27.10.2020
Tammikuu 1990. Luin juuri Wikipediasta artikkelin Egon Krenzistä, joka oli Saksan valtionpäämiehenä ohikiitäneen tuokion, vaivaiset 44 päivää lokakuusta joulukuuhun 1989. Hän oli Erich Honeckerin ihailija ja vastahakoinen syrjäyttäjä, hänen politiikkansa oli yhtä epäsuosittua kuin mitä Honeckerin oli ollut, ja hänen reformitoimenpiteensä olivat käytännössä tehottomia. Tähän lyhyeen valtakauteen osui kuitenkin Berliinin muurin kaatuminen, joskaan Krenzillä ei ollut siihen osaa eikä arpaa. Hän olisi halunnut säilyttää Itä-Saksan. Vielä nykyään hän tukee Vladimir Putinia ja väittää olevansa merkittävä ns. ostalgian eli Itä-Saksaan kohdistuvan nostalgian symboli. 1997 Krenz sai kuuden ja puolen vuoden vankeustuomion osallisuudestaan hallituksen kylmän sodan aikana tekemiin rikoksiin, tarkemmin sanottuna miestappoon, joka kohdistui neljään Berliinin muurin ylittämistä yrittäneeseen saksalaiseen. Krenz istui tuomiostaan neljä vuotta.
Eestissä, Liettuassa ja Azerbaidzhanissa oli levotonta liikehdintää ja halua itsenäistymiseen. Kuun loppupuolella levottomuudet alkoivat myös Kosovossa, Jugoslaviassa. Kerrottiin poliisin ampuneen ainakin 10 mielenosoittajaa, jotka vaativat vapaita vaaleja, paikallisten johtajien eroa sekä poliittisten vankien vapauttamista.
14. tammikuuta 1990 Hesari otsikoi: "Konkurssiketju Turussa - vaatetusalalta hetkessä yli tuhat työttömäksi". Tekstiili- ja vaatetusalalla työttömiä tai lomautettuja oli koko maassa noin 2700.
Heti perään sekoitti Suomen rahaliikennettä - pörssiä myöten - tämä tapaus:
Tammikuun viimeisenä tiedotettiin kauppataseen vajauksen nousseen 5,5 miljardiin.
Helmikuu. "Velkakierteessä jo lähes 90 000 taloutta - päivässä 300 maksuhäiriöistä lisää".
"Neuvostoliiton kommunistipuolueen keskuskomitea päätti luopua puolueen yksinvallasta".
11.2. Nelson Mandela vapautettiin.
Inflaatio nousi huippulukemiin: vuoden alussa tehdyt hinnankorotukset nostivat sen 7,5 prosenttiin. Viimeksi hintojen nousu oli yhtä kiivasta vuoden 1984 alkupuolella.
28.10.2020
Pahaksi äitynyt pankkilakko, joka haittasi jopa ulkomaanvientiä, saatiin päättymään 4. maaliskuuta.
8.3.: "Postipankki teki historiansa huonoimpiin kuuluvan tuloksen" - tili oli 100 miljoonaa markkaa miinuksella.
11.3.: "Liettua valmistautui itsenäisyysjulistukseen - vapaasti valittu parlamentti aloitti istuntonsa".
11. maaliskuuta julkaistiin mielenkiintoinen sivun artikkeli Tampereen Hervannan surkeasta kohtalosta, siitä, miten arkkitehti Aarno Ruusuvuoren alkuperäinen idea - joka voitti arkkitehtikilpailun ylivoimaisesti - romutettiin lähes kokonaan ja Hervannasta tuli täysin erilainen kuin piti. Matti-enoni asui Hervannassa joitakin vuosia 1980-luvulla, "helvetin korkeassa kerrostalossa", ja minulle on kerrottu että siellä on paljon erityisen korkeita kerrostaloja. Tästä syystä artikkeli kiinnosti minua.
12.3.: "Liettualaiset julistautuivat itsenäisiksi". Neljä päivää myöhemmin Neuvostoliiton kongressi mitätöi itsenäisyyspäätöksen. Samaan aikaan Eesti aloitti itsenäisyysneuvottelut, ja alkoi hoitaa asioita Liettuaa siistimmin.
22.3.: "Moskova kerää aseet pois Liettuasta". Aseet vaadittiin luovutettaviksi seitsemän päivän kuluessa, lisäksi Liettuassa kiristettiin määräysten mukaan ulkomaalaisten viisumin saantia sekä rajavalvontaa. Rajoilla oli presidentin mukaan tapahtunut laittomuuksia. Levottomuuksista ja Neuvostoliiton pakkotoimista uutisoitiin jatkossakin.
29.10.2020
Huhtikuu. Postipankki lopetti pankkipalvelujen toiminnan noin 1900 postitoimipaikassa.
6.4.: "Latvialaiset haluavat edetä varovaisesti kohti itsenäisyyttä".
7.4.: Kolmasosa tekstiili- ja vaatetusalan työntekijöistä aloitti lakon palkkariidan takia.
30.10.2020
3.5.: "Pörssikurssit laskeneet tänä vuonna 5,1 pros.".
4.5.: "Latvia tekee itsenäisyyspäätöksen - Julistuksella tarpeeksi tukea - Gorbunov taas presidentiksi".
5.5.: "Latvian parlamentti julisti itsenäisyyden".
15.5.: "Gorbatshov mitätöi balttien päätökset".
17.5.: "Liettua taipuu, Viro vetosi USA:han".
26.5.: "Boris Jeltsin vahvoilla Venäjän presidentiksi - Hintojen korotusesitys aiheutti hamstrausvimman - Ruokakauppojen hyllyt tyhjenivät entisestään".
30.5.: "Kansansuosikki Boris Jeltsin nousi Venäjän presidentiksi - Kremlin johto kärsi tähän asti suurimman poliittisen tappionsa".
1.11.2020
6.6.: "Gorbatshov julisti kylmän sodan päättyneeksi - E-Korea ja NL avaavat suhteita".
17.6.: "Liettua jäädyttänee itsenäisyyden - Hallituksen mielestä aika on kypsä neuvotteluille".
1.7.: "Moskova avasi öljyhanan Liettuaan".
17.7.: "Ukraina antoi itsemääräämisjulistuksen".
28.7.: "Valko-Venäjä julistautui suvereeniksi".
7.8.: "Jännitys kiristyi Persianlahdella - Irak ja Saudi-Arabia keskittivät joukkojaan - Satoja ulkomaalaisia otettiin panttivangeiksi Kuwaitissa". Seuraavat päivät täyttyivät uutisilla Lähi-Idän rauhattomuuksista, muunmaalaisten evakuoinneista ja Irakin pääkaupungissa Bagdadissa olevista suomalaisista panttivangeista.
18.8.: "Valtiovarainministeriö ennustaa nopeaa taantumaa". "Valtiovarainministeriö pelottelee suomalaisia pahalla lamalla".
11.10.: "Teollisuus odottaa syvää taantumaa - Suhdanteet synkemmät kuin koskaan 20 vuoteen".
12.10.: "Posti lakkauttaa yli 1800 konttoria".
27.10.: "Tampellan tappio 225 miljoonaa".
2.11.2020
30.11.: "YK valmis tukemaan sotaa Irakia vastaan - Paasion mukaan turvaneuvoston päätös ei merkitse vielä sodan aloittamista Persianlahdella".
22.12.: "Lama ja kovat vuokrat kaatavat pikkukauppoja - Helsingin keskusta tulvillaan loppuunmyyntejä - Laitakaupungilla liikevuokrat puolta halvempia".
30.12.: "Pörssivuosi 1990 kaikkien aikojen heikoin".
Otsikot puhukoot puolestaan. 1990 oli niin kuuma uutisvuosi etten jaksa kirjoittaa yksityiskohtaisesti.
Sarjakuvienkin osalta tapahtui paljon. Hesari julkaisi Ari Kutilan Mustapukuista miestä reilun vuoden ajan, eikä enempää tekijältä edes herunut. Hahmon kohtaamat visuaaliset kummallisuudet alkoivat aika pian toistaa pahasti itseään. Kutila aisti tämän ja lopetti Mustapukuisen miehen tyylikkäästi antamalla tälle sen ainoan kerran suunvuoron. Samaan aikaan myös Rauli Nordbergin, joka oli piirtänyt ja kertonut Tanelin seikkailuja vuodesta 1981, päässä rupesi syyhyämään aivan toisenlainen aihepiiri. Taneli ei kyllä päässyt entisestään latistumaan vuosien saatossa, päinvastoin sarjakuva ehkä vähän kypsyi loppuaikoja lähestyttäessä. Ei paljon, mutta jotain yritystä oli viimeisissä sunnuntaistripeissä.
28. maaliskuuta alkoi Mustapukuisen miehen lähtölaskenta...
...loppusanat lausuttiin maaliskuun viimeisenä:
25. maaliskuuta uusi sarjakuvasankari ilmoitti tulostaan Tanelille...
...ja aprillipäivänä Punaniska viritti banjonsa ja äänensä esiintymiskuntoon:
Punaniskaa ei saa sekoittaa Punasulkaan. Punaniska oli vielä hauskempaa sarjakuvaa kuin Gordon Bessin luomus. No, toki monet vitsit olivat aika helppoja, mutta harvapa tekijä osaa olla aina nokkela kun on suollettava kolme- ja puolisataa strippiä vuodessa. Punaniska oli surkea laulaja, surkea ampuja, surkea banjonsoittaja ja äärimmäisen epähygieeninen, intiaanit sotaisia ja kidutushimoisia ja kovasti tuliveden perään, naiset kauniita, roistot yleensä pellejä. Kaikki kliseet paketissa, ja kaikelle naurettiin.
Eikä Wallulle ja Rallulle riittänyt sanomalehtisarjakuva, vaan sitten kun Hesari-rupeama oli kolmen vuoden jälkeen ohi, he suolsivat vuosina 1993-1997 myös 14 sarjakuvalehteä ja Juba Tuomolan piirtämän albumin Banjomiesten taivas. Lehdistä löytyy Wallun ja Nordbergin tyylikokeiluja kuten fotonovellia ja interaktiivista sarjakuvaa, sekä lukuisten muiden koti- ja ulkomaisten piirtäjien väsäämiä Punaniska-sarjoja: Timo Kokkila, Juba, Joonas, Reima Mäkinen, Matti Koponen, Ilpo Koskela, Tarmo Koivisto, Ari Kutila, Timo Mäkelä, Pentti Nuortimo, Varpio & Kähkönen, Jukka Murtosaari, Jari Pantzar, Jari Rasi, Svensk, Ursula Niemistö, Jope Pitkänen, Ilkka Heilä, Pauli Heikkilä, Kari Korhonen, Juha Vuorma, Jouko Nuora, Jyrki Vainio, Anssi Rauhala, Seppo Mäkinen, Matias Teittinen, Anssi Vaalio, jopa Hunt Emerson, eestiläinen Peep Pedmanson ja saksalainen Stefan Dinter. Punaniska-lehtiä löytää divareista 2-4 euron kappalehintaan aika helposti. Minä löysin yhdeksännen, Sacramento Expressin, viimeisenä, mutta sitäkään ei tarvinnut pitkään hakea.
Kansan Uutiset julkaisi Punaniska-sanomalehtistripit uusintoina vuodesta 1993 (?) alkaen jonkin aikaa, ja saksalaiset kokosivat ainakin yhden oman albumin Redneck - der Mann mit der goldene Stimme (1993). Tuo saksankielinen albumi onkin tosi keräilyharvinaisuus suomalaisille Punaniska-faneille.
Harald Hirmuisen luoja Dik Browne kuoli kesäkuussa 1989, mutta vielä maaliskuussa 1990 päivätyt Harald-stripit omaavat joko signeerauksen "Dik Browne" tai "Browne". Joko Dik oli piirtänyt ennen kuolemaansa strippejä varastoon moneksi kuukaudeksi, tai sitten Chris Browne signeerasi strippejä isänsä nimellä jonkin aikaa ennen kuin alkoi käyttää omaansa... tai sitten homma kävi vain niin, että Chris signeerasi itse piirtämänsä stripit pelkällä "Browne"-nimellä ja annosteli niitä isänsä piirtämien strippien kanssa tasapuolisesti, kunnes isän stripit loppuivat ja Chris vaihtoi "Browne"-signeerauksen "Chris Browne" -signeeraukseen. Ota sitten tuosta selvää. Ensimmäisen kerran "Chris Browne" -signeeraus näkyi Hesarissa 19.4.1990, jolloin julkaistiin 2.4.1990 päivätty strippi.
Greg Evansin Luann on sittemmin ilmestynyt muissa suomalaisissa sanomalehdissä nimellä Teinileena, mutta Hesari esitteli hahmon ihan vain Leenana. Aivan tavallinen koulua käyvä ja siellä surkeasti pärjäävä teinityttö, jonka suuri kaukainen ihastus on samaa koulua käyvä Aapo. Leenan yritykset herättää Aapon huomio ovat yhtä säälittäviä kuin Timppa-veljen yritykset päästä juttusille naapurin Elinan kanssa. Niin, ja sivustatarkkailijana on pieni soma tyttökoira Jessi.
Hesari otti julkaistavakseen ainoastaan sunnuntaistrippejä. Arkisarjaa silmäilin hiukan niinä aikoina, kun siivosin junia Ilmalan ratavarikolla (2001 - 2012) ja pääsin selaamaan IC-junien ykkösluokan vaunujen lehtihyllyillä nököttäneitä maakuntalehtiä. Siinä vaiheessa Evans oli kehittänyt Luannista monisäikeisen saippuasarjan, josta pokkasi sarjakuva-alan palkintojakin. Enhän minä muutamasta stripistä ymmärtänyt pätkääkään, että missä mentiin. Hesari-aikoina Leena otti vielä haparoivia alkuaskeleitaan, mutta nämä varhaiset sunnuntaisarjatkin ovat kivoja, joten olisipa hauska selvittää millaista tarinointia parhaina vuosina nähtiin.
Leenaa oli kiva lukea HS:stä vuosina 1990-1993, ja tylsänä triviana kerron, että juuri Leena-sarjakuvasta ja nimenomaan Timpan ihastuksesta sain idean, että oman Aaltotien keikarit- / Aaltotie -sarjakuvani eräs sankari, Tauno Wikberg, voisi myös rakastua johonkuhun tyttöön. Hän oli siis samalla tiellä asuva Heini Vuorela. Minulla oli lukiossa suurena ihastuksen kohteena muuan samalla luokalla ollut tyttö, mutta olin liian ujo paljastaakseni hänelle tunteitani. Pystyin siis piirtämään Taunon ihastumisesta suoraan sydämestäni lähteneitä sarjakuvastrippejä.
Sisäsivuillakin oli liikettä. 16. maaliskuuta 1990 Hesari alkoi julkaista eteläisen naapurimaamme pilapiirtäjien töitä otsikolla "Virolainen vieras". Saatteeksi tuona päivänä julkaistiin sivun kokoinen artikkeli, joka valottaa eestiläisten ongelmia sensuurin kanssa, ja sitä, miten sen kiertämiseksi pilapiirtäjät kehittivät monikerroksisen tyylin, jossa piirros vaatii miettimistä ennen kuin sen viestin ymmärtää. Nimien kirjo oli seuraava: Aarne Vasar, Hardi Volmer, Mati Kütt, Marek Strandberg, Rein Lauks, Heiki Ernits, Peep Pedmanson, Priit Pärn, Hillar Mets, Edgar Walter ja Tarmo Vaarmets. Tasapuolisuutta ei harjoitettu, Vasar, Mets ja Walter esiintyivät Virolainen vieras -nimen alla muita roimasti useammin.
Alla otteita 16. maaliskuuta julkaistusta artikkelista.
Eestiläiset tekijät vuorottelivat Henrik Karlssonin ajankohtaisten pilapiirrosten kanssa arkisin Päivästä päivään -sivulla, sunnuntaina Ansu esitteli oman piirroksensa, lauantaisin Lauantaisivulla Brétecher jatkoi huhtikuun loppuun asti omilla sivun sarjoillaan, jotka aiheiltaan olivat vahvasti matkailupainotteisia. Brétecherin matkailusarjikset olivat monesti aika rankkaa tavaraa, iva oli ilkeää.
Toukokuussa Lauantaisivulla Brétecherin paikan otti tuolloin tuore leski Tiina Pystynen (1990 kuolleen Harri Pystysen vaimo siis), joka piirteli omia suoraan sanoen käsittämättömiä söhryjään otsikolla "Naisen kuvia". Se ymmärtää joka ymmärtää, onhan Tiina Pystynen kuitenkin Puupää-hatutettu.
Vaihtelua Pystyselle toi ansiokas stadin kuvaaja ja slangisti Jarmo Somermäki, joka piirsi ja yhdessä Seppo Mannosen kanssa myös kirjoitti pienen historiasarjan nimeltä Stadin anatomiaa 1961 - 1981. Somermäki otti käsittelyyn vuodet 1961, 1968, 1975 ja 1981 ja piirsi kullekin vuodelle oman sarjiksen. Tuossa ensimmäinen:
Syyskuussa Somermäeltä nähtiin myös kaksi pilapiirrosta otsikolla "Negatiiveja". 22. syyskuuta Pystynen palasi Lauantaisivulle.
Joskus julkisesti ihmettelin minne hävis Nuorten sävis, ja sen ruotsinkielisellä radiokanavalla lähetetty vastine Ungdomens gåva i toner. 28.6.1990 päivätty lehti antoi vastauksen: aika ajoi noiden ohjelmien ohi.
Minne on hävinnyt Hesarin Aikakone-palvelusta porrastettu zoomi? Lehtien sivuja saa nyt tiirailla ainoastaan neljässä koossa: koko aukeama, kokosivu, puolisivu ja superlähikuva. Kahden viimeksimainitun koon välissä ei ole mitään. Tämä hankaloittaa minun selaamistani. Otan materiaalia, kuten sarjakuvastrippejä, koneelleni talteen ruutukaappausmenetelmällä, mutta puolisivukoossa stripit ja leipäteksti ovat liian pieniä ja vaikeasti luettavia, ja superlähikuvamoodissa arkisarjisstripit vaativat kaksi ruutukaappausta, sunnuntaistripit peräti neljä, jotka sitten joudun yhdistämään Paint.netillä. Koko sivun voi tallentaa PNG-muodossa, mutta en minä sitä tee jos haluan vain yhden sarjisstripin ottaa talteen. Lehtien selailu on nyt vaikeutunut ja hidastunut porrastetun zoomin häviämisen takia. Toinen ongelma on se, että Richie Editionsin Maggio-järjestelmä, joka pyörittää koko Aikakone-palvelua, jumittaa nykyisin pahemmin kuin ennen. Sivujen latautuminen on hidasta. Täytyy vähän väliä putsata CCleanerilla koneeseen kertyneitä roskatiedostoja pois, mikä hiukan auttaa pahenevaan jumittamiseen. Joudun myös käyttämään thumbnail-näkymää, jonka saa auki klikkaamalla näytön vasemmassa yläkulmassa olevia kolmea vaakaviivaa, ja auki ponnahtavasta valikosta edelleen yhdeksän pisteen muodostamaa kuviota päivämäärän vieressä. Sitten tiirailen pienistä thumbnaileista, että onko sivuilla mitään kiinnostavan näköistä kuvitusta tai muuta. Näin olen tehnyt siitä lähtien kun selasin vuoden 1970 lehtiä, eli ihan tämän vuoden alusta asti. On riskinä, että jotain mielenkiintoista jää huomaamatta, ja varmasti aika paljon kiinnostavaa jääkin lehdistä löytymättä. Pusken silti sisukkaasti eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti