18.9.2011
Uusi webbisarjakuvalöytöni on "Sosiaalisesti rajoittuneet". Kvaakissa sitä haukutaan, muutama vuosilta 2005-2009 peräisin oleva esimerkkistrippi on siellä linkitettyinä. Jep, keskenkasvuista matalaotsahuumoria tosiaan noissa muutamissa esimerkeissä. Outoa sikälikin, että tekijät ovat täsmälleen minun ikäisiäni eli vuosikertaa 1974. Lueskelen sarjaa alusta (v. 2000) asti ja olen nyt vuodessa 2004. Onnistuu vielä tässä vaiheessa naurattamaan makeasti, vaikka "jippii tissit" -mentaliteetti onkin koko ajan vahvistunut. Mainiota nörttihuumoria. Ei hassumpaa, että itsekin ymmärrän yli puolet noista nörttijutuista ainakin tarpeeksi hyvin nauraakseni. Jännä nähdä missä vaiheessa sarja romahtaa Kvaakin esittelemien esimerkkistrippien tasolle. Ossi Mäntylahti ja Piiran veljekset ovat muuten minulle tuttuja nimiä 90-luvun alun MikroBiteistä ja varhaisista Pelit-lehdistä. Sarja on vieläpä opettavainen: vihdoinkin ymmärrän, mihin viittasivat ne hamsteri- ja teippivitsit, joita Bitti viljeli 80-luvun lopulla. Tai no, siitä on itseasiassa kiittäminen kommentoijia.
Viimeisenä festivaalipäivänä katsoin putkeen joukon Kymppikirjaston ohjelmanumeroita. Sotasarjakuvateemaa noudattaen Anssi Rauhala ja joku Esa Niskanen kertoivat uudesta sotasarjakuvastaan. Tarmo ja Topi Koivisto sekä Markku "Pahkasika" Paretskoi jatkoivat omalla Korkkarialbumillaan. Pääsin vaihtamaan taas Topin kanssa muutaman sanan. Tämän jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa näkemään suuren Mauri "Moog" Konttisen luonnossa, kun hän Asko Alasen ja Sirpa Alkusen kanssa puhui Korkkarisaksasta. Jawohl, Herr Hauptmann, ich bin sehr zufrieden.
Petri Hiltusen pintapuolista katsausta sotasarjakuvan historiaan seurasi vaellus päätelttaan, jossa kuuntelin uudestaan Tuuli Hypéniä. Nyt oli mukana ensimmäinen Nanna-albumi, johon sain signeerauksen. En ole mikään signeerausten metsästäjä, mutta kyllä minä mielelläni annoin nimikoida oman Nanna ykköseni. Se pääsee kirjahyllyssäni lähelle ensimmäisiä Mämmilöitä pitämään seuraa Koiviston prosessoimattomille kynänjäljille.
19.9.2011
SR:ssä menossa vuosi 2006, ja nyt on näytöllä Windows Vistasta kertova strippi kommentteineen. Itselläni on kaksi tietokonetta, joista uudemman mukana tuli valmiiksiasennettu Vista. Täytyy sanoa, että omat kokemukseni Vistasta ovat pienten alkutotuttelujen jälkeen olleet positiivisia. Minä nyt en tosin käytä konetta mihinkään ylimääräiseen kuten pelaamiseen, enkä tee muutenkaan monipuolisesti eri juttuja. Ei siis ole esiintynyt yhteensopivuusongelmia. Minulla ei muutenkaan ole Windows paljoa kaatuillut niiden kahdeksan vuoden aikana jolloin minulla on ollut oma tietokone, joten henk. koht. en ymmärrä kaikkia haukkuja siitä, miten Windows on buginen ja kaatuilee. Vanhassa koneessani on XP ja sen kanssa joudun juomaan vähän tervaa, mutta en onneksi käytä vanhaa konetta muuhun kuin vinyylien rippaamiseen. Ei sillä edes ole enää paljon muita ohjelmia kuin Windows Media Player ja Audacity.
Joskus on netti tai Windows kaatunut tai ollut lähellä kaatumista kun prosessori on saanut kerralla liikaa haukattavaa, mutta ei siitä ole paljon ylimääräistä vaivaa. Vistassa ei ärsytä mikään - paitsi ehkä läpinäkyvyys ikkunoissa joskus pikkuisen. Turha efekti. Se, ettei kone oletusarvoisesti näyttänyt kovalevyllä olevien tiedostojen kokoja ärsytti ennen, mutta ajan myötä kone on ymmärtänyt, mitä haluan. Käyttäjätilien valvonta esti alussa koneen käyttämisen aika tehokkaasti, mutta sen sai pois. Vieläkin kone jaksaa tuota "Käyttäjätilien valvonta ei ole käytössä"-mantraansa, mutta ei niin kuuluvasti, etteikö sitä voisi jättää huomioimatta. Ja vaikka Norton 360 kuinka pyytäisi, minä en rupea maksamaan tiedostojen varmuuskopioinnista johonkin netissä olevaan serveriin. Kone haluaa säännöllisin väliajoin minun latailevan QuickTimen ja Safarin, mutta pyh, minä käytän VLC:tä ja Firefoxia. Sivuseikkana, että haluaisin kovasti VLC:hen mahdollisuuden DVD-R-levyjen polttamiseen, että saisin latailemani .vob-, .rmvb- ja .mkv-leffatiedostot sellaisinaan levyille, ei tarvitse vaivautua konvertoimaan niitä. Windows Media Player, jolla levyt polttelen, ei tunnetusti ymmärrä hölkäsen pöläystä moisista tiedostoformaateista.
SR:stä: vuosikerta 2005 oli kauttaaltaan vaisu muttei ärsyttävä, 2006 tarjoaa taas aika hyvää tavaraa vaikkei alkuaikojen vauhdissa ollakaan.
SR 30.8.2006: Aztec Challenge on muuten aivan p***a peli, niin kamalan näköinen ettei mistään saa selvää, enkä itse koskaan päässyt ensimmäisestä kentästä läpi. Itse maksaisin hunajaisen summan Cosmic Causewaysta ja Trailblazerista.
SR 12.3.2007: Wizard of Wor on kivempi, siihen saatiin luotua varsinkin musiikilla hyvä horror-fiilis. Vuosi 2007 tarjoaa sitten taas väsähtänyttä huumoria. Eikö SR:ssä pelata ollenkaan kuusnelosen autopelejä? Minä ja isäni rakastimme niitä. Paitsi Crazy Cars repi hermoja ja Talladega satutti silmiä ja korvia. Puhun siis omasta puolestani, isäni ihastui ainakin Talladegaan ja pärjäsi siinä pitkälle. Sen sijaan Turbo OutRun, OutRun Europa, Power Drift ja pyöräpeli Super Cycle toivat meille paljon ihania pelisessioita. Myös ylhäältä kuvatut Spy Hunter ja Activisionin Hot Rod täytyy mainita. Niin, ja pari Leaderboardia golf-nälkään.
Sitten vielä flipperit David's Midnight Magic ja Slamball, viidakkoseikkailu Sabre Wulf jonka pelasin monta kertaa läpi ja osasin suunnilleen ulkoa, toiminta- ja taitopelit Mr. Do's Castle ja Snare, ampumapelit Sanxion, Lightforce, Commando, Eliminator (jonka pystyin pelaamaan läpi monta kertaa putkeen) ja Uridium, tiilenrikkomispelit Arkanoid ja Krakout sekä omaa luokkaansa ollut Gauntlet...
Ilotikkumme oli ensin jokin Spectravideon rupu kun sen kuusnelosen käytettynä hankimme (olisiko ollut Spectravideo SVI-101?), sen tilalle ostimme isän kanssa Quickshot II Turbon. Kun se lopulta alkoi olla liian kulunut, kävin itse ostamassa Leppävaaran Maxi-Marketista TAC 2:sen. Tacci on yhä tuolla ullakolla kuntoisena, tulitusnappi vain kärsii alkujäykkyydestä kunnes sen pehmittää kunnon - *NAKS* - voimapainalluksella. QIIT:n autofireä vain jäin kaipaamaan, snif. Varsinkin Commandon tulokset huononivat sen puuttumisen johdosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti