8.7.2021
Maskotti (1943)
Matkalla seikkailuun (1945)
Menneisyyden varjo (1946)
Miljoonaliiga (1968)
Naimisiin päiväksi (1946)
Naiset (1964)
Nuorena nukkunut (1937) - 21 ja puoli minuuttia elokuvan keskeltä, kaikki mitä on tallella Tulion toisesta ohjaustyöstä. Osa näistäkin minuuteista on niin kamalan huonossa kunnossa, että pahaa tekee katsella. Filmi on ollut tuhoutumaisillaan.
Onnen saari (1955) - Kurkvaaran esikoisestakin on vain 29 minuuttia katsottavissa.
Paimen, piika ja emäntä (1938)
Patarouva (1959)
Pikajuna pohjoiseen (1947)
Tosiaan, olihan tämäkin Aku Ankka -ruutu sellainen, joka piti löytää jostain:
Ruutu on numerossa 44/1976 julkaistusta tarinasta "Ohjelmoitua tanssia", jossa Akun pitäisi pystyä tanssimaan jytäpolkkista pormestarin tanssiaisissa. Tietysti kaksi vasenta jalkaa omaava Aku tarvitsee Pellen apua. Kaksi seuraavaakin tarinaa olivat jossain määrin tutun tuntuisia.
Numero 42/1976 sisälsi lähes kauttaaltaan tuttua tavaraa. Matami Mimmi piileskelemässä Karhukoplalta museossa ja Hessu antamassa luikuritaikurille näytteen rajattomasta typeryydestään. Yllättävän paljon olen näitä 70-luvun Akuja muinoin lukenut.
Lisäsin numeron 19/1978 lukemieni Akujen joukkoon. Tony Stroblin piirtämä "Avaruusvelhon vankeina" oli niin vahvoja tuttuuden tunteita herättänyt tarina, että tunsin ihan riemua sisässäni. Piti vielä hakea tarina, jossa Akusta tulee poptähti Elton Ankka - sehän oli "Niin katoaa mainen kunnia" numerossa 7/1980. Riimi "Elton, Elton, laudalta lyö Velton" jäi pysyvästi aivoihini, ja kun 1990-luvulla sain tietää Veltto Virtasesta, tuo riimi sai lisäulottuvuuden.
Toimituksen omasta nurkasta muistan kaksi yksityiskohtaa. Toimitus kävi läpi saapunutta lukijapalautetta ja mainitsi, että nimipilat tyyppiä Leopardi da Vinski riemastuttavat monia, suututtavat monia. Varmaan viitattiin yhteen tarinaan, jossa Pelle Peloton toi aikakoneella Tupun, Hupun ja Lupun ihmeteltäviksi itse Leonardo da Vincin, mutta sen sijaan, että tämä yleisnero olisi auttanut poikia itsestään kertovan aineen laatimisessa, hän aiheuttaakin hyperaktiivisuudellaan kaaoksen Ankkalinnassa. Toisella kerralla oli kyselty lukijoiden suosikkihahmoja sieltä hirviöiden, kummajaisten ja harvinaisten esiintyjien parista, ja kyselyn tuloksia eriteltiin. Mukana olivat mm. Hiidenpadan Purri ja jokin kummallisen näköinen otus nimeltä Smörgåsbord, joka näytti minusta Carl Barksin piirtämältä. Lukijoiden kommentteja jälkimmäisestä otuksesta olivat: "nimi on ihmeellinen" ja "se rohmii karkit lapsilta". Niin, smörgåsbordhan on voileipäpöytä ruotsiksi. Ääniä se oli muistaakseni saanut vain jokusen.
9.7.2021
Pikku pelimanni (1939)
Rakas... (1961)
Rakuuna Kalle Kollola (1939)
Raportti eli balladi laivatytöistä (1964)
Syntymäpäiväni kunniaksi päivällinen Forumin Manhattanissa äidin ja isäpuolen kanssa. Bearnaise-härkää ja jäätelöannos. Heillä oli mukanaan myös pitkulainen kaappi asennettavaksi kylpyhuoneeseen, jotta voisin säilyttää siinä tarvikkeita. Olivat lupailleet sellaista jo viime vuonna, mutta koko ajan ajattelin, että mitä turhia. Kylpyhuoneessanihan on jo Frejn asentama iso kaappi, johon mahtuu kaikki, ja hankala sieltä on enää edes löytää seinätilaa vielä toiselle kaapille. Niin Frejkin lopulta päätteli kun katseli kylpyhuoneessa ympärilleen. Sitäpaitsi hän ei ollut sattunut ottamaan kaakeliporaa mukaan. Se kaappi nököttää nyt olohuoneessani. Jos keksin jotain pikkutavaraa siinä säilytettäväksi, se jää asuntooni. Jos en keksi mitään, se päätyy sekajätteisiin.
Lukemieni vuotta 1983 vanhempien suomenkielisten Akujen joukkoon on lisättävä vielä 31/1982. Tarinassa "Mikki Hiiri ja junanryöstäjät" Mikki, Mortti ja Vertti ajavat Vilkkilä-nimiseen pikkukylään tapaamaan Ekku-setäänsä, joka omistaa rautatien. Tosin luin tämän lehden vasta vuonna 1989, ollessani Leena ja Suvi Lepistön sekä isäni kanssa Lepistöjen kesämökillä Vilkkilässä lähellä Virolahtea ja Venäjän rajaa. Suvin kanssa naureskeltiin yhteensattumalle, etenkin kun tuo Kaakkois-Suomen Vilkkilä on sekin aika pieni paikka:
Vuosien 1983-1989 suomenkielisiä Akuja olen lukenut myös jonkin verran, mutta niissä oli samat tarinat kuin ruotsalaisissa lehdissä, joiden sisältö oli minulle lehden tilaajana jo tuttu. Niinpä on muutamia tarinoita, jotka muistan kahdella kielellä. Osan repliikeistä suomeksi, osan ruotsiksi.
Kvaakiin kirjoitin vuosia sitten viestin, jossa harmittelin sitä, ettei minulla ole käsillä Kalle Anka & C:o -lehden numeroa 32/1986. Tarinassa "Vältalig valtalare" Superhessu solkkaa valaille valaiden kielellä, ettei ihmisiä tarvitse pelätä eikä heitä saa uhkailla, sillä he ovat vain matkanneet avomerelle juuri katsellakseen valaiden touhuja. Tarina löytyy suomenkielisen AA-lehden numerosta 33/1986 nimellä "Valasjuttu". Tarina on jäänyt erityisen vahvasti mieleeni, koska ruotsinnoksessa tuo yllämainittu kuului valaiden kielelle käännettynä "ykschi kakschi floppschi". Se, että samat suomenkielen lukusanat löytyvät suomennoksestakin, pistää miettimään, mitä alkukielisessä (englanninkielisessä?) puhekuplassa on lukenut:
10.7.2021
Rottasota (1968) - Paras Kurkvaara, sanoivat kriitikot mitä hyvänsä. Ainakin elokuva on raflaava ja siinä tapahtuu jotain kiinnostavaa. 60-luvun nuorisoradikalismi oli terve ilmiö, vaikka siinä tavattiinkin kumartaa itään päin.
Salainen ase (1943)
Sankari kuin sankari (1948)
Sano se suomeksi (1931) - vain kaksi minuutin mittaista leikkaupoistoa on säilynyt tästä ensimmäisestä kotimaisesta äänielokuvasta.
Sininen varjo (1933) - ikävän paljon vanhoja Suomi-leffoja on tuhoutunut tai kadonnut. Tästäkin on vain n. 20 minuuttia materiaalia tallella.
Sininen viikko (1954)
Sinä olet kohtaloni (1945)
Sisulla ja sydämellä (1947)
Soita minulle, Helena! (1948)
Suviyön salaisuus (1945)
Tirlittan (1958)
Tuhottu nuoruus (1947)
Tukkijoella tapahtuu (1950)
Tänään olet täällä (1966)
11.7.2021
Vain kaksi tuntia (1949)
Varjoja Kannaksella (1943)
Vastamyrkky (1945)
Yksityisalue (1962)
Väreitä (1965) - Tämän lyhytelokuvan katsoin ylimääräisenä numerona. Tulipahan sitten katsottua tämä ensimmäinen suomalainen nakuiluleffa. Ei siinä nätin värikuvauksen ja luontomaisemien lisäksi muuta katsottavaa ollut.
Topralli (1966) - katsoin ne musiikkinumerot jotka YouTubesta löytyvät. Eipähän paljon ollut tarjolla.
Näkemättä ovat vielä äänielokuvista seuraavat:
4 x 4 (1965) - Maunu Kurkvaaran osuus katsottu Elonetistä.
Ei enää eilispäivää (Maunu Kurkvaara, 1956)
Ei se mitään, sanoi Eemeli (Åke Lindman, 1962)
Herra johtajan "harha-askel" (Eino Jurkka, 1940)
Hetkiä yössä (Eino Ruutsalo, 1961)
Huijarien huvittavat huiputtajat (Aarne Kivimäki, 1945)
Hääyö (Erik Blomberg, 1962)
Isoviha (Kalle Kaarna, 1939)
Jumalan tuomio (Toivo Särkkä & Yrjö Norta, 1939)
Kaksi kivaa kaveria (Aarne Kivimäki, 1944)
Kaksi Vihtoria (Nyrki Tapiovaara, 1939)
Karmankolon kuningas (Toivo Palomurto, 1938)
Kesyttömät veljekset (Erkko Kivikoski, 1969)
Kesäyön lapset (Ralf Rubin & Osmo Ilmari, 1955)
Ketunhäntä kainalossa (Hugo Hytönen, 1940)
Kihlaus (Erik Blomberg, 1955)
Kolmas laukaus (Yrjö Norta, 1959)
Kuisma ja Helinä (Kalle Kaarna, 1932)
Kylä (Eino Ritari, 1957)
Käyntikorttini... (Erkko Kivikoski, 1964)
Köyhä laulaja (Ville Salminen, 1950)
Laituri (Eino Ruutsalo, 1965)
Laivan kannella (Paavo Kostioja, 1938)
Mies Marseillesta (Tapio Ilomäki, 1937)
Mikä yö! (Ville Salminen, 1945)
"Minä jätän sinut..." (Toivo Hämeranta, 1944)
Minä soitan sinulle... illalla... (Armand Lohikoski, 1954)
Neljä rakkautta (Hampe Faustman & Johan Jacobsen, 1951)
Nummisuutarit (Wilho Ilmari, 1938)
Pajasta palatsiin (Toivo Hämeranta, 1946)
Pessi ja Illusia (Jack Witikka, 1954)
Pontevat pommaripojat (Ville Salminen, 1949)
Punahilkka (Timo Bergholm, 1968)
Suurin voitto (Hannu Leminen, 1944)
Synnin jäljet (Hannu Leminen, 1946)
Tie pimeään (Ossi Skurnik, 1963)
Topralli (Yrjö Tähtelä, 1966) - osa laulunumeroista katsottu YouTubesta.
Tuulinen päivä (Eino Ruutsalo, 1963)
Vain neljä kertaa (Aito Mäkinen & Virke Lehtinen, 1968)
Varjostettua valoa (Jarno Hiilloskorpi, 1962)
Varuskunnan "pikku" morsian (Eero Levä, 1943)
Vastaus (Viljo Lampela, 1952)
Viettelysten tie (Kaarlo Nuorvala, 1955)
Viheltäjät (Eino Ruutsalo, 1964)
Vihreä leski (Jaakko Pakkasvirta, 1968)
Villin Pohjolan salattu laakso (Aarne Tarkas, 1963)
Äl' yli päästä perhanaa (Matti Kassila, 1968)
Nämä äänielokuvat ovat osittain tuhoutuneet tai kadonneet:
Erämaan turvissa (Friedrich von Maydell & Kalle Kaarna, 1931)
Herra Lahtinen lähtee lipettiin (Nyrki Tapiovaara, 1939)
Herrat ovat herkkäuskoisia (Helmer Adler, 1939)
Hevoshuijari (Ossi Elstelä, 1943)
Kalevalan mailta (Kalle Kaarna, 1935)
Markus-setä kertoo... (Vilho Syrjälä & Eino Itänen, 1938)
Miehen vankina (Olavi Kallas, 1943)
Nuorena nukkunut (Teuvo Tulio, 1937) - säilynyt osuus katsottu Elonetistä.
Onnen saari (Maunu Kurkvaara, 1955) - säilynyt osuus katsottu Elonetistä.
"Sano se suomeksi" (Yrjö Nyberg, 1931) - yksi säilynyt leikkauspoisto katsottu Elonetistä.
Sininen varjo eli keskiyön murha (Valentin Vaala, 1933) - säilynyt osuus katsottu Elonetistä.
Taistelu Heikkilän talosta (Teuvo Tulio, 1936) - säilynyt pätkä julkaistu Tulion Sensuelan DVD-versiossa - omistan tuon DVD:n.
Tee työ ja opi pelaamaan (Kalle Kaarna, 1936)
Tyttö astuu elämään (Orvo Saarikivi, 1943)
Tähtireportterit tulevat (Jorma Nortimo, 1945)
Vänrikki Stoolin tarinat (Roland af Hällström & John W. Brunius, 1939)
Nämä taas kokonaan tuhoutuneet tai kadonneet:
Kiusaus (Teuvo Tulio, 1938)
Kiusausten vuori (Viljo Lampela, 1960)
Rakkautensa uhri (Martin Söderhjelm & Kalle Rouni, 1945)
Seikkailu jalkamatkalla (Jussi Snellman, 1936)
Simo Hurtta (Roland af Hällström, 1940)
Ulkosaarelaiset (Kalle Kaarna, 1938)
Samalla kun olen katsonut kotimaisia elokuvia, olen selannut Hesareita. Sekin homma on nyt loppuun hoidettu, pääsin joulukuun 1997 loppuun Väreiden aikana.
Elisa myi minulle uuden 5G-reitittimen tietokoneeseeni. Oli haettavissa jo 6. päivä, mutta hain sen vasta syntymäpäivänäni. En välittänyt pitää kiirettä. Tässä samalla kun vedän loppuillan henkeä suoriuduttuani kolmesta projektista arvioitua aikaisemmin, kytkin tuon reitittimen toimintaan. Mutkan matkaan toi se, että tuo 5G-reititin vaatii pikkuruisen nano-SIM-kortin, ja vanhassa reitittimessä on isompi kortti. Olin ensin, että "pitäkää tunkkinne", ja mietin, miten tuon hökötyksen saisi palautettua kauppaan. Vasta kun rupesin googlaamaan tietoa nano-SIM-korteista, löysin nettisivun, joka informoi, että useimmat SIM-kortit ovat saatavilla kombinaatio-kortteina, joista voi itse naksauttaa irti haluamansa koon. Tutkin sitä korttia joka oli sen vanhan reitittimen sisällä, ja huomasin, että tosiaan, senhän pystyy vielä kerran naksauttamaan pienemmäksi. Tämän jälkeen sain kortin sopimaan uuden reitittimen sisään. Ohjekirja ei tästä sanallakaan maininnut, minun piti googlata ennen kuin tajusin. Ehkä tämä on perustietoa, joka pitäisi olla valmiiksi jokaisella hallussa, mutta ei minulle sentään kaikki kaaliin jämähdä enkä voi kaikkea muistaa.
Vanhasta reitittimestä oli jäänyt pois tarra, joka olisi sisältänyt salasanan jolla reitittimen pystyi netissä alustamaan paremman suojauksen vuoksi. Aina välillä kun surffailin netissä, netti saattoi heittää minut jollekin 192.168.100.1 -sivulle, jossa olisi pitänyt näppäillä salasana kenttään, jotta reitittimen voisi saada suojatuksi paremmin tai jotain, mutta jouduin ohittamaan tuon sivun joka kerta. En pitänyt ongelmaa vakavana, sillä eipä tuosta sen kummempaa haittaa netin käyttämiselle koitunut. Uudessa reitittimessä on salasanatarra tallella, joten nyt se on alustettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti