Dumbon näin viimeksi joskus 90-luvun alussa telkkarista. Olin silloin käymässä Laajasalossa isääni ja hänen Leenaansa ja tämän Suvi-tytärtä tapaamassa. Elonet kertoo minulle, että näin sen 28. joulukuuta 1991. Unohdin kirjata Dumbon päiväkirjaani, koska olin niin tohinoissani uusista Commodore 64 -peleistäni joita pääsin kokeilemaan, että piti kirjoittaa niistä yli sivun verran.
Susan Sackett listaa kirjassaan vuoden 1941 rental figuren perusteella viisi eniten elokuvayhtiöille tuottanutta elokuvaa seuraavasti: Sergeant York, Dive Bomber, Honky Tonk, The Philadelphia Story ja A Yank in the R.A.F. Totuus on paljon monimutkaisempi. Kersantti York tienasi Warner Brothersille yli kuusi miljoonaa dollaria. Neljä muuta tuottivat MGM:lle / 20th Century Foxille suunnilleen puolitoista miljoonaa kukin, arvio jonka Sackett pohjasi kirjallisiin raportteihin sekä studioiden karkeisiin arvioihin, ja tasaväkisyyden vuoksi Sackett listasi ne aakkosjärjestykseen. Dumbo tienasi Disneylle neljä miljoonaa, mikä oikeuttaisi sille kakkospaikan. Mutta se on sijoitettu kirjan loppupuolelle "But what about...?" -osioon, koska sen kesto on hilkulleen yli tunti, mikä ei ole riittävästi jotta sitä voisi nimittää täyspitkäksi.
Dumbossa on vain yksi varsinainen laulunumero, ja se on annettu stereotyyppisten mustien tapaan haastaville variksille. Ja tämän isokorvaisen pikkunorsun näemme lentävän vasta muutaman viimeisen minuutin aikana.
Tuhkimo seuraavaksi, vaikka The Slipper and the Rose on vielä tuoreena mielessä. Voi tätä. Disneyn versiossa katselen mieluummin Tuhkimon hiirikavereiden touhuja kuin varsinaista juonta. Ovat vekkuleita. Leffan lopputvisti on höpsö.
Prinsessa Ruusunen taitaa olla yksi upeimman näköisistä näistä vanhanajan Disney-piirretyistä, ellei jopa upein. Lattaväreillä maalatut hahmot kalpenevat runsaiden, näyttävien taustojen rinnalla. Samalla huomaan taustoissa paljon kulmikkuutta, 90 asteen kulmia, symmetrisyyttä ja suoria tai lähes suoria viivoja. Jopa puiden lehvistöt ovat nelikulmaisia. Tämä antaa Prinsessa Ruususelle uniikin visuaalisen ilmeen. Tämä ei myöskään ole niitä satuja, joihin olen kyllästynyt kuultuani ne niin moneen kertaan.
Tähän se sitten johti. Huippukallis ja ennätyksellisen pitkään työstetty Prinsessa Ruusunen ei mitenkään voinut ansaita Disneylle kaikkia rahoja takaisin. Vaikka se hitti olikin, yhtiö joutui tekemään leikkaustoimenpiteitä ja animaatioiden ulkoasu köyhtyi. Robin Hood näyttää pula-ajan tekeleeltä, halvalta tv-animaatiotuotannolta. Luonnosviivat pilkahtelevat. Kovassa laskusuunnassa ollut entinen tähti Roger Miller laulaa laulut niin tutulla tyylillään, aivan kuin toistaisi vanhaa England Swings -hittiään. Viidakkokirjan Kaa suorittaa comebackin eri nimellä - nyt hän on Sir Hiss. Sävy on puhtaan komediallinen, hullutteleva, välillä hiukan sitcom-tyylinen ja välillä silkkaa farssia.
Pelastuspartio Bernard ja Bianca oli paluu näyttävään jälkeen. Miljöö jossa suuri osa elokuvasta tapahtuu - höyryävä, painajaismainen suomaasto - totisesti vaatikin taustat maalanneilta taiteilijoilta maksimaalista suoritusta. Kun tarinakin on hyvä, niin kyllä tämä on minusta se viimeinen todella hyvä käsityönä piirretty pitkä Disney-animaatio. Kuuntelin lapsena paljon omistamaani c-kasettia, jossa oli yhdistetty elokuvan musiikkia, suomalaisnäyttelijöiden roolisuorituksia ja kertojan ääntä. Vinyyliversio löytyy Discogsista. Vaikka nyt katson tämän piirretyn englanniksi, ääniraidalla on paljon tuttua - repliikkien sanallinen sisältö ja taustalla soiva musiikki, sekä ihanan kaunis ja edelleen hiukan herkäksi vetävä "On uusi päivä huominen" originaalikielellä - suomeksi sen lauloi Taiska. Suomenkielisestä ääninäyttelystä olen lausunut jo mielipiteitä Kvaakissa. Geraldine Page Matami Meduusana on harmittavan vaisu verrattuna Kyllikki Forssellin kunnolla överiksi vedettyyn suoritukseen.
Topista ja Tessusta en muistanut yhtään mitään. Fiilikseni voi kiteyttää kahteen sanaan: "Meneehän tuo". Se on vähän aika paljoakin, muttei parasta Disneyä missään. Se ei ole niin lässy kuin pelkäsin mutta heruttaa välillä kyynelkanavia kunnolla. Se pyörii pienessä, suljetussa maailmassa, se on Robin Hoodia kivemman näköinen muttei sen enempää, se tuntuu sympaattiselta pikkutuotannolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti