27.10.2019
Takaisin Hesareihin. Batman-sarjis oli päiväperho. Sitä julkaistiin tasan vuosi ja sitten veks. 19. toukokuuta 1968 tilalle astui tuttu tapaus: Masan arkki!
Hirveää piirrostyötä. Aivan järkyttävää. Lyön vetoa, että Boner's Arkia ei valittu Hesariin piirrostyön perusteella, vaan Masin tekijään luotettiin niin paljon, että tämmöinen lapsen töhertämältä näyttävä sarjakin otettiin mukaan lehteen kokeeksi, ja se sai pysyä sitten vuoteen 1989 asti. Eli Addison Morton Walker signeerasi Masan arkki -stripit Addison-nimellä, ettei Mort Walker -nimi dominoisi sanomalehtien sarjispalstoja. Hän kun teki Masin lisäksi myös Liisaa ja Lassea (Hi and Lois). Piirrosjälki onneksi kehittyi vuosien varrella melkoisesti.
Toukokuussa 1968 HS:n sarjisvalikoima alkoi jo muistuttaa 80-lukua. Viljami, Jeff Cobb, Kippari Kalle ja Kissalan pojat vielä mukana roikkumassa, ja muutaman 80-luvulta tutun sarjiksen grafiikan oli vielä päästävä lapsenkengistään.
Kissalan poikia en ole lukenut sen jälkeen kun sain sarjan huumorista tarpeekseni, mutta nyt julkaistavia Joe Musialin strippejä olen jonkin verran kauhistellut. Musialilla oli jokin outo kielifetissi, sillä hahmoilla roikkuu puolet ajasta kieli ulkona suusta. Sagendorfin Kippari Kalle -sunnuntaistripit taas ovat niin tyhjänpäiväisiä etten viitsi niitäkään huolellisesti lukea. Sagendorfilla oli ensin ruma tapa piirtää suuttunut Olka, mutta nyt hän on korjannut vihaisen suun siedettävämmän näköiseksi.
Punasulan huumori ei ole niin nokkelaa kuin myöhemmässä tuotannossa. Olen aina ihastellut Gordon Bessin vitseissä sitä, että ne jättivät usein lukijallekin hieman pohdittavaa ennen kuin vitsin tajusi. Varhaisissa stripeissä vitsit ovat latteampia. Tosin myöhemmässä tuotannossa vakioaiheet korostuivat kyllä liiaksi, tapahtui kaavoittumista. Sikäli sarja vähän kehittyi huonompaan suuntaan vanhetessaan.
Velhon 60-luvun sunnuntaistripeissä on aika raikasta visuaalista komiikkaa, mikä väheni 80-luvulle tultaessa. Voin sanoa pitäväni siitä. Myöhemmin vitsit kääntyivät enempi dialogivetoisiksi ja vauhdikkuus väheni. Tämä strippi on kyllä monellakin tapaa hämmentävä - miksi kuningas on tyrmässä ja Velho kuninkaana, ja mihin kaikkiin asioihin tässä viitataan? Pitäisi varmaan nähdä tuota edeltävät arkistripit, niissä on selvästi tapahtunut jotain mitä tuossa sunnuntaistripissä jatketaan:
Mikki Hiiren arkisarjat vuodelta 1956 toivat takaisin mukavan vanhan tutun. Vuodesta 1952 alkaen joitakin vuosia sunnuntaisarjoissa ihastuttanut Ellu-lintu palasi HS:n lukijoita viihdyttämään. Myös pikku Davy-poika roikkuu edelleen mukana hahmokaartissa - hänhän oli pääosassa Mikin viimeisessä pitkässä seikkailussa Li'l Davy.
Aku Ankan piirtäjä vaihtui syyskuun loppupuolella hetkellisesti reilusti huonompaan. Ben De Nunezin huhtikuussa 1957 piirtämiä strippejä julkaistiin Hesarissa joskus vuosikymmeniä myöhemminkin. En osaa sanoa milloin, mutta silloin kuitenkin näin ne ensi kertaa, ja tuumin, että heikohkoa jälkeä. De Nunez ei sitten huhtikuun 1957 jälkeen juuri enää Akua piirtänyt. Enpäs muistanutkaan, että jälki oli NÄIN huonoa:
Vanhahtava Avuton Aatu lopetettiin marraskuun 1968 lopulla, ja joulukuun alussa Hesari päätti jatkaa yksiruutuisten pilakuvasarjojen kavalkadia Agathasta tutun Bill Hoestin Pulmuset-sarjalla (The Lockhorns). Agathakin on yksi strippisarja, jota näin lapsena jossain sanoma- tai viikkolehdessä, eli tuttu tapaus. Sarjasta julkaistiin yksi suomenkielinen kokooma, Markat kotiin, Agatha, vuonna 1980. Se lytättiin oikein huolellisesti Sarjainfon numerossa 28. Sapiskaa saivat niin kehnot vitsit, asenteellisuus, taitamaton suomennos kuin kirjan häikäilemätön 49 markan hintakin. Viimeksimainittu seikka voi olla yksi syy, miksen ole koskaan nähnyt tuota kokoomaa livenä. Mahtoi myydä kehnosti - ehkä vain Suomen Agathat ostivat sen.
Pulmuset näyttävät keskittyneen pelkästään siihen, kumpi keksii purevimman tölväisyn puolisostaan. Siis asenteiltaan vielä tuomittavampi sarja kuin Agatha.
28.10.2019
Tiikerissä Pumpun omituinen pikkulapsen ajatusmaailma on jo hyvin esillä ja hyödynnettynä. Monet vitsit perustuvat joko siihen, että Pumppu ei kertakaikkiaan ymmärrä jotain asiaa, tai ymmärtää sen omalla oudolla tavallaan eikä asia mene kaaliin Tiikerin selittelystäkään. Yhdessä stripissä kerrottiin, että juuri Pumppu antoi laikukkaalle koiralleen nimeksi Viiru, koska hän tykkää sekoittaa asioita (kutsui leluseepraansakin Täpläksi).
Jännästi Tiikeri ja Viljami paljastuvat hyvin samankaltaisiksi sarjoiksi silloin, kun Hesarin toimitus on läntännyt stripit ihan päällekkäin keskenään - niin piirrostyön kuin sisällönkin suhteen. Kummankin sarjiksen nimihenkilöllä vieläpä musta lippis aina päässä! Viljamissa Dave Gerard on koko ajan visusti vältellyt lasten vanhempien naamojen piirtämistä. Esim. Viljamin isästä ei koskaan näy kuin korkeintaan toinen poski ja nenänpää, vartalon lisäksi. Viljamissa päällimmäisiksi vaikutelmiksi jää, että pikkupojat ovat tyhmiä, pikkutytöt ovat näsäviisaita ja ylimielisesti pitävät itseään poikia parempina, eikä vanhempia yhtään kiinnosta lastensa ajatusmaailma ja mielihalut.
Masi on antanut minulle hyvän syyn vähän opiskella Wikipediasta sotilasarvoja. Miehistö ja aliupseeristo ovat hyvin handussa, upseereista minulla on vain jonkinlainen hatara käsitys. Katsoin uteliaisuudesta myös ruotsalaisessa 91:an Karlsson -sarjakuvassa minua aina kummastuttaneen furir-arvon merkityksen. Furiiri on siis joissakin maissa käytettävä arvo komppanian majoitus- ja muonitusvastaavalle. Furiiri on ainakin Ruotsissa alin aliupseeri, joka sijoittuu arvoasteikossa korpraalin ja kersantin väliin. 91:anissa Furir Revär on ko. sarjakuvan oma Kessu, äkkipikainen ja kovapintainen mies, jonka kanssa varuskunnan ongelmatapaus 87:an Axelsson on jatkuvasti napit vastakkain.
31.10.2019
Sunnuntain Hesareissa oli ollut seitsemän sunnuntaistrippiä kahdelle pystysuoralle palstalle leviteltyinä: Mikki Hiiri, Kippari Kalle, Kissalan pojat, Tiikeri, Velho, Punasulka ja Masan arkki. Pariton määrä siis. Kahden rivin korkuinen aukko oli jouduttu täyttämään kahdella summamutikassa valitulla arkistripillä. Vaan ei enää maaliskuun 1969 alussa, sillä kahdeksanneksi sunnuntaisarjaksi otettiin Howard Postin Pummit:
Pummien myötä HS:ssä oli 14 sarjakuvaa:
Aku Ankka
Feiffer (sisäsivuilla)
Jeff Cobb
Kippari Kalle (vain sunnuntaisarja)
Kissalan pojat (vain sunnuntaisarja)
Masan arkki (myös sunnuntaisarja)
Masi
Mikki Hiiri (myös sunnuntaisarja)
Pummit (vain sunnuntaisarja)
Punasulka (myös sunnuntaisarja)
Rip Kirby
Tiikeri (myös sunnuntaisarja)
Velho (vain sunnuntaisarja)
Viljami
Niin, ja sitten oli tietysti Pulmuset, ja telkkariohjelmasivulla edelleen jatkava TV-hetki.
2.11.2019
1969 Hesarissa lauantaisin Nuorten posti -osastossa on ollut silloin tällöin lukijoiden sarjakuvia. Timppa ja "Pula-ajan Teräsmies", Tippa ja "Unski", Harri Ojala ja lintusarjakuva "Leonardo". Leonardo on ollut heinäkuusta 1969 lähtien tarpeeksi useasti toistunut sarjakuva, että viitsin lisätä sen sivun 39 luetteloon. Ojalalta on jossain Sarjis-lehden numerossa (1972-1974) jokin sarjakuvantynkä.
Pummien varhaiset sunnuntaisarjat ovat vitsien osalta yhtä vaisuja kuin mitä ne myöhemminkin olivat. Tuskin jaksavat edes hymähdyttää. Kauan muuten kesti, ennen kuin sunnuntaistripeissä nähtiin muitakin ihmisiä kuin vain päähenkilöt Arska ja Santtu. Heinäkuussa lautalla pois haaksirikkosaarelta seilannut kaksikko tapasi S/S Kolumbus -nimisen aluksen ja sen kipparin (joka muuten muistuttaa Marine-sarjisalbumien ilkeää ja inhottavaa kapteenia, Hilpas Sikaniskaa pulleine olomuotoineen ja töröhuulineen). Tällä tuhoontuomitulla aluksella seilattiin viikkotolkulla huonoissa merkeissä.
3.11.2019
Viljami jaksoi sinnitellä Hesarissa 27. joulukuuta 1969 asti. Sitten loppui. Sarja pysyi hämmästyttävän samanlaisena koko aikana kun sitä meillä julkaistiin. Vitsien tasossa ei tapahtunut notkahdusta, sarja ei häiritsevästi urautunut ja piirrostyylikin säilyi muuttumattomana. Siitä voidaan keskustella, oliko vitsien suhteen lähtötaso niin kovin korkealla. Hesari julkaisi loppuaikoina enimmäkseen vanhempia Viljami-strippejä uusintoina - olivatko paremmat jutut alkaneet loppua kesken, loppuiko toimitukselta julkaistava materiaali jostain syystä, vai esiintyikö toimituksessa huolimattomuutta?
Viljamin tilalle otettiin 29. joulukuuta toivottavasti omalaatuisempi sarjakuva: Jack Wohlin Versus. Lambiek kertoo, että Wohlin toinen strippisarja oli Pixies, jossa esiintyi pelkkiä numeroita, kirjaimia ja arkisia esineitä. Versus oli konventionaalisempaa tavaraa, mutta liekö sekään mikään ihan kolmetoista-tusinassa -sanomalehtisarjakuva? Versus on yksi niistä Hesarissa julkaistuista sarjakuvista, johon tutustumista olen odottanut eniten vesi kielellä. Toivottavasti en joudu pettymään. Tiikeri-faneille tuotti varmasti murhetta se, että Versus haukkasi Tiikeri-sunnuntaistripit pois ollakseen itse tällä paikalla sunnuntain Hesareissa. Maahan tallottu surkimus Artturi osasi pistää sentään pikkulapsille luun kurkkuun.
1970-luvulle vaihdettiin seuraavalla kaartilla:
Aku Ankka
Feiffer (sisäsivuilla)
Jeff Cobb
Kippari Kalle (vain sunnuntaisarja)
Kissalan pojat (vain sunnuntaisarja)
Masan arkki (myös sunnuntaisarja)
Masi
Mikki Hiiri (myös sunnuntaisarja)
Pummit (vain sunnuntaisarja)
Punasulka (myös sunnuntaisarja)
Rip Kirby
Tiikeri
Velho (vain sunnuntaisarja)
Versus (myös sunnuntaisarja)
sekä Pulmuset ja TV-hetki.
6.11.2019
Eikös vaan Versus-sarjakuvan Artturi ole ilmeinen esikuva B. Virtaselle? On samaa näköäkin, pieni koko, valkoinen puku, musta rusetti, tukassakin jotain samaa.
Heilän ensimmäinen julkaistu sarjakuva oli Radikaali, joka oli Sarjis-lehdessä (1972-1974). Heilä oli teinipoika silloin. Eli hän on varmasti lukenut Versusta Hesarista, ja hahmo on jäänyt muistiin ja kummitellut aivosopukoissa kun B. Virtanen on ollut syntymässä. Harvoinpa sitä kukaan mitään tyhjästä polkaisee, kaikella on esikuvansa ja vaikutteensa.
"Never make fun of a boy named Sioux".
Mahdottomia käännettäviä, ja useinkin suomalaisille hankalasti tajuttavia nämä amerikkalaiseen populaarikulttuuriin perustuvat sanaleikkivitsit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti