Käydessämme elokuvissa Matti otti puheeksi kirjamessut, jotka ovat nyt reilun kahden viikon päässä. Sinne mentäisiin taas yhdessä, ja heti ensimmäisenä päivänä, torstaina 24. päivä. Minä olen kuitenkin miettinyt, että kyllä minä mielelläni menisin Messuhalliin yksinkin. Matin kanssa en voi kuljeksia niin vapaasti missä haluan ja selata / ostaa mitä haluan. Jos siellä on vieläpä levykauppiaita myymässä käytettyjä vinyylejä taas kerran... Harkitsen vähän asiaa. Jos torstaina näyttää siltä, että kirjamessujen tarjontaa olisi mukava selata yksinkin, niin menen sinne vielä lauantaina uudestaan.
24.10.2019
Viideltä tapasin sitten Matti-enoni. Käveltiin seiskan ratikan pysäkille, ja sitä kautta pääsimme Messuhallin luo. Messuilla tapansa mukaan Matti haali itselleen suomalaisia jännäreitä pienehkön kassin täyteen. Kirjoja kertyi enemmän kuin hän oli odottanut, ja varsinkin enemmän kuin Marja-vaimonsa olisi toivonut ("Et sitten osta yhtään kirjaa sieltä, meillä on jo ennestään kellari täynnä!"). Minä taas poimin itselleni Mika Waltarin Mikael Hakimin (Mikael Karvajalka on jo ennestään), Veikko Huovisen Kuikan ja Hamsterit, sekä sen ainoan puuttuneen Tove Janssonin eli Muumilaakson marraskuun. Waltari oli ainoa kirja, jonka ostin omilla rahoilla, Matti kustansi muut. Viini- ja ruokamessuilla Matti maisteli paria viiniä, ja yhdessä syötiin pizzat. Minä valitsin Vegetarianan kesäkurpitsalla, aurinkokuivatuilla tomaateilla ja parmigiano-juustolla (se on varmaan se juusto, jota oli viime vuoden messuilla syömässäni pizzassa). Täytteet tippuivat hyvin pöydälle syödessä, kun ei syöty aterimien kanssa vaan käsin. Pistin poskeeni vielä puolet Matin pizzapalasta, kun hänellä ei niin nälkä ollut kokouslounaiden jälkeen. Pizzoja kyyditti tölkillinen ihanan raikkaan makuista italialaista sitruunalimsaa.
Juu, lähden kyllä lauantaina messuille uudestaan omin päin, jäi sellainen tunne.
25.10.2019
Meninkin jo tänään. Perjantai-iltoina päihdeklinikan siivouksen jälkeen olen yleensä sen verran sippi, etten jaksa tehdä kotona paljon mitään. Joten miksen saman tien juoksisi kirjamessuilla kuudestatoista klo 18:15 asti, sieltä klinikalle ja vähän ennen puolta yhdeksää kotiinpäin? Erikoista logiikkaa, eikö? Sitäpaitsi: tänään satoi vähän, mutta huomenna ja ylihuomenna varmaan sataa vielä enemmän.
Käytin nyt metroa ja lähijunaa, voidakseni Pasilan asemalla katsoa tarkemmin mitä rautatieasemalle on tehty. No joo, ihan hieno. Triplassa käymisen jätän kyllä tekemättä, kun en välitä noista ostoshelveteistä pelkän käymisen ja katselun vuoksi.
Messuilla askeltelin rivakasti ständiltä toiselle ihan sattumanvaraisesti. Jotenkin käytävät eivät nyt tällä kertaa tuntuneet muodostavan selkeää ruutukuviota, joten toissa vuoden kaltaista järjestelmällistä käytävien läpikulkemista en voinut suorittaa. Mielessäni oli vielä joitakin ostokohteita. Olen puntaroinut ostanko vai enkö osta sitä uutta Punaparta-integraalia joka äsken julkaistiin Karibian demonin jatkoksi. Päädyin olemaan ostamatta, sarjakuvat saavat nyt oikeasti jäädä. Sen sijaan kirjoja hankin isommalla rahalla kuin olisi ollut järkevää. Rohmin scifi-kirjaklassikoita: Isaac Asimovin Säätiö-trilogiaa kokonaisuudessaan kauppasi yksi antikka. Hinnat heittelivät hurjasti. Toinen Säätiö oli kahtena kappaleena, valitsin kympin hintaisen eli kaksikymppiä toista halvemman pehmeäkantisen kakkospainoksen. Säätiö ja Imperiumi 35 euroa ja ensimmäinen Säätiö vuoden 1976 hopeakantisena painoksena järkyttävät 80 euroa! Ellen olisi niin hyvin varoissani, tuo ensimmäinen Säätiö olisi jäänyt hankkimatta. Myyjä kertoi, että olin ajoissa liikkeellä, sillä scifi-kirjat kuulemma ostetaan kirjamessuilla aina lauantaisin pois.
Olen useasti miettinyt, pitäisikö Kirjayhtymän mustakantisia tieteisklassikoita ruveta keräämään. Niitä, joissa on tekstit kannessa ja kyljessä aina samalla valkoisella, erikoisella fontilla. Mutta kun niitä on niin paljon, enkä tiedä mitkä niistä ovat niitä Tosi Klassikoita ja mitkä vähemmän klassikoita. John Wyndhamin Uhka syvyydestä, Stanislaw Lemin Kyberias ja Arthur C. Clarken Marsin aamunkoitto lähtivät mukaan. Ihan kivasti niilläkin oli hintaa, taitavat Kirjayhtymän mustakantiset scifi-romaanit olla keräilykamaa. Kolmekymppiä Kyberiaksesta!
Yhdellä divarilla oli valtava sarja WSOY:n Nuorten toivekirjastoa, poimin Hannu Lehtisen Kersat eivät kursaile -kirjan jonka olen lukenut ja johon liittyvän tarinan olen kertonut täällä aiemmin.
Levymessupuolella tyydyin selaamaan vain A.H. Recordsin ständiä. Yksi toivelevy eli Clean 10 Recordsin Jorma Kalenius -kokooma-LP neljälläkympillä lähti mukaan. Kivoja ja vähemmän kivoja Poko- ja Hi Hat -sinkkuja riitti, olin niiden suhteen nirsona ja tyydyin Vanhan Isännän "Onnemme napanuora / 60-luvun kauan soiva blues" -lättyyn, Top Rankin Irtopalaseen ja Eero Raittisen Rotoxin Rotox-robotti -seiskaan. Herra A.H. kertoi, että liikkeeseen oli tullut tuhatkunta suomirock-sinkkua, että jos minulla on himoitsemistani vanhoista suomi-singleistä jokin puutelista olemassa, niin ei kun sähköpostiin se luettelo, niin katsotaan mitä löytyy ja varataan niitä. Ei ei, pitää säästää rahaa kylpyhuoneremontin ja sen aiheuttaman muuttohässäkän takia, en voi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti