En ollut ajatellut enää ikinä tilata mitään ulkomailta. Brexit, nettitullaukset, tullimaksut, alv:t ja koronaepidemian takia epävarmaksi muuttunut postin kulku ovat tehneet päätökseni varmaksi. Nyt kuitenkin päätin riskeerata yhden ainoan kerran. UPS toi Amazonista tilaamani DVD:n Englannista luokseni hämmästyttävän nopeasti. The Secret of NIMH. En tiedä, onko tuota koskaan julkaistu Suomessa DVD:nä, mutta ulkomailta sen saa halvalla. Siksi päätin koettaa brittien Amazonia. Nyt tuo Don Bluth -klassikko on hyppysissäni.
Hankaluuksia toi se, etten minä nyt älypuhelimen omistajana enää pidä taskussa muuta puhelinta kuin työkännykkää työpäivän aikana. Ilmeisesti UPS:n mies oli yrittänyt tavoittaa minua viime viikolla puhelimitse ennen kello viittätoista, ja kun se ei ollut onnistunut, hän oli jättänyt paketin jonnekin noudettavaksi. Sain tästä tiedon sähköpostiini Amazonilta. Amazon ei osannut kertoa tarkempia tietoja minne paketti oli jätetty, eikä UPS lähettänyt sähköpostiini mitään viestiä. Päätin rekisteröityä UPS:n sivuille, jos vaikka sieltä löytyisi tieto mistä paketin voi hakea. Jep, siellä kerrottiin, että paketti löytyy Mellunmäen metroaseman vieressä olevasta K-Marketista. Lähdin sinne tänään. Eteisessä pakettiautomaatit, lisäksi löytyy myymäläpuoli ja apteekki. Ei postin tiskiä. UPS:n sivuilla ei mainittu mitään pakettiautomaattikoodeja. Missä automaatin luukussa paketti on, ja mikä on koodi siihen? Menin kotiin ja soitin UPS:n asiakaspalvelunumeroon. Siellä kerrottiin, ettei UPS jätä mitään pakettiautomaatteihin, vaan paketin voi noutaa jostain sieltä myymälän puolelta henkkareita näyttämällä. Siispä uudelleen Mellunmäelle ja uusi yritys. Tiedustelu lihatiskiltä, siellä neuvottiin kysymään kassalta. Jep, kassaneiti vei minut myymälässä olevaan nauhalla erotettuun tilaan, jossa on pakettihylly. Siellähän se Amazonista tullut lähetys oli.
Hermostuttava operaatio, mutta päättyi onnellisesti.
Sain myös selville, mikä on se yksi satukirja joka minulla lapsena oli. Se, jossa oli yhdessä sadussa Kastehelmi-niminen intiaanityttö. Yhdessä päiväkirjassani mainitsen, että hän olisi esiintynyt 101 eläinsatua -nimisessä kirjassa. Eipä taida sellaista satukokoelmaa löytyä, mutta 100 eläinsatua -niminen kirja on olemassa. Siitä on olemassa muutamakin painos. Ensimmäinen painos on vuodelta 1978, myöhempiä painoksia tuli ainakin 1982 ja 1984. Kaikissa toisistaan poikkeavat kannet, mutta sisältö lienee sama. Ykköspainoksen kansi näyttää etäisesti tutulta, ja julkaisuvuosi vaikuttaa täsmäävän omien lapsuusaikojeni kanssa. Varmasti luin sitä nelivuotiaana, kun osasin jo lukea silloin. Tällä hetkellä ykköspainosta 100 eläinsatua -kirjasta kauppaa vain yksi Huuto.net -myyjä. Hän tarjoaa huonokuntoista kappaletta kylkiäisenä yhden toisen satukirjan kanssa. Se tarjous ei kelpaa minulle, jään väijymään parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti