Lakkopakkopyöräilyä

Minulta on varastettu aivan liian monta polkupyörää. Osittain sen takia minulta on mennyt halu pyöräilyyn täysin. Toinen syy on se, että mielestäni Helsinki ei ole kovin pyöräily-ystävällinen kaupunki.

Kun muutin tänne Kontulaan, minulta lähti taas yksi pyörä, kun en ollut talon pyörävarastossa kytkenyt sitä kettingillä kiinni. Isäpuoli löysi onneksi kotinsa pihapiiristä jonkun edesmenneen asukkaan jättämän pyörän, jonka kiikutti minulle. Sitä pidin sitten kunnolla kiinni kytkettynä, ja se pysyi visusti varastossa. Käyttää sitä ei tehnyt mieli.

Vuosi sitten oli julkisen liikenteen lakko, joka vei minultakin mahdollisuuden päästä töihin normaalilla tavalla. Ei busseja, ei metroa. Esimiehemme kysyi minultakin, pystynkö tulemaan töihin. Minä sitkeänä sissinä tiesin, että kyllä pystyn. Kun aiemminkin oli ollut noita bussi- ja metrolakkoja, olin jo iPadilla tutkinut vähän Helsingin karttaa ja opiskellut kätevimmän pyöräilyreitin Kontulasta Herttoniemeen, pahemman varalta. Viime helmikuussa sitä piti sitten käyttääkin.

Ensimmäisenä täyslakkopäivänä poljin sitä reittiä töihin päin. Hyvin meni Myllypuron ja Roihupellon välimaastoon asti, mutta Ratasmyllyntien ja Kauppamyllyntien yhdistävässä pienessä liikenneympyrässä käännyin erehdyksessä väärään suuntaan ja huomasin olevani matkalla Itäkeskukseen. Onneksi olin ottanut iPadin mukaani. Katsoin siitä karttaa uudestaan ja tajusin, missä olin tehnyt virheen. Poljin takaisin siihen liikenneympyrään ja otin uusiksi. Sen jälkeen osasinkin reitin hyvin.

Vaan jo ensimmäisenä päivänä sattui tapaturma. Olin juuri päässyt pyörällä töistä takaisin kotiin, kun satula irtosi. Aamulla töihin matkatessani, jo Myllymestarintien alituksen jälkeen, olin kuullut "klonk"-äänen ja tajunnut, että jokin osa tippui lumeen. En kuitenkaan pysähtynyt etsimään sitä osaa.

Seuraavana aamuna poljin töihin satulattomalla pyörällä. Työpaikalla otin mukaani yhden vihreän, täysin joutavan muoviletkun joka vain lojui tyhjän panttina. Kotiin palattuani raahasin pyöräni kämppääni - portaita ylös 7. kerrokseen, kun pyörä ei ihan mahtunut hissiin - ja aloin väännellä letkua taidokkaasti niin, että satula pysyi sen avulla jämäkästi paikoillaan, vaikkakin vahvassa etukenossa. Tällaista en olisi halunnut tehdä kylmässä, hämärässä ja ahtaassa pyörävarastossa, asunnossa oli mukavampaa. Satulan päällä pystyy kuitenkin istumaan, vaikka perse valuukin koko ajan eteenpäin ja asentoa joutuu korjaamaan vähän väliä.

Ostin Kalevankadun RTV:stä mustaa maalia ja maalasin sillä letkun, ettei se pistäisi niin pahasti silmään. Sillä satulaongelmaisella pyörällä olen pärjännyt loput lakkopäivät, ilman pelkoa siitä, että joku viitsisi pölliä sitä.

Kalevankadun RTV on hyvä paikka. Minulla on ollut jo muutaman vuoden tarkoituksena maalata keittiönkaapit uusiksi, kun ne ovat vähän rähjäisiksi kuluneita. Materiaalit on hankittu: viljanvärinen maali, pensselit ja lakkabensiini odottavat keittiössä käyttöä. En vain ole saanut aikaiseksi, kun aina on niin paljon muuta tekemistä.

Maalaaminen pitäisi hoitaa kesäaikaan, jolloin voin 24/7 tuulettaa asunnostani maalin ja bensiinin hajun pois. Vaikka lokit ulkona kirkuisivatkin. Vihaan lokkien huutoa. Jos ne pitävät mökää ulkona kun olen tuulettamassa kämppää, minun on pakko heti sulkea ikkunat ja parvekkeen ovi, jotta mökä vaimenisi. Olen muuten luonnonsuojeluihminen, mutta tunnustan, etten yhtään harmittelisi, jos joku alkaisi ampua lokkeja.

Olen ostellut RTV:stä myös lukkorasvaa. Sitä käytän töissä rasvaamaan narisevia ovien saranoita. Epoksiliimalle on myös löytynyt käyttöä.

Herttoniemen K-Market Hertasta ostan kloriittia, jolla puhdistan kahvin ruskeiksi värjäämät keittiöiden pesualtaat tarvittaessa. Meiltä on kielletty pesuaineiden käyttö. Ennen puhdistin lavuaarit Erikois-Idunalla, mutta pesuainekiellon jälkeen keksin kloriitin, joka osoittautui vielä tehokkaammaksi aineeksi kuin Iduna. Se kelpaa myös kotona punahomeen hävittämiseen kylpyhuoneestani.

Töissä sain sappisaippualla pois enimmät yhdestä kusenpolttamasta kohdasta lattiassa yhden vessan pisuaarin edessä. Eli jotain omaakin rahaa palaa minulla kun teen töitä. Lisäksi pidän aina housuntaskussa sveitsiläistä linkkaria, jonka veitselle, ruuvimeisselille ja saksille tulee vähän väliä käyttöä. Meisselillä voin esim. kiristää ovenkahvojen löystyneitä ruuveja.

Isäpuolen ansiosta omistan ison työkalupakin, jossa on sekalaisia ei-sähkökäyttöisiä työkaluja, mittanauhoja, sveitsiläisen linkkarin periaatteella tehty Gerberin Multi-Tool -pihti- ja teräsetti sekä runsaasti itse keräämiäni ruuveja ja muttereita.

Olen tehnyt myös vähän putkimiehen hommia. Kun siivouskomeron lavuaari on tukkeutunut viemäriin kaadetusta roskapitoisesta vedestä, olen irrottanut koko letkusysteemin pesualtaan alta, huuhtonut siitä vedellä roskat pois ja kiinnittänyt takaisin. Tuon verran osaan minäkin tehdä. Mitään muuta minun ei kannata yrittää, siitä koituu vain vahinkoa. Olen itse todennut sen. Olen aikuisiälläkin tullut mokanneeksi, mutta olen elämässäni onneksi päässyt aika monesta jutusta kuin koira veräjästä.