiä Paciuksenkadulla verottivat minulta melkoisesti työaikaa. Sen takia olen koko elokuun ajan saapunut töihin normaalia aikaisemmin, kerätäkseni kulkukorttiin plussaminuutteja.

Juhlin - niin kuin myös kaksi viikkoa sitten - onnistunutta silmäoperaatiota jäätelöllä ja vaahterasiirapilla, mansikoilla ja pensasmustikoilla.

Minun on vielä tasan kuukauden päästä lähdettävä HUSiin kontrollitutkimuksiin. Toivon, ettei ilmene mitään ikävää.