Eilen esittelin Matti "Pilsu" Koposen (1960 - 2016) Rokkeri-sarjakuvan, jota Hesarissa julkaistiin Koponen-nimellä. Rokkeri ja Koposen muu tuotanto ovat minulle tuttuja muualtakin. Alueuutiset-nimisessä ilmaisjakelulehdessä 1980-luvulla julkaistiin myös Rokkeria vähän aikaa, muistaakseni. Alueuutiset on jäänyt mieleeni siinä mielessä säälittävänä lehtenä, että sen päätoimittaja yritti niiiiin epätoivoisesti elävöittää lehteä, mutta hänen keinonsa olivat liian usein harkitsemattomia. Sarjakuvia riitti, oli Jari Rasin Divari (tuttu myös Pahkasian tekijöiden Potsi-lehdestä sekä Ilta-Sanomien Kuukauden kotimainen -osastosta) ja Rauli Nordbergin Sovinisti. Joku suomalainen amatööripiirtäjä väsäsi karsean söherrysstrippisarjan, en pitänyt piirrostyöstä enkä vitseistäkään, jotka muistaakseni olivat rujoja ja junttimaisia.
Sitten oli Alueuutisissa jonkin aikaa luultavasti amerikkalainen (tai kanadalainen) strippisarja nimeltä "Kaupungin paras paikka". Se kertoi ravintolasta, jonne kukaan täysijärkinen ei varmasti haluaisi jalallaan astua. Ironinen nimi siis. Olen koettanut googlaamalla jäljittää sarjan alkuperää, mutta turhaan, kun en tiedä sarjan alkuperäisnimeä enkä tekijöitä. En painanut signeeraustakaan mieleeni. Muistan sen, että tarjoilijatar oli aivan kuin Fingerporin Rivo-Riitan kaksoisolento. Kaksi strippiä jäi mieleeni. Toisessa asiakkaan ja tarjoilijattaren kanssa oli seuraava vuoropuhelu:
- Tuota, ihana neiti, lompakkoni näyttää kadonneen enkä voi maksaa.
- Sitä tapahtuu kaiken aikaa, hyvä herra.
- Joten tiskaan tässä parit tiskit tai teen jotakin muuta?
- Tai jotakin muuta.
Kaksiruutuisen stripin jälkimmäisessä ruudussa tarjoilijatar vei asiakkaan kädestä pitäen kohti huonetta, jossa roikkui aiempia maksamattomia asiakkaita seinään kahlittuina kuin Velhossa ja Harald Hirmuisessa ikään.
Toisessa muistamassani "Kaupungin paras paikka" -stripissä kaksi miestä käveli ohi vaahterapuiden, joihin oli kiinnitetty mahlasäiliöt - ihmiset keräsivät mahlaa vaahteroista siirapin tekoa varten. Toinen miehistä sanoi ensimmäisessä ruudussa jotain tyyliin: "Rakastan tätä kevätaikaa silloin kun mahlat alkavat juosta". Jälkimmäisessä ruudussa toinen mies kommentoi: "Jep, siinä se nyt menee" nähdessään jonkun innokkaan hölkkääjätyypin juoksevan ohi kovaa vauhtia. Ensimmäisen ruudun puhekuplassa oli lukenut alunperin "when the sap starts running" tai jotain sinnepäin. Sap tarkoittaa sekä mahlaa että mänttiä, kyseessä oli siis kielivitsi jota ei voi suomentaa, ja stripin kääntäjä oli surutta hukannut vitsin.
Alueuutiset-lehteä koetti päätoimittaja elävöittää tuomalla sivuille myös pin up -kuvia, samaan tyyliin kuin Iltalehdessä valokuvaaja Kari Pekonen muinoin. Tasa-arvon nimissä Alueuutisista vastannut halusi kuitenkin tyttökuvien lisäksi myös poikakuvia. Hän oli löytänyt yhden miehen, joka oli halukas poseeraamaan lehdessä vähissä vaatteissa, ja yllytti muitakin komeita miehiä esittelemään itseään Alueuutisten sivuilla. Vaan eihän tästä kaljamahaisten sohvaperunoiden maasta mitään komeita miehiä helpolla löydä, joten idea oli kuolleena syntynyt. Se yksi ja sama mies vuorotteli sekalaisten tyttökuvien kanssa jonkin aikaa, kunnes päätoimittaja luovutti ja pin up -kuvat saivat lähteä.
Matti Koposesta vielä. En muista, missä lehdessä julkaistiin Koposelta sarjakuvaa nimeltä Professori Mokanotko. Nimihahmo oli kuka lie keksijä, tiedemies tai jonkin muun alan professori. Hänen naisystävänsä joka asui samassa taloudessa oli viehättävä, mutta oliko pelkkä taloudenhoitaja, kun nainen nimitteli miestä vain professoriksi? Kaksi sivun mittaista Mokanotko-sarjaa muistan. Toisessa professori ryntäsi kovaa vauhtia sisään taloon ja oli kiireinen. Repliikit menivät tähän tapaan:
Nainen: Professori?
Professori: Kuule, nyt on kiire. Voisitko panna saunan lämpiämään? On tulossa vieras, Mikio Okamoto. Minulla on kiire häntä vastaan.
Nainen (jää miettimään itsekseen): Mikio... mikä... Moto??? (huudahtaa) Japanilainen! Voi kuinka ihanaa! Japanista tulee joku mies tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin!
Nainen (miettii sännätessään jonnekin): Syötävää... täytyy hakea kaupasta jotain, vaikkapa karjalanpiirakoita. Vieraalle voisi tuoda muistoksi myös jonkin aitosuomalaisen tuliaisen... nyt keksin! Tuohivirsut!
Viimeisessä ruudussa professori ja Okamoto saunovat yhdessä, ja jälkimmäinen kertoo sujuvalla suomenkielellä, kuinka hän tuli jo pikkupoikana vanhempiensa mukana Suomeen.
Toinen muistamani Mokanotko-sivu julkaistiin aikana, jolloin pankkien kassapalveluja oli ruvettu vähentämään / ajamaan alas, ja itsepalvelu lisääntyi. Mokanotko meni pankkiin ja tervehti virkailijaa. "Päivää", virkailija vastasi. Mokanotko: "Minulla on tässä pari laskua, jotka pitäisi...". Silloin saapui paikalle pankinjohtaja joka kyseli tiukalla sävyllä, milläs asialla sitä ollaan. "Ööh, tulin vain näitä laskuja maksamaan", selitti Mokanotko hämmentyneenä. Tuimana ja harmistuneena johtaja tokaisi: "Taidatte useinkin häiritä virkailijoitamme. Ei kuulkaas tällainen peli oikein vetele. Taitaa olla aika kutsua paikalle pankkipirkko!" Hiukan lappuliisa-tyyliin pukeutunut nainen juoksi pillinvihellyksestä paikalle, ja viimeisessä ruudussa Mokanotko käveli ihmetellen ulos pankista sakkolappu kädessään.
Valittaen minun on sanottava, että nuo Professori Mokanotko -sivut ovat parasta Koposta, jota olen nähnyt. En ole lukenut Riku Rassia enkä Purkkiorjia, kun ensinmainittu on autohullujen V8 Magazinessa julkaistu autohullujen sarjakuva, ja jälkimmäinen ei muuten vain ole vaikuttanut lupaavalta. Rokkeri on OK sarjakuva johon en ole varsinaisesti ihastunut, Punaniska-sarjat taas vasemmalla kädellä huitaistuja välitöitä. Pidän Koposen Franquin-vaikutteisesta piirrostyylistä ja tuntuu siltä, että hän olisi voinut olla Suomen paras Franquin jos olisi löytynyt kunnianhimoisia käsikirjoituksia hänelle piirrettäväksi. Kuitenkin neljä vuotta sitten kuollut Koponen tyytyi väsäämään rentoa huumorikamaa fiftariasenteella ilman että olisi yrittänyt tavoittaa mitään syvempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti