30.10.2019
Menin töissä sanomaan esimiehelleni, että haluan koko jouluviikon vapaaksi. Silloin olisi kaksi virallista työpäivää. Asialla ei itse asiassa ole mitään väliä, mutta sanoinpahan nyt kuitenkin. Mutta saadakseni maanantain ja perjantain vapaiksi, minun täytyisi pitää sisääntekopäiviä, eli tehdä Planmecalla muutamana päivänä ylitöitä kuuteen tai seitsemään asti. Minunhan täytyy siivota päihdeklinikka kolmesti viikossa. Ylityöt plus klinikan siivous tarkoittaisi duunia iltamyöhään asti. Pahuksen, pahuksen se. On päiviä, jolloin oikeasti toivon, ettei minulla olisi sitä sivuhommaa. Mielessäni on myös muutto pois Vaasankadulta, ja haluaisin ihan pikapuoliin ruveta käymään asuntonäytöissä. Se ei onnistu niinä päivinä, jolloin minun on oltava töissä iltaan asti. Vielä en tiedä mitään, kun ei esimiehen kanssa ole mitään ylityöpäiviä sovittu. Niinpä en voi vielä katsella myytäviä kämppiä. Vaan kyllä asiat aina saan sumplittua. Katsotaan... päivä kerrallaan ehkä.
2.11.2019
Olen tutkinut Risingshadown sivuilla olevaa luetteloa Kirjayhtymän scifi-romaanijulkaisuista. Tuolla mainitaan 59 suomennosta, kun mukaan lasketaan vielä Asimov-suomennokset Alaston aurinko ja Teräsluolat.
Minulla on kahdeksan kirjaa: Fahrenheit 451 ja Kuvitettu mies (Bradbury), Uhka syvyydestä (Wyndham), Marsin aamunkoitto (Clarke), Kyberias (Lem), Äänetön planeetta ja Piinattu planeetta (C.S. Lewis) sekä H.G. Wellsin Aikakone / Maailmojen sota -yhteisnide. Kuvitettu mies tosin vuoden 1971 painoksena, Kirjayhtymän Arena-sarjasta. Lisäksi minulla on tavallaan tuo Bradburyn Lokakuun maa- eli The October Country -novellikokoelma englanniksi, tosin nimellä The Small Assassin, mutta ihan samat tarinat siinä on. Eli käytännössä yhdeksän kirjaa löytyy.
2001 avaruusseikkailu ja 2010 avaruusodysseia ovat minulle liian tuttuja elokuvina, jotta kirjat kiinnostaisivat. Joanna Russin feministinen scifi ei ole minua varten, joten Naisten planeetta ja Piknikki paratiisissa jääkööt hankkimatta. John Brosnanin Taivaan valtiaat vaikuttaa menevän sitten toiseen äärimmäisyyteen naisten alistamisellaan ja rajuilla seksikuvauksillaan - kiitos ei. Olisiko siihen syynsä, miksi Brosnanin trilogiasta on suomennettu vain ensimmäinen osa? Tim Powersin Anubiksen portit ja Paheiden palatsi vaikuttavat myös turhan eksessiivisiltä paheiden vyöryttelyiltä, säästän itseäni moisilta inhottavuuksilta. Octavia E. Butlerin Xenogenesis-trilogia taas ei vaikuta aiheensa puolesta tarpeeksi kiinnostavalta. Risto Isomäki jääköön myös väliin, keskityn vain ulkomaiseen tieteiskirjallisuuteen.
Jäljelle jää 36 kirjaa. Ainakin Aldiss, Asimov, Clarke, Heinlein, Lem, Lewisin Matka Venukseen ja Hoylen Los Angeles ei vastaa ovat kerättäviä kohteita. Brinin Tähtisumu täyttyy ja Jack Vancen Iltaruskon maa ehkä siinä sivussa vielä, mutta ne ovat vähemmän kiehtovan tuntuisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti