6.7.2021
AAD yskii tänään niin pahasti, että hitaan ja vaivalloisen selailun ohella toteutan nyt sitä toista suunnittelemaani kesälomaprojektia. Takavuosina lainailin innokkaasti vanhoja Suomi-leffoja vuosilta 1931-1969 VHS-kasetteina kirjastoista. Telkkarista katsoin niitä lisää kun esitettiin, ja Elokuva-arkiston näytöksinä kävin katsomassa Teuvo Tulion ohjaamien leffojen sarjan sekä sekalaisia muita wanhoja kotimaisia pätkiä. Satoja vuosina 1931-1969 tehtyä äänielokuvaa katsottu (456 jos oikein laskin), mutta 117 vielä näkemättä. Elonetiin on laitettu niitä aika liuta ilmaiseksi katsottaviksi. 117 näkemättömästä elokuvasta 53 näyttää sieltä löytyvän. Siinähän on ajanvietettä kesälomaksi. Yritän nyt siis keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa.
4 x 4 (1965) - vain Maunu Kurkvaaran osuus luonnollisesti katsottavissa tästä yhteispohjoismaisesta antologiasta, eli en voi sanoa nähneeni koko elokuvaa.
Autotytöt (1960) - Kurkvaaran elokuvia on ollut vähän vaikea päästä katsomaan. Vuosia sitten niitä tuli telkkarista muutama, ja katsoin ne, ja Kujanjuoksu löytyi vuosituhannen vaihteen tienoilla Makuunista. Elonet hieman paikkaa aukkoa.
Erehtyneet sydämet (1944)
Eulalia-täti (1940)
Hallin Janne (1950)
Harha-askel (1964)
Helsingin kuuluisin liikemies (1934)
Hiipivä vaara (1944)
Houkutuslintu (1946)
Ensimmäinen lapsena luettu Aku Ankan numero löytyi: 15/1972. "Kuka kaivoi kuoppaa kenelle?" on ainoa tarina, joka ei tuntunut tutulta, muut muistin viimeistään lukemisvaiheessa. Minä hainkin juuri yhtä Herlokki Solmunen -tarinaa, jonka juonta en tosin muistanut. Muistin vain, että tuo etsivä oli mukana. Sepe Susi valokuvaajana huutamassa "Omena suussa!" syöksyessään porsaiden kimppuun oli jäänyt vahvasti mieleen.
Joitakin vähäpätöisiä erityishuomioita teen tässä selaillessa. Numeron 30/1972 sivulla 3, keskellä yhtä sarjakuvaruutua, nököttää hintalappu, jota ei ole tajuttu poistaa ennen skannaamista. Numeroiden 46/1972 ja 47/1972 jatkosarjan "Kultainen kannu" värityksen taso heittelee pahasti, mikä kielii siitä, että jotkut tarinat on syötetty digipalveluun ei vain yhdestä, vaan useasta lähteestä. Sivu sieltä, toinen täältä. Aku Ankan toimitus on myöntänyt, että osa materiaalista on jouduttu skannaamaan lehdistä.
Minua ovat hämmentäneet tarinat, joissa on iloisesti sekoiteltu hahmouniversumeja. Kun Iso paha susi -tarinoihin on sotkettu mukaan Aku, Sudenpennut tai Superhessu, siinä ollaan aikamoisissa sfääreissä.
7.7.2021
Jäinen saari (1964)
Jääkärin morsian (1931)
Keittiökavaljeerit (1948)
Kielletty kirja (1965)
Kultainen kynttilänjalka (1946)
Kun isä tahtoo... (1935)
Kyläraittien kuningas (1945)
Laukaus Kyproksessa (1965)
Laulu tulipunaisesta kukasta (1938)
Laveata tietä (1931) - kuka selittäisi, miksi tässä elokuvassa on alusta loppuun voimakas ruskean sävy?
Läpi usvan (1948)
1970-1972 ovat melkoisen epätasaisia vuosikertoja. Adrian Sørensen ja varsinkin Hans Højdorf tekivät itkettävän huonoa jälkeä. Keskinkertaista materiaalia löytyy paljon, Carl Barksin tarinat ja osa italialaisista sarjoista ovat lähes ainoina valopilkkuina. Vuoden 1972 aikana surkein tavara kaikkosi, tarjonta tasaantui harmaaksi, ärsyttämättömäksi mutta ilottomaksi.
Joutavimmillaan vuosi 1973 tarjosi Pete Alvaradon ja Al Hubbardin piirtämiä Aristokatteja, jotka hyppään tylysti yli. Sitten on edelleen Pepiä ja inkkaritarinoita, jotka eivät suostuneet hiawathamaankaan lehdestä.
Löysin toisen lapsena lukemani lehden. Kun luin numerosta 21/1973 Sudenpennut-tarinan "Kunnia ennen kaikkea" ja Iso paha susi -tarinan "Kolme isoa porsasta", tuntui jo hiukan siltä, että olen saattanut ehkä lukea nämä joskus, mutten ollut varma. Tony Stroblin piirtämä Iines Ankka -tarina "Sisustustaidetta" tarjosi yhden niistä ruuduista, jotka ovat pyörineet mielessäni lapsesta lähtien:
Pitäisi löytää vielä ainakin yksi tarina, jossa Aku oli muistaakseni sairastunut johonkin outoon tautiin, ja hänet piti parantaa lääkekasveilla, ainakin iisopilla. Muitakin tarinoita on mielessäni, mutta ovatkohan ne jo 80-luvun lehdistä luettuja? Mortti ja Vertti kaivoivat erämaassa etsien arvokkaita malmeja. Pluto oli tainnut mielestään löytää jotain, mutta se osoittautui pelkäksi gneissiksi.
Hahaa! Löysin sen tarinan: "Pyramikstuuran arvoitus", jatkosarja, joka julkaistiin numeroissa 7 - 10 / 1974. Muistin juonen hiukan väärin - Aku ei ollut varsinaisesti sairas, oli kylläkin kylmettynyt lumesta ja kärsi vatsakivusta, mutta varsinaisesti Roope halusi valmistettavan muinaisten egyptiläisten ihmeellistä yleislääkettä, joka parantaisi kaikki vaivat. Iisoppi oli yksi pyramikstuuran ainesosista. Numerossa 10/1974 ruutu, joka oli syöpynyt mieleeni:
Ja heti perään numerosta 16/1974 se gneissiruutu, tarinasta "Malmikoira pelastajana". Pete Alvaradon piirrostyötä huonoimmillaan:
Löydän vuoden 1974 lehdistä muutakin tuttua. Numeron 14 tarinassa "Postiljooni ja Välkky" Pelle Pelottoman postilaatikko ja lamppu tappelevat keskenään, numeron 18 pelleilyssä "Salaperäinen päivä" Hessu luulee, että on aprillipäivä... Jaksaako kaikkea luetellakaan... Odotan jotain jymy-yllätystä.
Chileläinen Vicar ja espanjalainen Antoni Gil-Bao alkoivat vuonna 1974 kohentaa lehden sarjojen graafista tasoa. Numeron 41/1974 onnistui jopa hämmästyttää minut. Sørensenkin oli piirtänyt oman sarjansa yllättävän hyvin.
Ilmeisesti olen lukenut isäpuolen perheen luona myös Kalle Anka & C:o -lehden numeron 37/1974. Aku Ankan numerossa 38/1975 on täysin sama sisältö. Tosin ainoa tarina, joka tuntui tutulta, on jatkosarjan "Puhuva hammas" ensimmäinen osa, mutta sen muistinkin sitten varsin hyvin. "Skinka och ägg..." "...med senap". Vihdoinkin sain lukea tarinan jatkon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti