1/86. Ei mitään erityisen mielenkiintoista tässä numerossa. Peliluolassa Nordic mainostaa seikkailuelokuvaa The Neverending Story eli Päättymätön tarina. Minä näin sen valkokankaalta noihin aikoihin, vieläpä koulun järjestämänä näytöksenä. Kauniaisten elokuvateatteri Bio Grani, joka sijaitsee samassa rakennuksessa kuin yläasteeni ja lukioni (Hagelstamska högstadiet ja Gymnasiet Grankulla samskola), esitti sen ilmeisesti kaikille tietyn vuosikurssin oppilaille. Olin siis varmaan viidennellä luokalla silloin. En muista mitenkään motiiveja moisen kouluhommiin ainakin näennäisesti liittymättömän ylimääräisen ohjelman takana. Sen muistan kuitenkin, että minulle vielä tottumattomalle elokuvien katselijalle The Neverending Story oli pikkuisen liian pelottava. Suljin jopa silmäni yhdessä kohdassa, siinä jossa Atreyu seisoo peilin edessä. Pelkäsin, että nyt hän näkee peilissä jotain pelottavaa, sillä siihen suuntaan viittasivat Atreyua jossain toisaalla tarkkailevien tyyppien kommentit, enkä uskaltanut katsoa. Ei tainnut siinä kohdassa sittenkään tapahtua mitään erityistä, arvelen. Olen nähnyt leffan sen jälkeen vielä kertaalleen telkkarista.
* * *
2/86. Jokapojan ihmelaite: vieterikäyttöinen tietokone!
* * *
3/86. Jyrki Kasvi oli kertomansa mukaan poissa kuvioista vuonna 1986, leikkimässä sotaa Ilmavoimien Teknisessä Koulussa. Ainakin vielä riitti kirjoituksia Bitissä häneltäkin.
Ei muuta erityistä tässä numerossa kuin että se sisältää ensimmäisen väritetyn Mikrokivikausi-stripin. Komean näköinen.
* * *
4/86. Kasvi oli kuin olikin häipynyt. Häneltä julkaistiin tässä vielä yksi sivun mittainen artikkeli, mutta Ensimmäiset bitit -palstalla häntä tuurasi Tuukka P. Uusheimo.
* * *
5/86. Toimitussihteeri vaihtui Tuija Luukkalasta Riitta Tumppilaan. Tumppilan nimen perässä on kummallinen kirjainlyhenne oto, jonka merkitys piti googlaamalla selvittää. Se tarkoittaa oman toimensa ohella. Samaa lyhennettä ihmettelin jo lisätessäni Bookogsiin C-lehtiä, Kim Leideniuksen nimen kohdalla. Selvisipä.
Vuoden nelosnumeron toimituksen omalla sivulla ollut puolen sivun aprillipilajuttu paljastettiin tavalla joka itsessään vaikuttaa (myöhästyneeltä) aprillipilalta. Tyhmänä en ymmärrä paljoakaan edes siitä pilajutusta "Mikroteknologian murros", joten en ole voinut katsoa tulleeni uunotetuksi.
Nordic arvosteli taas leegiota ilotikkuja. Tällä kertaa testatut seitsemän tikkua olivat keskenään tasaväkisempiä kuin edelliskerralla, jossa ainakin floppi (Commodoren jo antiikkinen 1311 kolmiomaisella kahvalla) erottui kiusallisen selkeästi. VG-115 ja General olivat edellisen testin kahden kärki, nyt Arcade Turbo (tai Turbo Arcade) ja Wico Super 3-Way saivat täydet viisi tähteä.
Simo-Pekka Lahtinen kirjoitti kolmisivuisen artikkelin modeemeista, noista internetin esiasteista.
Helmikuun Kuukauden kilpailu oli hauskimpia MikroBITIN historiassa. Aiheena oli nimittäin "Naura mikrolle", ja toukokuun numerossa muutamalta osanottajalta julkaistiin joko vitsejä, pitempiä huumoritekstijuttuja tai piirroksia. Suurimman työn tekivät J. Suominen, joka luetteli 64 käyttötapaa "Piip"-mikrolle (laitemerkki oli sensuroitu, mutta käyttötapojen määrästä voi päätellä...), ja Petri Mikkonen, joka oli taiteillut näkymän tietokonekaupasta.
* * *
6-7/86. Uutisosastolla kerrottiin valitellen erikoisliike Computer Stationin Helsingin myymälän sulkemisesta vapun alla asiakaskadon takia. Jo aiemmin oli lopetettu Tampereen, Kuopion ja Porin myymälät. Computer Station kärsi näin kuoliniskun. Ketjun ideana oli yhdistää samoihin tiloihin henkilökohtaisten tietokoneiden ja kotimikrojen myynti. Kotimikrokauppa alkoi kuitenkin keskittyä vain yhteen merkkiin, Commodore 64:ään, joten erikoisliikkeen tarjoaman käyttöopastuksen, asennusohjeet ja vinkit sai helposti joltain ystäväpiiriin kuuluvalta harrastajalta. Niinpä liikkeen osaksi jäi myydä mikrot paketteja avaamatta. Computer Stationilla ei ollut mahdollisuuksia hintakilpailuun korkeammista kustannuksista johtuen. Apua ei myöskään ollut lisääntyneen mikrokannan tuomasta ohjelmamyynnin kasvusta, koska laiton kopiointi kasvoi vähintään samassa suhteessa. Uutinen päättyi varsin kyynisesti: "Game Station jää pystyyn ja se pyritään pitämään edelleen alan johtavana liikkeenä. Jostainhan se ainoa alkuperäinen ohjelma on kopioimista varten hankittava".
Softasäkistä löytyy alkajaisiksi Samantha Fox Strip Poker -pelin arvostelu. Tämä on yksi niistä peleistä, jotka isä ja minä saimme Jukka Rajalalta. Tämä on myös se peli, jota minä pelasin Rajalan luona kun tämä esitteli konetta meille. Enhän minä 13-vuotiaana pokeria osannut, mutta Rajala hallitsi pokerin hyvin. Koko ajan kysyin häneltä neuvoja, ja niiden avulla onnistuin saamaan Samanthan paljastamaan sulonsa. Vihellys ja loppufanfaarimusiikki kuuluivat, ja ärsyttävän isopikselinen ja epäselvä mustavalkokuva tissit paljaina poseeraavasta Samanthasta täytti ruudun. Kotona en sitten koskaan onnistunut toistamaan tätä temppua.
Viimeiseksi säästettiin Zoids - The Battle Begins -pelin arvostelu. Kirjoittajana oli Niko Nirvi, joka jo tässä ensimmäisessä ikinä julkaistussa peliarvostelussaan käytti tapansa mukaan hauskaa nimimerkkiä. Tällä kertaa se oli "Niko Nirvozoid", mikä sai varmaan lukijat ihmettelemään, että jaa kuka? Nirvin mielestä MikroBITISSÄ julkaistut peliarvostelut olivat surkeita, ja hän löi kavereidensa kanssa vetoa, että hän saa oman arvostelunsa julkaistuksi lehdessä. Onnistuihan se, sillä Nirvin teksti oli hyvää. Nirvi takertui sitten Bittiin kuin takiainen, ihastuttaen ja ärsyttäen lukijoita ja keräten mainetta ja kunniaa. Kouluissa opettajat kuulemma alkoivat ihmetellä oppilaiden käyttämiä "nirvismejä", eli nirveiksi pistettyjä väännöksiä nimistä ja sanoista. Koko ajan riitti myös niitä, jotka kyselivät Bitin ja Pelit-lehden toimituksilta mikä Nirvin oikea nimi on.
* * *
8/86. Jatkoa Harri Hurstin ja Kalle Färkkilän haastatteluihin haettiin Ranskasta asti. Vasta 14-vuotias Cyrille de Vignemont oli ehtinyt saada julkaistuksi kaksi omaa tietokoneohjelmaa, pienille yrityksille omistetun kassaohjelman Caissor ja liikemiesten muistiavuksi kehitetyn Rememberin. Ranskassa hänestä kohistiin tietotekniikan ihmelapsena ja nerona. de Vignemont hallitsi myös neuvottelemisen ja tuotteidensa esittelyn, sekä tehokkaan tiedotusvälineiden hyödyntämisen markkinointihommissa. Hän oli päässyt jopa presidentti Mitterrandin puheille ja pistänyt tämän tiukille kysyessään, miksei 14-vuotias saa perustaa omaa yritystä.
Koulun Cyrille joutui suorittamaan kirjekurssina, koska aika ei riittänyt tavalliseen koulunkäyntiin.
Jyrki Kasvi vieraili taas lyhyesti kirjoittamassa Ensimmäiset bitit -palstaa, ja nähtiin häneltä muutenkin silloin tällöin jotain. Ei hän täysin poissa ollutkaan. Nirvi jatkoi arvostelu-uraansa Tau Cetillä, ja käytti tällä kertaa omaa, muuntamatonta nimeään.
Mielenkiintoa herättää myös erään Stavros Fasoulasin sivun mittainen raportti Lontoossa pidetyistä vuosittaisista The Official Commodore Computer Show -messuista. Fasoulas tuli pian hyvin tutuksi nimeksi... Sen sijaan en tiedä, kuka toimituksen tyypeistä kirjoitti toimituksen sivulle rennosti sutaistua tekstiä nimimerkillä Mervyn j Snafu.
Pari kuukautta aiemmin oli julistettu kilpailu mahdollisimman lyhyestä Space Invaders -tyyppisen ampumapelin listauksesta. Tulokset julkistettiin elokuun numerossa, ja voittajaksi selviytyi Jukka Klemin ohjelma. Konekielilistausten naputtelua kammoksuneena uskaltauduin kokeilemaan Klemin 161 tavun, neljän rivin mittaista ohjelmaa. Tulos: listaus jäi ikävästi pelin päälle häiriten pelaamista, eikä homma muutenkaan toiminut sujuvasti.
* * *
9/86. Pekka Ritamäki kertoi kahdella sivulla Applen tarinan.
Bitistä oltiin ilmeisen tosissaan tekemässä hauskempaa lehteä vuonna 1986. Kuukauden kilpailuna lukijat saivat lähettää toimitukselle mahdollisimman älyttömiä kysymyksiä ja niihin myös mahdollisimman älyttömiä vastauksia, vastapainona Bittipostin yleensä niin totisille ja ikäville kyselyille ja kritiikeille. Malliksi toimitus keksi muutaman esimerkin:
Mutanttibanaanien kaamea kosto
Ongelmanani on se, että poikani on vakaasti päättänyt päästä Peliluolan marmoritaululle tekemällä uuden high scoren Mutanttibanaanien kosto -nimisessä tietokonepelissä. Pelattuaan viisi viikkoa yhtäjaksoisesti, hän on kuitenkin vasta tavoitteensa puolivälissä. En enää tiedä miten saan hänet kestämään pidempään.
nimim. Huolestunut äiti.
Itseasiassa ette voi auttaa häntä mitenkään. Kyseisen pelin high scoren hallussapitäjä on nimittäin päättänyt pitää kilpailijansa loitolla ja pelaa vuorokaudet ympäriinsä. Hän saa ravinnon suoraan suoneen ja hengityksen sekä sydämenlyöntien aiheuttamat häiriöt on eliminoitu kytkemällä hänet sydän-keuhkokoneeseen.
Kaaleppi K. K. Juures
Sammy Fox strikes again
Olen pitänyt tietokoneita pojalleni sopivana harrastuksena. Järkytykseni olikin melkoinen, kun yllätin hänet pelaamasta Samantha Fox Strip Poker -nimistä peliä. Niinkuin korttipelin paheellisuus ei olisi riittänyt, mukaan on täytynyt lisätä vielä kuvia säädyttömästi pukeutuneesta hempukasta. Kertokaa minulle, onko turmelus tosiaan saavuttanut jo tietokoneetkin?
nimim. Moraalisesti närkästynyt
Valitettavasti vastaamaan värvätty avustajamme Koki Arhonen innostui kirjeestänne niin, että hankki kyseisen ohjelman välittömästi itselleen eikä vielä lehden painoon lähtöön mennessä ole lopettanut sen pelaamista. Viimehetken tilanne on se, että Samanthalla on yhä kaikki vaatteet yllään, mutta Arhosesta ei voida sanoa samaa.
Toimitus
* * *
10/86. Nirvi pääsi aika vikkelästi mukaan Bitin toimitustyöryhmään. Niin sitä pitää!
* * *
11/86. Tämä numero tarjosi paljon uutta. "Himohakkerimme" Niko Palosuo oli siirtynyt rapakon taakse ja raportoi sivun verran sekalaisia tietokone- ja pelikuulumisia Jenkkilä-palstallaan. Nirvi taasen rupesi ilmoittelemaan tulevista peleistä Uutuudet-palstalla. Lievää (tahatonta?) hupiakin palstalta löytyy. Kuultuaan, että Ocean on tekemässä pelejä sellaisista elokuvista kuin Cobra, Top Gun, Highlander ja Short Circuit, ja Electric Dreams jatkaa listaa peleillään Big Trouble in Little China ja Aliens, hän mietti koska tulee ensimmäinen Turhapuro-peli. 22 sivua myöhemmin löytyy suomalaisen Amersoft-ohjelmistotalon kokosivun mainos, jossa mainostetaan mm. Uuno Turhapuro muuttaa maalle -peliä.
Artikkelipuolella alettiin täyttää yhtä jäänyttä aukkoa, eli Kim Leidenius kävi CRL-nimisessä englantilaisessa pelifirmassa ja jututti Ian Fosteria, joka oli työstämässä lupaavaa uutuuspeliä nimeltä Cyborg. Leslie B. Bunder haastatteli Denton Designs -pelitiimiä, joka oli vastuussa sellaisista peleistä kuin Shadowfire, Frankie Goes to Hollywood ja Dante's Inferno. Pelintekijöiden haastattelut olivat hyvä idea, ja niitä nähtiin lisääkin jatkossa.
Kasvi oli ilmeisesti päässyt ilmavoimakoulusta ja alkoi käyttää nimimerkkiä Alik Kasvi JJJ.
* * *
12/86. Jukka Rajalalta puuttunut numero, jonka löysin 1994 tammikuussa Porvoon Lukeva-divarista. Kanteen yritettiin jo saada vaihteeksi ihmisiäkin eikä pelkkiä koneita.
Uutispalstalla kohistiin suomalaisen tekemästä listahitistä, eli ampumapelistä Sanxion, jonka tekijä oli Bitin sivuilla aiemminkin vilahtanut Stavros Fasoulas. Peli julkaistiin juuri ennen kuin ammuskelupeleissä alettiin nähdä uutena trendinä lisäaseiden keräilyä, joten Sanxionista, jossa oman aluksen tulivoima pysyy vakiona, tuli muutama vuosi myöhemmin vähän ajan hampaan syömä. Näin ZZAP!64 -lehti jälkeenpäin totesi. Mutta kyllä Sanxionin puleerattu grafiikka, pehmeä vieritys ja luistava pelattavuus jaksoivat edelleen purra. Prokofjevin Romeo ja Julia -sävellys intromusiikkina oli persoonallinen ratkaisu musiikin tehneeltä Rob Hubbardilta, harvoin tietokonepeleissä klassista musiikkia kuultiin. Lehden lopusta löytyi vielä "Finlandia Nirvin" ylistävä arvostelu huippupisteineen.
Surullinen uutinen Spectrum-koneiden omistajille: maahantuoja Hedengren ilmoitti luopuvansa viimeisenkin mallin, Spectrum 128 + 2:n maahantuonnista. Sinclairin tuotenimi oli myyty Amstradille toukokuussa, ja se poisti tuotantosuunnitelmista QL:n lisäksi kaikki Spectrumin aiemmat mallit. Hedengrenin osastopäällikkö ei povannut Spectrumille enää kannattavaa tulevaisuutta. Hedengren ilmoitti vastaavansa kuitenkin edelleen maahantuomiensa laitteiden takuusta ja huollosta.
Uutispalstalle mahtui myös juttu Uuno Turhapuro -pelistä. Itse olen saanut pahan yliannostuksen Uunoa nähtyäni teininä vuosien 1973-1988 elokuvat 1-3 kertaa, enkä kestä enää koko hahmoa. Sitäpaitsi olen lukenut niin paljon juttua siitä miten vaikea peli on.
Nirvi kertoi elämää suuremmista peleistä. Mahtavan fiktiivisen taustatarinan säestyksellä hän kertoi omana yhden ihmisen mielipiteenään, että toiseksi paras peli ikinä on Elite, ja paras on Ultima-pelien sarja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti