1/87. Kasvi kertoi Bitin numerossa 5/89: "Vuosi 1987 alkoi seksistisissä merkeissä. Yritimme saada vähän ihmisiäkin mukaan lehden sivuille, mutta eiväthän MikroBITIN lukijat ymmärrä mitään tyttölöiden päälle. Irtonumeromyynti jäi pohjalukemiin, kun bittihirmut eivät löytäneet kannesta TIETOkonetta".
No, ei pidä yleistää. Muutama vuosi myöhemmin Bittipostissa joku miespuolinen pyysi kauniiden naisten kuvia Bitin sivuille, ja ihmetteli tammikuun 1987 numeron heikkoa irtonumeromyyntiä. "Minäkin olin noihin aikoihin irtonumeroiden ostaja, mutta ei se kansikuva minua häirinnyt".
Pelintekijöiden haastatteleminen jatkui. Kim Leidenius kirjoitti sivun verran pelimusiikin tekijästä nimeltä Jay Derrett. Hoitui selvästi samalla reissulla kuin Ian Foster -haastis, sillä Derrettkin majaili CRL:n toimistossa. Leslie B. Bunder haastatteli samaten sivun verran Uridiumin tehnyttä Andrew Braybrookia. Braybrookin mielestä surkein peli kautta aikojen oli Activisionin Little Computer People, omista peleistään hän arvosti vähiten kuusnelosversiota 3D Lunattackista, koska se pyrki matkimaan liikaa alkuperäistä Spectrum-versiota. Kuusnelosen mahdollisuudet jäivät näin hyväksikäyttämättä. Suosikit olivat Atarin peleistä Pastfinder ja Dropzone, kuusnelosen peleistä Elite. Braybrook kertoi myös, ettei pelejä tekemällä rikastu. Hyvin harva peli ylsi edes 50 000 kappaleen myyntiin. Jos peli pääsi kymmenen myydyimmän joukkoon, se tuotti juuri tarpeeksi rahaa seuraavan pelin valmistamiseen. Jos nousi ykköseksi, silloinkin rahan tulo riippui siitä kauanko onnistui asemansa säilyttämään. Verottaja vei leijonanosan kakusta.
Bunder kertoi myös Lontoon-kuulumisia. Hän jututti Spandau Ballet -yhtyeen Martin Kempia ja Five Starin Delroy Pearsonia heidän hyvin läheisistä suhteistaan tietokoneisiin ja pelaamiseen.
* * *
2/87. Uutisosastolla kerrottiin seuraavaa: "Suomen ainoa pelitalo on nyt sitten lopettanut. Vuodenvaihteessa solmitussa kaupassa jyväskyläläinen Tietoväylä osti Amersoftin kirjakustannustoimintaa lukuunottamatta. Yksikkö myytiin, koska sen tuloskehitys ei tyydyttänyt Amerin johtoa. Nelisen henkilöä jatkaa kaupan jälkeen Tietoväylän palveluksessa, loput sijoitettaneen Amerin muihin yksiköihin. Toimitusjohtaja siirtyi johdon alaisiin erityistehtäviin.
Tietoväylää kiinnosti eniten Amersoftin edustukset. Näistä erityisesti Digital Research GEM-tuotteineen ja Micropro WordStar-tuotteineen. Kauppahinta selviää vasta kun Amersoftin varaston arvo on laskettu.
Pelipuoli ei kiinnostanut ostajaa, eikä sille löytynyt halukasta jatkajaa myöskään Amer-yhtymän puolelta. Esimerkiksi siitä kenelle Uuno Turhapuro -pelin julkaisuoikeudet siirtyivät ei kukaan tiennyt, eikä kovinkaan montaa asia edes kiinnostanut. Kirjakustannustoiminta siirtyi Amer-yhtymän omistamalle Weilin+Göösille.
Peli- ja kirjapuolta lukuunottamatta Amersoftin toiminta jatkuu Tietoväylän Lightware-yksikössä, joka keskittyy tarjoamaan ohjelmia ja oheislaitteita koti-PC-markkinoille.
Lightware toimii Helsingin Pitäjänmäessä osoitteessa Laturinkuja 2 (puh. 90-519 177)".
Nordicin Peliluolassa suoritti ensiesiintymisensä seikkailija Petrell, joka Nordicin sepittämissä tarinoissa oli se tyhmänrohkea "miinanraivaaja", joka varomatta heittäytyi vaaroja ja ansoja päin, ja joutui myöhemmin muiden paikattavaksi ja parannettavaksi. Siis rasittava tyyppi.
* * *
3/87. Nirvi kertoi kahden sivun verran vuoden 1986 kurjimmista peleistä. Osansa saivat joka osa-alueella epäonnistunut Knight Rider, epäpelattava Miami Vice, kuvottavan väkivaltainen Thai Boxing, rahanryöstötarkoituksessa markkinoille pukattu World Cup Carnival (verratkaa World Cup II:seen), pyhäinhäväistys Lord of the Rings ja pitkäveteinen Way of the Tiger I.
Mieltä järkyttävä on myös pääkirjoitussivun Varaventtiili-vakio-otsikon alle pistetty nimetön kirjoitus "Hakkerin elämää", dramaattinen kuvaus siitä miten miehen käy kun työ hienossa tietojenkäsittelyalan yrityksessä vie voiton kaikesta muusta, työpäivät pitenevät pitenemistään ja terveyskin jää toissijaiseksi.
* * *
4/87. Ensimmäinen Mummo ja mikro -tarina, kertojana Ossi, pojanpoika. Jutun varsinaista kirjoittajaa ei ole ilmoitettu. Kertomus siitä, kuinka viisivuotiaan pojannassikan mummo ryhtyi vanhoilla päivillään tietotekniikkaekspertiksi ja rupesi touhuamaan kotonaan ties mitä mutkikasta. Ja kävi siinä sivussa vielä työväenopistossa englanninkursseilla, Teknillisen korkeakoulun täydennyskurssilla ja Ada-ohjelmointikielen kurssilla. Erinomaisen viihdyttävää luettavaa. Mummo ja mikro -sarja ei venynyt moneenkaan osaan, ehkä kaikki oli pian kerrottu tästä elektroniikan ja ATK:n myöhäisherännäisestä.
Pasi Hytönen kertoi itse, kuinka sai aikaiseksi Uuno Turhapuro muuttaa maalle -pelin. Kaksi ja puoli sivua kertomaa. Koulun alkaminen hidasti pelin tekemistä, Jori Olkkosen musiikin sovittamisessa itse peliin oli omat vaikeutensa ja vaati kompromissia, kolme sähkökatkoa keskeytti työskentelyn ja yhtenä yönä oli pidettävä aurinkolaseja silmillä, jotta näytön jatkuva tuijottelu ei rasittaisi niitä. Vaan peli valmistui kahdessa kuukaudessa. Loppusanat kuulostavat moneen kertaan muissa yhteyksissä kuulluilta: "Jälkeenpäin olen kuullut monen tuttavani väittävän Uuno-peliä vaikeaksi. Monien testipelien jälkeen olen itsekin tullut samaan tulokseen. Alun perin tarkoitukseni olikin tehdä pelistä vaativa, mutta lienen liioitellut hiukan. Läpipelaaminen kuitenkin on mahdollista - olen itse pelannut. Tosin kahta miljoonaa ja kartanoa en ole saavuttanut. Toivottavasti joku on".
Peliluolassa Nordicin tarinoiden hahmovalikoima laajeni seikkailijatar Jorwyn the Audaciousilla.
* * *
5/87. Jenkkilässä Niko Palosuo raportoi usalaisista pelihalleista, Mummo ja mikro -sarjassa Tiltu-mummo lähtee ostoksille modeemikauppaan, ja Kasvi kertoo kahden ja puolen sivun verran yksityiskohtaisesti MikroBITTI-lehden tekemisestä aina suunnitteluvaiheesta painamiseen asti.
Mukana on mainos ensimmäisestä C-lehdestä, Bitin ensimmäisestä sisarjulkaisusta, joka keskittyi kuusneloseen ja Amigaan.
* * *
C-lehti 1/87. Heti alkajaisiksi Risto Siilasmaa kertoo uuden ihmekoneen, Commodore Amigan, grafiikasta, otsikolla "Maailma kauniiden kuvien takana". Activisionin seikkailupeli Portal esitellään sivuilla 24-25 Jouko Riikosen ja sivulla 33 Petri Teittisen toimesta. Portalin tarina - sen verran mitä Bitin arvostelussa (11/87) ja C-lehdessä kerrottiin - inspiroi minua tekemään albumimittaisen sarjakuvan, jossa astronautti palaa pitkältä matkalta, huomaa maapallon olevan täysin autio, löytää keskustietokoneen ja alkaa sen avulla selvittää minne ihmiset ovat hävinneet. Pääsin sivulle kaksi, sitten loppui piirtäminen.
Myöhemmin ansioitunut tietokonepelien tekijä ja MikroBITIN toimittaja Jukka Tapanimäki oli tehnyt Andrew Braybrookin Uridiumia kopioineen Minidium-pelin, mukana lehdessä on pelin BASIC-listaus. Sivut yksi, kaksi ja kolme.
* * *
6-7/87. "Luotettavat lähteet kertovat, että Uuno II on tulossa ja tarkoitettu ulkomaanlevitykseen. Musiikin tekee Suomen Hubbard, Jori Olkkonen. Vaan miten Uuno puree ulkomailla?" Näin kertoi Nirvi Uutuudet-palstalla. Toteutumatta jäi.
* * *
8/87. Maaliskuun numerossa oli julistettu tietokonegrafiikkakilpailu, jonka sato korjattiin elokuun numerossa. Voittajaksi suoriutui Jarmo Juntusen kuusnelosella tekemä nimetön kuva. Spectrum-sarjan voittaja Tom Snäll kävi samaa lukiota kuin minä, joskin jokusen vuoden aikaisemmin. Minulla on vuoden 1990 abiturienttien tekemä lehti, jossa on Snällin kuvitus. Minähän valmistuin lukiosta kolme vuotta myöhemmin.
Vaan kuinkas lienee minkäkin julkaistun voittajatyön luvallisuuden laita? Jyrki Kasvi paljasti myöhemmin, että suurin osa kilpailuun lähetetyistä töistä oli napattu suoraan julkisohjelmakirjastoista, ja tiukasta seulonnasta huolimatta pari niistä jopa palkittiin.
Toukokuun kilpailun aiheena oli joko tehdä moottoripyöräpeli Enduro Racerille kotelon kansi, tai suunnitella enduropyörä kestävyysajoon. Voittajaksi valittiin erään Christer Nuutisen ehdotus kanneksi. Nuutinenhan tunnetaan Pauli Kallion käsikirjoittaman sarjakuvan Kramppeja ja nyrjähdyksiä piirtäjänä. Vähäisemmistä palkituistakin löydän pari tuttua, nimittäin Tom Snäll ja Kustaa Saksi. Kolme Henri Pullan ja Kimmo Hela-Aron tekemää graffitityötä on roikkunut Kontulan metroasemalla vuodesta 1988 lähtien.
Niko Palosuo jatkoi seikkailujaan Jenkkilässä ja vastasi tällä kertaa myös lukijoiden kysymyksiin. Tutuntuntuisia huomioita jenkkien television ohjelmatarjonnasta, ja lukijan kysymykseen "onko järkevää tuoda mikro Yhdysvalloista?" Palosuo tietenkin vastasi, että USA:ssa käytetään erilaista verkkolaitetta, tv-signaalia ja näppäimistöä - viimeksimainitusta esim. skandit puuttuvat.
Mummo ja mikro -sarja päättyi siihen, että Tiltu-mummo sai modeemin asennetuksi ja Ossi-pojanpojan kanssa pääsi käyttämään sitä. Kauniiksi lopuksi imuroitiin muutama vastustamattoman ihana kakkuresepti, joista suurin ja kaunein tuli pian Tiltun uunista ulos. "Että voipikin elektroniikka haista herkulta...!!"
Nirvi se vaan ahkeroi pelitestaajana - kaikki kuusi peliarvostelua olivat hänen kirjoittamiaan. Kimmo Kettunen arvioi WSOY:n julkaiseman kirjan "Mikro tulee kouluun".
* * *
C-lehti 2/87. Kakkosnumerossa Nirvi kertoi kahdella sivulla kaiken "mitä olet aina halunnut tietää Microprosesta", eli pelitalojen esittely alkoi.
* * *
9/87. Kuukauden kilpailussa tällä kertaa aiheena englantilainen pelifirma Hewson, tuttu sellaisista peleistä kuin Uridium, Ranarama, Paradroid, Exolon, Nebulus, ja myöhemmin myös Cybernoid I ja II, Eliminator ja Zamzara. Tehtävänä oli ratkaista helppo ristikontapainen, ja palkinnoksi saisi Hewsonin koko siihenastisen pelivalikoiman! Jyrki Kasvi kertoi numerossa 5/1989, että Bitti mokasi raskaasti näiden vuoden 1987 kilpailujen kanssa. "Vuoden mokat -sarjaan pääsivät tältä vuodelta kuukauden kilpailut. Innokkaina ja luottavaisina ihmisinä otimme vastaan eri ohjelmistotalojen lupaukset toimittaa kisoihin palkintoja. Laadimme siis kilpailun, järjestimme arvonnan ja jäimme odottamaan palkintoja, ja odotimme palkintoja, ja vastailimme voittaneiden vihaisiin puhelinsoittoihin, ja odotimme palkintoja...". No, kun Ocean lupaa kymmenen peliä ja Ocean-putkikassin (huhtikuun kisa), Activision kymmenen Activisionin tai Electric Dreamsin peliä (toukokuun Enduro Racer -kilpa), ja Hewson kaikki siihenastiset pelinsä, kannattaako moiseen ihan sokeasti uskoa... Loppuvuosi jaeltiinkin sitten pelkkiä tyhjiä levykkeitä palkinnoiksi.
Mainostettuaan tarpeeksi kelloja, Mikko Alatalo lainasi kasvonsa Atari 520 STM:n puffaamiseksi - poikansa Jaskan kanssa, veikkaisin. Vieläpä kahdella hiukan erilaisella tekstiversiolla. "Se joviaali tietokone", heh heh.
Nirvi ilmoittaa Uutuudet-palstalla tulevasta pelistä nimeltä Ninja Hamster. "Lisää mätkimistä mätkii markkinoille CRL. Ninja Hamster on karatea uusissa kuorissa. Budohamsteri ottaa mittaa eläinmaailman muista asukeista, mutta miksi hänet on teipattu?". Tämä oli ilmeisesti ensimmäinen niistä hamsteri-ja-teippi -vitseistä, joita Bitin sivuilla alkoi näkyä.
* * *
10/87. Kasvi järjesti hulppean 31 peliohjaimen suurvertailun. Näistä Moonraker I oli se, jonka saattoi heittää päin vesilintua (tai Kuuhun). "Pakkauksessa puhuttiin voimasta, nopeudesta ja tarkkuudesta. Voimaa tarvitaan edes jonkinlaisen kontaktin syntymiseen, nopeutta on siinä lennossa jolla Kuuraketti lentää ulos ikkunasta ja tarkkuudella voi osua vaikkapa vesilintuun. Kun tähän lisätään lähinnä huumorimielellä sijoitetut tulituskytkimet ja itse kiinnitettävät imukupit, joita ei saa suurin surminkaan survottua muualle kuin roskapönttöön, on melkoinen soppa valmis".
Viiden tähden tikkuja olivat TAC 2 (se löytyy minulta!), Prof Competition 9000 De Luxe ja käsikranaatin (!) näköinen Terminator. Tulitusnapin kätkemistä varmistuslusikan alle kehuttiin nerokkaaksi oivallukseksi.
Samalla aukeamalla (s. 44-45) Niko Palosuon viimeinen Jenkkilä ja Aki Korhosen Länsi-Jenkkilä. Korhonen kirjoitteli Kalifornian auringossa 45 asteen helteessä kuulumisia.
* * *
11/87. Uusia nimiä nelossivun apinalaatikossa. Lontoon-kirjeenvaihtaja Leslie B. Bunder poistui toimitustyöryhmästä (ei hänestä oltukaan kuultu mitään moneen kuukauteen) ja Antti Hannula tuli tilalle. Toimitussihteeriksi vaihtui Eira Piela ja myyntineuvottelijaksi Tapani Mäkelä.
Jenkkilä-palstan vallannut Aki Korhonen kertoi, että Amerikassa kaikki ei sentään ole suurta, esimerkiksi tietokonekaupat ovat onnettomia alle 100 neliömetrin vajoja jotka kalpenevat suomalaistenkin kauppojen rinnalla.
PC:t olivat tulossa. Ensimmäinen hyötykoneeksi tosikäyttäjille tarkoitettu malli, Commodore PC, oli testattavana.
* * *
C-lehti 3/87. Ampumapeleillään Sanxion ja Delta tunnetuksi tullut suomalainen Stavros Fasoulas oli päättänyt tehdä vielä yhden pelin. Se olikin vaihteeksi kuulanvierityspeli. Quedex - The Quest For Ultimate Dexterity esiteltiin kolmannessa C-lehdessä. Quedex oli näistä kolmesta haastavin tehdä. Sanxion hoitui kahdessa ja puolessa kuukaudessa, Delta neljässä, ja Quedex vaati lähes viisi kuukautta.
Stavrosta haastateltiin lyhyesti. Toimittaja Kim Leidenius kirjoitti: "Joku crackeri on Stavrosin pelejä tutkittuaan todennut, että koodi on hirveää. "Lopputulos on kuitenkin se mikä ratkaisee. Konekieli on vain tapa tuoda peli esiin. Mitä iloa on kauniista listauksesta, jos peli on surkea", vastaa Stavros. Koodin rumuus johtuu siitä, ettei hän käytä assembleria vaan kirjoittaa pelinsä monitorilla. Paikoin on jätettävä koodille hieman kasvuvaraa, ja kun se ei riitä on tuloksena spagettia".
Quedex löytyy itseltäni, isä osti sen. Kyllä sitä tuli pelattuakin, mutta jotenkin se ei jaksanut kohota ikimuistoiseksi peliksi. En osaa sanoa miksi. Siitä vain puuttui Se Jokin. Minulla on myös Sanxion, se on osana Hewsonin julkaisemaa Christmas Collection -boksia, jossa ovat mukana myös Cybernoid II, Exolon, Eliminator, Lightforce ja Uridium. Sanxionin (ja Eliminatorin ja Uridiumin) parissa tuli vietettyä paljon ikimuistoisia hetkiä, mutta Quedex ei jaksanut tarjota ihan samaa nautintoa. Muistan, miten minulla oli alussa ongelmia jopa ensimmäisen harjoittelutason kanssa, jossa piti vain edetä kapeaa käytävää neliö kerrallaan. Vieritin metallikuulaa ja ihmettelin, miksen pääse etenemään, vaan peli heittää minut aina ensimmäiselle neliölle takaisin. Kesti aikansa, ennen kuin tajusin, että kuulalla pitää hyppiä neliö kerrallaan, ei vieriä.
Pallonvierityspelit kyllä sinänsä kiehtoivat minua kovasti. Cosmic Causeway ja Trailblazer olivat kaksi kaikkein eniten himoitsemaani peliä, joita en koskaan saanut. Melkein myös toivoin omistavani Amigan vain, jotta saisin pelata Marble Madnessia.
Quedexin tehtyään Stavros joutui lähtemään armeijan harmaisiin. Hän suunnitteli tekevänsä vielä yhden pelin, mutta Amigalle, ja sen hän arvioi valmistuvan vasta kolmen vuoden päästä. Peli-ideasta hän suostui paljastamaan vain, että sen toteuttaminen kuusnelosella olisi sula mahdottomuus. Pelin arvostelun pitäisi olla yhdessä omistamassani Pelit-lehdessä tai MikroBITISSÄ, katsotaan koska pääsen sen näkemään ja virkistämään muistiani. Terramarque taisi julkaista kyseisen pelin.
Stavrosin myöhemmistä tekemisistä en tiedä mitään.
* * *
Pelit 1987. Ensimmäinen tietokonepelien vuosikirja. 264 pelin arvostelut. Joidenkin pelien kritiikkejä en ole Biteistä enkä C-lehdistä löytänyt. Tämä lehden ja kirjan välimuoto on joutunut kestämään kovia, ja se onkin jo osittain irtolehtinä. "Charles Nirwin" tarinoi kolmen sivun verran tietokonepelien historiasta Pongista Sanxioniin ja Sentineliin. Toinen Nirvin kolmisivuinen artikkeli "Petteri ja pelikaupan salat" kertoo pelien julkaisun laeista ja omituisuuksista pienen taustatarinan voimin. Omasta pelimyymälästä haaveileva Petteri hakee kausimyyjän pestiä yhdestä liikkeestä, saa sen, ja kerran aamukahvilla kysäisee vanhalta, viisaalta liikkenharjoittajalta, Iki-Pasilta, miten pelibisnes pyörii. Ja Pasi kertoo... Sivut yksi, kaksi ja kolme.
Kansikuva on peräisin Imaginen 1987 julkaisemasta ampumapelistä Slap Fight.
* * *
12/87. Amstrad PC-1512:n rinnalle oli tullut uusi, hieman kalliimpi Amstrad PC-1640, ja uudeksi Bitin toimittajaksi pestattu, pitkään lehteä avustanut Pekka Honkanen koeajoi sen. 15 muuta tietokonetta joutui sitten Kasvin syyniin viisisivuisessa katsauksessa.
* * *
C-lehti 4/87. Petri Teittinen arvosteli Outlaw Productionsin tuottaman ja Sensible Softwaren tekemän ampumapelien teko-ohjelman Shoot'em Up Construction Kit, antoi sille maksimipisteet, ja haastatteli Leideniuksen kanssa sen tekijöitä, Jonathan Harea ja Christopher Yatesia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti