11.11.2019
Elän kiireistä aikaa. Muutto pois Vaasankadulta on suunnitelmissa, ja lisäksi pitää tehdä sisääntekoa työpaikalla jotta saan jouluviikon kokonaan vapaaksi. Tänään maanantaina kävin ensimmäisessä asuntonäytössä, paikkana Malminraitti Malmilla. Matka sinne oli kokemus sinänsä. Näyttö alkaisi 17:30, lähdin kotoa 16:40. Metrojuna ehti Hakaniemen asemalle, kun tuli stoppi ja kuulutus, että jokin toinen metrojuna on rikkoutunut jossain ja joudumme jonkin aikaa odottamaan. Jo siinä vaiheessa tajusin, että tuli lähdettyä kotoa vähän liian myöhään. Kun kuulutus oli toistunut muutaman kerran ja saanut kylkeen maininnan, että lähtöajasta ei ole mitään arvioita, astuin ulos junasta, kävelin ratikkapysäkille, ja ihan täyteen ihmisiä pakatun ratikan kyydissä hitaasti, liian hitaasti Rautatieasemalle.
Kiireesti ykkösraiteelle 17:16 lähteneeseen junaan, joka pääsi Malmille asti justiinsa 17:30, eli sillä hetkellä kun asuntonäytön oli määrä alkaa. Junassa jo mietin että taitaa olla turha sinne Malmille mennä, tämä asuntonäyttö meni sivu suun. Silti juoksin vielä Malmin asemalta koko matkan Malminraitille asti. Ihme ja kumma, ehdin kuin ehdinkin! Justiinsa olivat asuntoesittelijä ja joku pitkänhuiskea mies seisomassa kerrostalorapun aulassa valmiina menemään ylös neljänteen kerrokseen. Mukaan liittyi vielä Malmilla asuva nainen, joka saapui poikansa puolesta yksiötä katsomaan, ja jossain haahuili vielä kaksi maahanmuuttajatyttöäkin.
Vaan ei tässä vielä kaikki. Hissillä ylös, esittelijä koittaa avainta oveen. Ei mene avain lukkoon. Puhelinsoitto paljasti, että mies oli jotenkin saanut mukaansa väärät avaimet toimistosta! Ei auttanut, asuntonäyttöä piti siirtää 35 minuutilla jotta mies ehtii hakea oikeat avaimet konttorista. Tapoin aikaa luuhaamalla hetken Malmintorilla ja sen ympäristössä. Juttelin sen pitkän, laihan miehen kanssa, kunnes esittelijä saapui ja pääsimme sisään vielä kämppäänkin. Siellä yritin olla äänessä minkä muiden puheliaisuudelta kykenin, jotta vaikuttaisin mahdollisimman kiinnostavalta hakijalta. Maahanmuuttajatytöt eivät olleet paikalla samaan aikaan, vaan he osuivat paikalle vasta siinä vaiheessa, kun me muut olimme jo astuneet talosta ulos pihalle. Saivat vissiin erillisen asuntonäytön sitten heti perään.
Minun piti jaksaa siivota vielä päihdeklinikka. Kotiin saavuin vasta puoli kymmeneltä. Onneksi olin pirteällä, hyvävoimaisella päällä eikä juuri ollut nälkäkään. Onneksi näin, sillä kärsin äskettäin pikaflunssan läpi. Torstaina se alkoi ilmoittaa itsestään, lauantaina se oli pahimmillaan, mutta sunnuntaina se meni jo ohi! Hyvä kun oma elimistö on näin vahva. Lähetin äsken sähköpostia esittelijälle, ja nyt aion mennä nukkumaan. Kello tulee puoli 11.
13.11.2019
Kolkutellaanko tässä jonkinlaista ennätystä? Tänä aamuna ennen töihin lähtöä valitsin Ostostien Kontulassa ja Neljännen Linjan Kalliossa asuntoesittelykohteiksi, joissa aion käydä tänään. Kontulassa neljältä, 4. Linjalla viideltä. Jälkimmäisestä kämpästä olin jo aiemmin soittanut kiinnostuneena välittäjälle. Siinä vaiheessa ei ollut tietoa mistään esittelystä, mutta tänä aamuna siis huomasin, että kello viisi olisi. Sinne siis.
Töissä sain puhelun Kontulan asuntoa välittävältä naiselta. Hän kertoi, että hei, olet lähettänyt meille hakemuksen netissä, ja meillä olisi nyt tarjolla sinun kriteereihisi sopiva 54 neliön kaksio Kontulassa Ostostiellä, vuokra 783,80 €, kiinnostaisiko? Vastasin, että yksiötä olen kyllä hakemassa, mutta eihän tuo vuokra liian pahalta kuulosta (850 euroa on minulle kipuraja). Nainen mainitsi sitten yksiön samalla tiellä, vuokra 714 euroa + 23 euron vesimaksu, ja siellä olisi esittely tänään. Minä siihen, että sinne juuri aionkin. Nainen ehdotti, että jos saapuisin Kontulaan varttia aiemmin eli 15:45, niin katsotaan sitä kaksiota ensin ja sitten neljältä yksiötä. Nehän ovat keskenään vierekkäisissä taloissa. Sovittu.
Saavuin Kontulaan hyvissä ajoin, ja 15:35 tai jotain olin perillä kohteissa. Esittelijä odotti jo rapun ulko-ovella sadesäässä. Mentiin sisään katsomaan kaksiota. Vähän otsa rypyssä katsoin 1968 rakennetun talon 7. kerroksessa olevan kämpän nuhruista vessaa ja keittiötä. Kaikki muu oli kohdallaan: yllin kyllin tilaa, lasitettu parveke, pesukonevalmius, kulmahuoneisto ilman liikoja seinänaapureita, rapussa yhteissauna, rauhallinen alue, lähellä leikkikoulu ym. kouluja, kaapelitelkkari, 10 megan laajakaistayhteys, ja metrolla pääsee kaikkiin meikäläisen työkohteisiin. Esittelijä mainitsi joitain pieniä remontteja joita talossa on tehty. Kysyin putkiremonteista, ja hän sanoi, että sellaista ei ole tehty, muttei ole ainakaan suunnitteilla. Enköhän ainakin viisi vuotta saisi asua talossa ilman moisia remontteja.
Viereinen talo on vasta kolmen vuoden ikäinen, ja siinä tarjolla ollut yksiö oli siisti ja ihan kiva... mutta se kaksio tuntui sellaiselta onnenpotkulta, että päätin ottaa sen. Etenkin, kun vuokrien ero ei ole suuri ja kaksiossa vesi kuuluu vuokraan. Käsitin, että isännöitsijätoimisto oli jo vähän vaikeuksissa kaksion kanssa, kun se ei ollut kelvannut kellekään. Jos sitä on käyty katsomassa, niin voin ymmärtää, miksi... kun katseli sitä keittiötä ja vessaa. Mietin kuitenkin, että kaikesta selviää, ainakin isäpuoli on kova tee-se-itse-mies. Töissä esimieheni ja Kontulassa asuva naispuolinen siivoojakollegani jo yllyttivät minua sen kaksion suhteen. Sanoin siis, että otan sen kaksion, ja että voin muuttaa jo huomenna. Sovittu, nainen lähettää minulle huomenna aamupäivällä sähköpostissa sopimukset, ja jos olen ennen neljää Kontulan Huollon toimistossa siellä metroaseman lähellä, niin hoidetaan muodollisuudet alta pois.
Vähän kyllä mietin, että olinko liian yltiöpäinen, mutta no, päistikkaa vaan... katsotaan kuinka pehmeästi tai kovaa laskeudun. Ainoa mutta on se, että minun on poikettava huomenna kotona kesken työpäivän tulostamassa sähköpostiin saapuvat sopimukset, jotka vien KH:n konttoriin.
Kaksi vuorokautta ensimmäisestä asuntoesittelystä, ja asunto on tarjottu ja saatu. Tuli puhelu vielä eilen katsomastani Oulunkylän Patolan yksiöstä - sekin olisi ollut tarjolla minulle, mutta jouduin kohteliaasti kieltäytymään. Mitähän sanoisin... olenko tuurihaukka?
Sivuseikkana vielä, että sen Neljännen Linjan yksiön kanssa tuli vaikeuksia välitysfirmalle. Asukas ei pääsekään muuttamaan sieltä sovitun aikataulun mukaisesti, joten ilmoitus on otettava pois Oikotie.fi:stä. On jäätävä katsomaan, miten tilanne kehittyy. Tänään viideltä ei siis ilmeisesti ollutkaan asuntonäyttöä siellä.
En voi olla miettimättä erästä naispuolista siivoojakollegaani. Hän on etsinyt uutta asuntoa pitkään, mutta mitään ei ole löytynyt. Huima vuokra ja 24/7 riitelevä alkoholistinaapuripariskunta, nääs. Hän asuu Malmilla kaksiossa ihan vain kissansa kanssa ja makselee yli 900 euron vuokraa. Varmaan lemmikki on yksi pääsyy, miksi tulee pelkkää eioota. Kun kerron työpaikalla omasta onnenpotkustani, en halua kääntää veistä haavassa mainitsemalla, että talossa, johon muutan, sallitaan lemmikit ja vuokra on kaksiosta merkittävästi alhaisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti