2001
TAMMIKUU: Raisa Puurunen: Foxtrot
HELMIKUU: Jarkko Vehniäinen: Talkshow
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, tammikuu 2014
Ilta-Sanomat 16.5.2015
Tässä sarjakuvassa suorittivat ensiesiintymisensä Ilves ja Kärppä, jotka tuolloin vielä symboloivat jääkiekkojoukkueita. Sitten heistä tulikin Kamalan luonnon pääkaksikko. IS:n nettisivuilla ei kuitenkaan julkaistu tuota kyseistä strippiä uudelleen Suomi-klassikko -rupeaman aikana tammikuussa 2014, vaan kaikkiaan 25 muuta.
MAALISKUU: Ossi Mäntylahti ja Jukka Piira: Sosiaalisesti rajoittuneet
Tämän nettisarjakuvana edelleen hengittävän teelmyksen luin alusta loppuun läpi syyskuussa 2011, kun sarjan omat sivut olivat vielä olemassa.
https://aaltotie.blogspot.com/2024/01/1892011-1992011-nettisarjakuva.html
Sittemmin sarjaa on voinut lukea Sarjis.infon sivuilta:
http://www.sarjis.info/sarjakuvat/sosiaalisestirajoittuneet/
HUHTIKUU: Ville Pynnönen: Majakka
TOUKOKUU: Wille Ruotsalainen: Sokkisakki
KESÄKUU: Sirpa Ruotsalainen: Pulmia ja Pulmusia
HEINÄKUU: Juha Färding: Koita kestää, Moonika
ELOKUU: Marko Kalliokoski: Komeetta
Kaunis, mielikuvituksellinen tarina mystisestä valopallosta, joka ilmestyy nuoren miehen asuntoon ja vaikuttaa hänen elämäänsä. Rovio Entertainmentilla peligraafikkona työskentelevän (kyllä, on tehnyt Angry Birdsiä) Kalliokosken omilla sivuilla on kahdeksan strippiä pienikokoisena ryppäänä:
https://kalliokoski.carbonmade.com/projects/5640066
SYYSKUU: Pertti Poutanen ja Tapani Markkula: Isä Ruben
.jpg)
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Sarjainfo no. 38 (1/83) (Suomen sarjakuvaseura ry.)
Isä Ruben jatkaa yhä elämäänsä Kirkko ja kaupunki -lehdessä.
LOKAKUU: Miia-Mari Tallgren: Komeetta
MARRASKUU: Martti Hiltunen: Nimi ei tiedossa
JOULUKUU: Axa Sorjanen ja Tomi Riionheimo: Puhu pukille
2002
TAMMIKUU: Lassi Virtanen: 7B
HELMIKUU: Martti A. Vasamaa: Erääntyneitä kansanlaskuja
MAALISKUU: Katriina Koskinen: Suomi-Finland 1975-1980
HUHTIKUU: Harri ”Wallu” Vaalio ja ryhmä: Itse valtiaat
TOUKOKUU: Virpi Oinonen: Karu luonto
Suomen Kuvalehti 10/2006
Oinosen sarja teki paluun Suomen Kuvalehteen kaksirivisinä strippeinä vuonna 2006. Karu luonto oli nimensä mukainen luonteeltaan: satiirisempi, inhimillistetympi kuvaus eläinten välisestä kanssakäymisestä ja pärjäämisestä, pohjimmiltaan pohdintaa ihmisistä ja heidän käyttäytymisestään eläinhahmojen välityksellä. Torontoon, Kanadaan muuttanut Oinonen kertoi SK:lle, että nimenomaan lyhyet stripit olivat hänen alaansa sarjakuvantekijänä. Pitkät tarinat eivät häntä houkuttaneet. Pohjoismaisia kieliä ja poliittista sosiologiaa lukenut Oinonen (s. 1977) työskenteli tuolloin suomalaiskanadalaisen Vapaa Sana -lehden toimitusharjoittelijana.
KESÄKUU: Juha Harju: Robin Hood
HEINÄKUU: Jenni Iivonen: Maija
ELOKUU: Hannu Konttinen: Muru ja Luru
SYYSKUU: Teemu Ollikainen: Marketin Masa
Saakelikirjat 1: Åbotti huraa! (Turun Sarjakuvakerho ry., 2007)
Ilmeisen omakohtaista tilitystä supermarketin apulaisen työstä. Ehkä aiheesta sai kuukauden satsin verran strippejä revityksi. Toivoisin huolellisuutta piirrostyöhön: keskimmäisessä ruudussa Masan vasen käsi näyttää enemmän kuoritulta banaanilta kuin kädeltä, ja oikea käsi joltain ameebalta tai muulta alkueliöltä.
LOKAKUU: Maija Paavilainen: Uula
Ruusu ja muita sarjakuvia Kemin sarjakuvakilpailusta 1982 (Kemin kulttuurilautakunta, 1982)
Kylmään, lumiseen Lappiin sijoittuvaa saamelaisen pohdintaa. Inhimillisyyttä pienimuotoisesti. Suomen kielen maisteri Paavilainen syntyi 1945 Kotkassa, mutta päätyi papinrouvaksi Sodankylään. Uulaa on julkaistu ainakin Pohjolan Sanomissa ja Kotimaassa.
MARRASKUU: Mirko Paloniemi: Pertsa
JOULUKUU: Jussi Karjalainen: Aikuinen seikkailee
https://docplayer.fi/40323265-Helsingin-yliopisto-alaviitekaannos-suomessa-julkaistuissa-sarjakuvakirjoissa.html (sivu 30). En muista enää mistä poimin tuon ylläolevan stripin, Google-haku ei sitä ainakaan enää löydä.
Otto Sinisalo arvioi albumin Katuoja-blogissa:
http://kxkukko.mbnet.fi/katuoja/kk_katuoja_200503.htm
2003
TAMMIKUU: Esa Raunio: Persia
HELMIKUU: Esa Holopainen: Iltasatu
MAALISKUU: Kari Sihvonen ja Mikko Huusko: Kuperias
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Kaksi keksijää, joista toinen puolikalju. Hänelle saattoi keksiä vaikka kaljunkiillottimen. Rakennetaan valtavia koneita, joihin voi kävellä sisälle, sekä lasermiekkoja jotka katkovat raajat irti ja kehot palasiksi. Välillä pidetään rajuja bileitä, joiden jälkeen krapula-aamuna päivitellään mitä hölmöä on taas tullut kännissä tehtyä. Kiinnitin jo 2003 kovasti huomiota Kuperiakseen, ja mietin kuka mahtaa olla tekijä, kun ei Iltis tainnut sitä koskaan mainita. Muistaakseni ainoastaan sarjakuvan nimi kerrottiin lehden sarjissivulla. Vuosia myöhemmin Kuperias oli mukana IS:n nettisivujen Kuukauden Suomi-klassikkona, ja silloin tekijöiksi kerrottiin Sihvonen ja Huusko. Kummastelin, että onko Huusko piirtäjä ja Sihvonen kirjoittaja, kun piirrostyyli ei ainakaan Kari Sihvoselta näyttänyt. Ja onko piirtäjä Mikko Huusko? Kuinka ihmeessä, minä luulin Mikko Huuskoa vain tekstaajaksi?
Myöhemmin minulle on selvinnyt, että kyllä Huuskokin on sarjakuvia piirrellyt, joskaan ei kovin hyvin. Tekstaaminen on hänen alaansa. Kuperias oli tietyiltä osin kauniisti piirretty, mutta jälki oli jäykkää, ihmiset olivat hupaisan töpöjalkaisia ja anatomia muutenkin pielessä. Realismiin pyrkinyt piirrosjälki mätti liian pahasti. Väritys oli kauniin iloittelevaa, ehkä liiankin räikeää.
Molemmat tekijät ovat vastanneet Kuukauden kotimaisista sarjakuvista muulloinkin. Huusko lokakuussa 1997 sarjalla Universaalit ritarit, Sihvonen huhtikuussa 2010 Liisan maljakkoseikkailulla.
HUHTIKUU: Laura Rantanen: Lahja
TOUKOKUU: Pertti Hiltunen: Ötökät
KESÄKUU: Jaana Aalto: Terveisiä perheestä
ELOKUU: Mattipekka Ratia: Nakki ja Tappi
Mattipekka Ratia: Nakki ja Tappi (Kustannusosakeyhtiö Nemo / Isihei Oy, 2003)
Joulukuussa 2014 vain 48-vuotiaana kuollut Ratia kuvasi sarjassaan sympaattisesti miesparin elämää, sortumatta tirkistelyyn tai asenteelliseen hihittelyyn. Korkeintaan homomaiselle musiikkimaulle nauretaan. Markku ja Heikki puhuvat keskenään syvällisiä, avautuvat toisilleen, pilkkaavat ennakkoluuloisia, käsittelevät rohkeasti seksiasioita ja omaa miehuuttaan, ja hääpäivääkin vietetään. Luonteiden eroavaisuuksista huolimatta kaksikko pysyy yhdessä kuin takki ja nappi.
SYYSKUU: Joachim Johansson: Café Coma
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Johanssonin sarja valittiin yhdeksi Kuukauden Suomi-klassikoksi IS:n nettisivuilla, mutta sopii ihmetellä miksi. Tyypillisen amatöörimäisesti tehty sarjis tavallisen työttömän, kapakassa notkuvan, kotona löhöävän kaljanjuojarentun elämästä. Huumori oli luokkaa ”viime vuodet on menny lähinnä ravintola-alalla”, vastauksena työkkärin virkailijan kysymykseen aiemmasta työkokemuksesta. Ainoa ero perinteiseen oli, että hahmot olivat kaikki inhimillistettyjä eläimiä. Esim. päähenkilö oli lerppuposkinen verikoira.
LOKAKUU: Matias Teittinen: Flip ja Mick
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Alunperin kännykällä luettavaksi tehty pikselisarjakuva. Muinaisessa Puhekupla-foorumissa on tekijän ilmoitus sarjakuvansa julkaisusta Iltiksessä:
http://www.kaapeli.fi/hypermail/puhekupla/3034.html
MARRASKUU: Päivi Karijärvi: Julkimot
Ivasarja todellisista tyrkkyjulkkiksista, vastenmielisistä tyypeistä jotka koreilevat ja mahtailevat vaatteilla ja omalla erinomaisuudellaan. Tällainen muistijälki minulle on tästä sarjasta jäänyt.
JOULUKUU: Jyri Järvenpää: Peippaajat
Vain 11 Kuukauden kotimaista vuonna 2003? Taisi olla se vuosi, jolloin kesällä Iltiksessä pyöri kuukauden ajan omituinen täytesarjis, joka vaikutti mainokselta. Lemmenlaiva-sarjan kapteeni Stubing vilahti stripissä tai kahdessa rallattelemassa jotain mikä oli yhtä sekavaa kuin koko sarja muutenkin.
2004
TAMMIKUU: Sanna-Leena Rautanen ja Jouko Ruokosenmäki: 6 astetta päiväntasaajalta
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Jouko Ruokosenmäki on toki paljon muutakin kuin kustantamojen kiertopalkinto (Egmontilta Likelle, Likeltä vapaaksi taiteilijaksi). Hän on Suomen parhaita supersankarisarjakuvien piirtäjiä ja parhaita tämän hetken piirtäjiä yleisestikin. Arvostusta tihkuva ketju Kvaakissa.
Hänen Kuukauden kotimaisensa oli silkalla ammattitaidolla tehty rento kuvaus jonkin päiväntasaajamaan viidakoissa seikkailevasta naisesta, joka yritti päästä pois ja kotimaahansa. Hän sai kuitenkin huomata, että niin etelässä ja kaukana sivilisaatiosta vietetään kiireetöntä elämää. Kaikki on vähän rempallaan, hommat tehdään hitaasti, minnekään ei ole hoppu. Silti naisella ei palanut pinna, vaan hän jaksoi jututtaa kohtaamiaan paikallisia ihmisiä, jotka kaikki tiesivät mitä moisilla leveysasteilla kuuluu tietää pärjätäkseen. Sarjis oli kauniisti väritetty. Ansaitusti yksi IS:n nettisivujen Suomi-klassikoista.
HELMIKUU: Marko Tiainen: Hikinen aamupäivä
Rutinoitunut sotasarjakuvien tekijä siirtyi muualle kuin sotatantereisiin KK-sarjakuvaansa varten ja teki kevyemmän kuvauksen tavallisesta aamupäivästä kerrostalolähiössä. Tai sitten vähemmän tavallisen. Päähenkilöinä oli kolme pultsaria, jotka olivat majoittuneet yhden kerrostalon roska- / paperinkeräyslaatikoihin, eikä heitä saatu häädettyä pois edes kovilla otteilla. Lisäaineksena yksi pummeista oli syönyt huonoa hernekeittoa ja pystyi tuuttaamaan peräaukostaan sellaiset kaasupommit, että rintamamiehetkin säikähtäisivät. Kunnon talvisotahenkeen sarjiksen kertoma tarina päättyi siten, että pummit kiisivät täyttä vauhtia yhdessä roskalaatikossa matkoihinsa: ”Meitähän ei kiinni oteta!”. Talkkari siinä tuumasi varastetun roskiksen menoa katsellessaan, että nyt roskakatokseen hommataan kunnon lukot, ettei moinen pääsisi enää toistumaan.
Täysin mauton sarjakuva siis.
MAALISKUU: Marko Honkanen: Seikkailija
Kvaak-foorumin IS Kuukauden kotimainen -ketjussa kirjoitin: ”silloin kun olin vielä sellaisessa työssä jossa pääsin lukemaan iltapäivälehdet päivittäin (2001-2012), harmittelin miten tekijäesittely saattoi jäädä julkaisematta kokonaan. Vaikka tarkkaan koetin selata joka lehden, en huomannut sellaista. Joskus oli kuukauden kotimaisissa ennestään tuttuja piirtäjiä, joista olisin mielelläni halunnut tietää jotain”. Tätä kirjoittaessani ajattelin lähinnä Marko Honkasta.
Honkanen on ollut minulle ikuisesti toteutumaton lupaus. 1990-luvulla, kun vaarini vielä eli ja kävin aina joskus Kotkassa tapaamassa häntä ja viettämässä hänen luonaan jokusen päivän, lueskelin Kymen Sanomia joka tuli hänelle tilattuna. Lehteen piirsi välillä Honkanen kivan näköisiä nelivärisiä kaksirivisiä strippejä jotka kommentoivat jotain populaarikulttuurin uutista. Tuli Pierce Brosnanin debyytti James Bondina, jonka kunniaksi Honkanen piirsi stripin joka ensimmäisessä ruudussaan kommentoi sitä, miten nyt on tullut uusi Bond. Muutamassa seuraavassa ruudussa nähtiin tyypillistä action-menoa ammuskeluineen, naisten kanssa vehtaamisineen ja valikoiduissa maisemissa heilumisineen. Viimeisessä ruudussa yksi nainen tokaisi: ”Miten niin uusi?” Toisessa stripissä Renny Harlin ja Geena Davis mainostivat Kurkunleikkaajien saari -VHS:ää Rennyn sanoilla: ”Uudesta videostamme menee pieni summa lasten klinikalle”. Muutaman merirosvo-toimintaruudun jälkeen joukko runneltuja piraatteja – heidän joukossaan Asterixista tutut kollegansa – kysyi: ”Voisiko joku perustaa merirosvoillekin klinikan?”
Pistin Honkasen nimen korvan taakse, ja miehen töitä onkin vuosien varrella ilmaantunut silmieni eteen siellä sun täällä, esim. Voima-lehdessä – olisiko kuvittanut muutaman Helsingin Sanomien ristikonkin? – mutta aina jouduin pettymään. Näki, että Honkanen yritti piirtäjänä parhaansa, mutta jutut jäivät likilaskuisiksi ja tekstaus häiritsi kömpelyydellään.
Maaliskuussa 2004 oli Honkasen KK-sarjiksen vuoro, ja ajattelin, että josko nyt irtoaisi parasta juttua. Alku tuntui nimittäin lupaavalta, film noir -dekkariparodiaa jossa salaperäinen nainen astui sisään ruman, rillipäisen, pyylevän salapoliisin toimistoon ja pyysi etsimään itärajan taa kadonnutta miestä. Hölmön dialogin jälkeen mies lähti junalla Neuvosto-Karjalaan, missä stoori hajosi ja jumitti kelaamaan surkean ontuvia Tuntematon sotilas -aiheisia puujalkavitsejä. Piirrettyään tukun Linnan romaanin klassisia lausahduksia parodioivia sotarintamastrippejä joissa piirräntä oli pedanttia ja yksityiskohtaista mutta varsinkin tekstauksen osalta haparoivaa, Honkanen muisti että hitto, se tarina. Parissa viimeisessä stripissä dekkari sai selville, että etsitty mies oli jatkanut matkaa Egyptiin. Siis sinne. Tähän kohtaan Honkanen joutui tylysti katkaisemaan tarinansa kesken. Olin tyrmistynyt. Enkä huomannut yhdessäkään maaliskuun lehdessä Honkasen esittelyä, vaikka koetin tarkkaan silmäillä jokaisen Iltiksen numeron jokaista sivua.
Minun kokoelmassani ei ole Honkasen kynänjälkeä muualla kuin vuoden 1994 Kemi-albumissa Kulohälytys koko maassa, jossa on aukeamallinen sanattomia strippejä. Honkanen mainitaan albumissa vuonna -64 syntyneeksi haminalaiseksi lehdenjakajaksi.
HUHTIKUU: Miika Aalto: Vartijat
TOUKOKUU: Pauli Kallio ja Pauliina Toivonen: Sirri ja Rautiainen
KESÄKUU: Marko Turunen: Lihat puntarissa
Taisi olla sama sarjakuva myös Like Kustannus- / Johnny Kniga -lehdessä vuosituhannen vaihteessa / 00-luvun alussa. En lukenut, kun en Turusen tyyliä ymmärrä. Lihat puntarissa -julkaisun arvostelu Kvaakissa:
https://www.kvaak.fi/820/2007/04/30/surrealistinen-sukutarina/
HEINÄKUU: Kasper Strömman: Matkalla
ELOKUU: Miiku Lehtelä: Håcke Hammerschmidt
Lehtelän sarjis oli jatkotarina, jossa nimihahmo oli joku dekkari. Hänen tehtävänsä oli etsiä joku hämärä tyyppi, joka oli kai tehnyt jotain rikollista. Hammerschmidt tapasi sekä miehen että puhuvan lintuhahmon, molemmat epämiellyttäviä tyyppejä (eikä Håcke itsekään ollut mikään sympaattisuuden perikuva). Tarinan edetessä kävi ilmi, että se mies ja lintutyyppi asuivat yhdessä. Tipu kokkasi ja hoiti taloutta. Lehtelä kertoi tarinansa särmikkäällä mutta rennolla toilailuhuumorilla höystettynä, ja tekstaustyylin hän oli ilmeisesti kopioinut Hunt Emersonilta (piste O-kirjaimen sisällä jnpp.).
Lehtelän jälkeen törmäsin myöhemmin Iltiksen viikonlopun sarjisliitteen Yllätyskuvina, sitten oli toinen sarjakuva jossa asennetta omannut nuorimies työnteli pyörätuolimummoa jolla oli rankkoja mielipiteitä kaikesta mahdollisesta, ja heidän keskinäiset vuoropuhelunsa olivat sitten sieltä vaikeammin sulavasta päästä. Lehtelä teki myös johonkin tv-ohjelmaan kuvitusta / animaatiota, mutta Hesarin toimittaja moitiskeli työn jälkeä sanoen, että ”pään nyökyttely ei oikein riitä animaatioksi”. Lehtelästä ei ole jäänyt minulle mielikuvaa erityisen taitavana tekijänä.
Håcke Hammerschmidtista on ketju Kvaakissa:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1514.0.html
SYYSKUU: Petteri Patolinna: Tietokilpailu
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
LOKAKUU: Antti Hopia ja Nina Laakko: Kirjaston kissat
Kirjaston kissat ilmestyivät Turun Sanomissa pitkään, vuodesta 2001 vuoteen 2014, jolloin tekijät ilmoittivat lopettavansa sarjan toistaiseksi. Kuudeksi albumiksikin on sarja koottu, yksi niistä oli numeroimaton muistoalbumi Turun kulttuuripääkaupunkivuodesta 2011. Oksanhyllyltä-blogissa vuodatusta sarjakuvan innokkaalta fanilta:
https://oksanhyllylta.blogspot.com/2016/04/kirjaston-kissat.html
Kirjaston kissat ovat myös Wikipediassa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjaston_kissat
Kaikki eivät sen sijaan ymmärrä, kuten Kvaakissa muuan kertoo:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8718.msg180041.html#msg180041
MARRASKUU: Hanna Ollikainen: Oonan seikkailut
JOULUKUU: Anssi Vaalio: Taavi
Harri ”Wallu” Vaalion veljenpoika, ja yhdessä nämä sukulaiset tekivät Itse valtiaat- ja Pasila-animaatioihin pohjaavia sarjakuvia. No, Anssi V:n oma Kuukauden kotimainen oli parempi. Nimihenkilö / -hahmo matkasi Lappiin tapaamaan Joulupukkia. Muistaakseni sympaattinen juttu.
2005
TAMMIKUU: Verna Jääskinen: Yhteiseloa
HELMIKUU: Kirsti Mäki: Tinttilä
MAALISKUU: Markku Haapaniemi: Shamaani
Nimimerkki Make ja hänen tyylinsä tulivat ensin vastaani jo joskus 80-luvulla, muistaakseni Mäntyharjun seutuvilla ilmestyvässä Pitäjän Uutiset -lehdessä, joka tuli meille kotiin koska kesämökkimme sijaitsi sielläpäin. Yhdestä vanhasta PU:n numerosta bongasin sarjakuvastripin, joka oli kummallinen: pikku-ukko kauhistui pahanpäiväisesti, kun piirtäjänsä halusi välttämättä töhertää häneen viikset ihan piloillaan ("Ei! Et voi olla tosissasi! APUA! Oliko tämä nyt pakko tehdä minullekin?!"). Piirtäjä oli signeerannut stripin Make-nimimerkillä, ja sittemmin sama tyyli ja signeeraus ovat putkahtaneet esiin muissa yhteyksissä. Pitäjän Uutiset sai sittemmin uuden strippisarjakuvan toiselta tekijältä, mutta siitä ei tässä enempää.
Make Haapaniemen KK-sarjis kertoi – aivan – shamaanista, joka harjoitti ammattiaan ja filosofoi. Eipä minulla muuta varsinaista konkreettista muistikuvaa, paitsi että pidin kohtalaisesti. TeeSI-rautakaupan aina uudenvuoden alla ilmestyneissä mainoslehtisissä taasen oli strippisarja nimeltä Sikaset. Sarja kertoi sikaperheestä, jonka elämäntehtävänä nähtävästi oli uudenvuoden rakettien paukuttelu. Tuntuu kuin perheellä ei mitään muuta mielessä olisi ollutkaan. Mutta hauskoja juttuja.
Haapaniemi tunnetaan myös ajankohtaisena pilapiirtäjänä, ja Kvaakissa on arvosteltu yksi hänen pilapiirroskokoelmansa:
https://www.kvaak.fi/1028/2008/03/17/piirustuskia-uudeltamaalta/
HUHTIKUU: Harri Filppa: Kaurismäkeläiset
TOUKOKUU: Juha Hiltunen: Vihainen setä
KESÄKUU: Reima Mäkinen: Sipe ja Laura
Google-haku ”Sipe ja Laura” toi esiin tämmöisen stripin, joka on nähtävillä Kvaakin yhden uutisartikkelin kuvituksena.
https://www.kvaak.fi/541/2005/10/28/eksoottisen-pauloissa/
Tarkka luettelo kaikista julkaistuista Mäkisen sarjakuvista tällä sivulla:
http://www.nic.fi/~kuvagra/sarjakuva/julksarj.htm
HEINÄKUU: Mikko Huusko, Pertti Jarla, Jouko Junttila ja Antti Salo: PH2
ELOKUU: Ilja Karsikas: Sydämensäästäjä
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Karsikkaan sarjis kertoi yksinhuoltajaäidistä, joka osti keinomiehen – siis robotin – hoitamaan kotityöt ja toimimaan vararakastajanakin. Robotti oli ihastunut naiseen, joka näytti vuoroin kylmän, vuoroin lämpimän läheiskaipuisen puolensa. Tunteellisen robotin mieliala vaihteli naisen käytöksen mukaan.
Tekijän kotisivut:
SYYSKUU: Markus Miettinen ja Jaakko Seppälä: Malinen
Savoa viäntävä nuori jänis matkaa Helsinkiin opiskelemaan. Malinen-sarjakuvalle on oma ketju Kvaakissa, mukana myös linkit albumien arvosteluihin:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9947.0.html
LOKAKUU: Mari Ahokoivu: Kuin normaalit ihmiset
MARRASKUU: Mikko Kanninen: Sulaa metallia
JOULUKUU: Timo Huhtala: Outo juttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti