1/88. Acorn Archimedes rynni tietokonemarkkinoille nopeutensa voimalla. Ajattelin Archimedeksen hukkuneen täysin tietokoneiden monenkirjavaan massaan, mutta Wikipedia-sivu kertoo, että koneella oli paikkansa... seitsemän vuoden ajan. 90-luvun puolessavälissä sen päivät olivat jo luetut.
Uutisosastolla kerrottiin Printti-lehden lopettamisesta. Sanomalehtimuotoisena aloittaneella, mutta 1987 alussa aikakauslehden kaltaiseksi muuttuneella lehdellä ei ollut enää jalansijaa kotitietokoneiden jatkuvasta kasvusta huolimatta. Joulukuussa 1987 ilmestynyt numero jäi viimeiseksi. Liiketaloudelliset syyt kaatoivat myös Printin, ja päätoimittaja Reijo Telarannan mukaan uutta kotimikroilijoille suunnattua lehteä ei ainakaan toistaiseksi ollut suunnitteilla.
Uuden vuoden kunniaksi peliarvostelusysteemiä rukattiin hiukan. Yleisarvosanaa ei enää ilmaistu tähdillä, vaan Mikrokivikausi-sarjiksen ukolla, Hannulla (jossain yleisökilpailussa hahmolle pyydettiin nimeä, ja voittanut ehdotus oli Hannu. Virallisesti nimeä ei liene kuitenkaan koskaan käytetty). Hannu sai kertoa arvostelijan subjektiivisen mielipiteen arvosteltavasta pelistä, eri reaktiokuvia oli viisi. Tässä kriitikoiden mielipiteet peleistä Backlash, Star Trek - The Rebel Universe, PHM Pegasus ja Trantor - The Last Stormtrooper. Tässä järjestyksessä.
* * *
2/88. Peliluolan valtias Nordic the Incurable vastasi pitkään jatkuneisiin uteluihin omasta kunniakkaasta persoonastaan. Jotkut olivat kuulemma väittäneet häntä Niko Nirviksi, mikä ei olisi mahdollista - Nirvi kun asui Porissa päin ja Nordic Tampereen suunnalla. Nordic-nimi oli peräisin ajalta jolloin mies teki seikkailupeliä ja joutui keksimään nimet kolmelle eri hahmolle.
Amiga-maailmaa oli jo pitemmän aikaa riivannut viruksen paholainen. Viruksesta oli kerrottu jo edellisen marraskuun Bitissä, mutta silloin se levisi vain hakkerin välityksellä modeemin kautta tai ohjelmien piraattikopioiden mukana. 1988 helmikuussa tiedotettiin kuitenkin sekä uutispalstalla että Nirvin Uutuudet-palstalla, että virus oli onnistunut keplottelemaan itsensä jopa kaupallisiin, rehellisesti hankittuihin ohjelmiin.
* * *
C-lehti 1/88. Suomalainen oli jälleen tehnyt pelin. Asialla oli Minidiumin välityksellä C-lehden lukijoiden tietoisuuteen tullut Jukka Tapanimäki. Octapolis oli hänen ensimmäinen suuremman luokan julkaistu pelinsä, ja se herätti niin paljon kiinnostusta, että Tapanimäki sai itse valita julkaisijan. Se oli English Software.
"Oikeastaan minusta piti alun perin tulla mainosgraafikko, mutta reputettuani Taideteollisen Korkeakoulun pääsykokeissa kahdesti menin paremman puutteessa lukemaan kirjallisuutta. Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen satuin ostamaan kuusnelosen. Silloin - kesällä 1985 - en tiennyt tietokoneista kerrassaan mitään. Kuitenkin jo parin kuukauden sisällä olin päättänyt ryhtyä pelintekijäksi. Lopetin opiskelun ja menin myöhemmin työttömyyskortistoon, jotta pystyisin kunnolla keskittymään ohjelmointiin".
Tapanimäki oli jo 1986 tehnyt Aikaetsivä-nimisen laajan tekstiseikkailun, josta näin kuvan kanssa maininnan jossain Bitissä (aivan, 6-7/1987, Kuukauden kilpailun kohdalla). Jukka ansaitsi puolen vuoden työstä 400 markkaa, mutta suomalainen Triosoft ei sitä julkaissutkaan.
Viereisellä sivulla Jori Olkkonen arvosteli Octapoliksen hyvin arvosanoin. Moitteita tuli musiikista, jonka ainoa hyvä puoli oli että sen sai kytkettyä pois päältä, sekä kävelyosion omasta äijä-spritestä, johon Jukka olisi voinut Olkkosen mielestä paneutua vähän paremmin.
English Software osoittautui pian täysin vääräksi valinnaksi. Firma meni konkurssiin muutama kuukausi Octapoliksen julkaisun jälkeen, ja sen pomo "sovelsi klassista ota rahat ja juokse -taktiikkaa", kertoi Tapanimäki myöhemmin.
Tapanimäestä tuli siis Bitin toimittaja. Yllättävä tieto, että hän kuoli vuonna 2000 - samoin kuin tuo änkytysongelma. Kuolinsyytä ei kerrota.
Nirvi testasi saksalaisen Rossmöllerin Turbo Processor -lisäkortin kuusneloselle. Kortin piti kiihdyttää C-64 3,2 megahertsin nopeuteen. Ei kun pelejä koneeseen ja testaamaan nopeutuvatko ne 16-bittisten koneiden tasolle. Kortti osoittautui käyttökelvottomaksi sudeksi, vaikka Nirvi varoikin käyttämästä kovin ankaria sanoja. Näin, vaikka yksi testattu peli (Radar Rat Race, alunperin moduulipeli, ja yksi Jukka Rajalalta saamistani peleistä) jäi Turbo Processorin patterivarmistettuun muistiin, eivätkä ohjekirjassa mainitut keinot muistin putsaamiseksi toimineet.
* * *
3/88. Kanteen ilmestyi viivakoodi. Sisäsivuilla Markku Ylönen ilmoitti videopelien uudesta tulemisesta ja testasi Nintendon ja Segan pelikoneet, jotka saapuivat Suomen perukoille 1987 lopulla. Saatavilla olleista peleistä mainittiin Nintendon Super Mario Bros sekä Segan Wonderboy ja Outrun.
* * *
4/88. "Sisäänrakennettu 3,5 tuuman levyasema. Suurempi muisti. Täydellisesti yhteensopiva vanhan Kuusnelosen kanssa. Liitäntä 3,25 tuuman levyasemalle. Sisäänrakennettu teletietopalvelu- eli videotex-moduuli". Tämmöisiä huhuja Bitti kertoi uutispalstalla uudesta Saksassa kehitetystä Commodore 64:stä.
Samassa numerossa testattiin taas uusi PC-kone, Bondwell Model 8. Suomessakin jo riehuneista Amigan viruksista lisää juttua: Sami Vanhatalo antoi väliaikaraportin ja antoi neuvoja suojautumiseen virusten vaaroilta.
* * *
C-lehti 2/88. Viivakoodi myös tämän lehden kannessa. Thalamus, joka oli vastuussa jo sellaisista peleistä kuin Sanxion, Delta, Quedex ja Hunter's Moon, julkaisee kevään kuluessa pelin nimeltä Hawkeye. Näin raportoi Jori Olkkonen C-lehdessä. Hawkeyen ohjelmoija Mario van Zeist oli jututettavana.
* * *
5/88. Uutisena kerrottiin Jukka Tapanimäen uusimmasta pelistä, Netherworldista. Pelin julkaisijaksi hän sai englantilaisen Hewson Softwaren. Pelin työnimenä oli Abyss Zone, mutta Andrew Hewsonin itsensä toivomuksesta se muutettiin Netherworldiksi, joka tarkoittaa suunnilleen samaa asiaa - sillä sanalla kun on Englannissa parempi kaiku. Netherworldin erikoisin piirre oli, että kotelon kantta koristi Tapanimäen oma naama. Idea oli puhtaasti mainostoimiston oma - ajateltiin että sillä tempulla peli erottuisi joukosta. Tapanimäki kertoi myöhemmin: "Hewsonin alkuperäisen idean mukaan kotelon kanteen piti tulla karvainen kääpiö, joka viittoilee kutsuvasti alamaailman portilla. Taiteilijan ja Hewsonin välillä syntyi kuitenkin kiista, jonka seurauksena idea hylättiin. Itse en tiennyt asiasta mitään matkustaessani Englantiin Hewsonin lehdistötilaisuuteen (joka muuten pidettiin Suomen suurlähetystössä Lontoossa). Olikin melkoinen shokki, kun tunnistin julisteesta oman naamatauluni. Muistaakseni ensimmäinen kommenttini Hewsonille oli "I'll kill you"."
Tapanimäki kertoi myös, että Netherworldin ideoinnissa hän käytti Boulder Dash -klassikkoa apuna. Pelistä löytää kuulemma paljon tuttua: timanttien keräily, seinien räjäyttely, aikaraja, kivien muuttuminen timanteiksi, tasojen välissä olevat minikentät jne. Boulder Dash onkin kiva peli, olen minäkin viettänyt paljon rattoisia tuokioita sen ja sen kakkososan parissa.
Uutispalstalla tyrmättiin huhut uudesta, parannellusta kuusnelosesta. "Yhteensopivuus aikaisempien mallien kanssa on koettu niin tärkeäksi, ettei suuriin muutoksiin ole mahdollisuutta. Johtaja I. Gould totesi, että mikäli heistä olisi riippunut, niin C-64:n valmistus olisi lopetettu jo moneen kertaan, mutta markkinat näyttävät vetävän niitä vielä ensi vuosikymmenelläkin. Hyvin myyvää tuotetta ei ole voinut lopettaa. Myynti perustuu sen laajaan ohjelma-, tieto- ja lisälaitetarjontaan. Olisi ollut virheliike tuoda markkinoille uusi malli, joka ei kaikilta osin olisi yhteensopiva aikaisempien kanssa". Näin Commodoren johto kertoi Hannoverin CeBIT-messujen lehdistötilaisuudessa.
Maaliskuun kuukauden kilpailuna lukijat saivat lähetellä omia vitsiehdotuksiaan Wallun toteutettaviksi Mikrokivikausi-sarjakuvassa. Toukokuun numerossa tulokset julkistettiin ja viisitoista Onnettaren suosikkia sai yllätyspalkinnon, joka ilmoitettaisiin myöhemmin. Ensimmäinen lukijan vitsi oli seuraavanlainen:
* * *
6-7/88. Viimeinen Jukka Rajalalta saamani MikroBITTI. Toimituksen Varaventtiili-palstalla apinalaatikon yläpuolella mielenkiintoista ajan henkeä otsikolla "Minne mikrot kadonneet?"
"Runsas vuosi sitten teimme katsauksen kahden tonnin kotimikroista. Mikään katsauksessa esitellyistä laitteista ei suinkaan ole kadonnut, vaan useimmat elävät ja voivat hyvin. Uusi mikrosukupolvi tekee tuloaan, esimerkkeinä Amiga, Atari ST ja Acorn Archimedes.
Mikä sitten antaa aiheen puhua mikrojen katoamisesta? Uusia malleja ilmaantuu markkinoille silloin tällöin, mutta niillä kaikilla on yksi yhteinen piirre. Mikään uusista malleista ei ole halpa perusmikro, jonka saa parilla tuhannella. Itse asiassa yhtään uutta tähän halpaan ryhmään kuuluvaa laitetta ei ole tullut markkinoille pitkään aikaan.
Laitevalmistajat suuntaavat mielenkiintonsa tehokkaampiin laitteisiin, eikä kukaan ole enää kiinnostunut kahden tuhannen hintaluokasta. Syy on selvä: C-64 hallitsee halpojen mikrojen markkinoita niin ylivoimaisesti, ettei kukaan edes unissaan kuvittele tekevänsä laitetta, joka pystyisi kilpailemaan sen kanssa. Siksi katseet on suunnattu kalliimpaan hintaluokkaan ja PC-rintamalle. PC-koneet valtaavat alaa harrastajien keskuudessa samaan aikaan kun yrityskäytössä siirrytään tehokkaampiin 286- ja 386-pohjaisiin laitteisiin".
Amstradin PC-malli, PPC, oli testattavana, ja huhuja kantautui Atarin ST-sarjaan kuuluvasta pienikokoisesta sylimikrosta, jossa hiiri on korvattu kiinteällä track ball -ratkaisulla. Koneen työnimenä oli Stacey.
Mistä lie tongittu Jussi "Juba" Tuomolan barbaari-ja-lohikäärme -piirros Kasvin postipeliartikkelin kuvitukseksi, mutta se ainakin todistaa epäileville Tuomaille, että Juba osaa piirtää - seikka, jota ei Viiviä ja Wagneria lukiessa helpolla usko.
* * *
C-lehti 3/88. Pasi Hytönen kirjoitti menestyksekkään Epyx-pelifirman tarinan kahdella sivulla. Epyx muistetaan urheilupeliklassikoista Summer Games, Winter Games ja World Games, sekä Impossible Mission, Super Cycle ja PitStop I & II.
* * *
8/88. Uutispalstalla tietoa Neuvostoliiton kotimikrotilanteesta. "Yhdysvaltain asettama korkean teknologian vientikielto itäblokin maihin on pakottanut Neuvostoliiton kehittämään omaa mikrotuotantoaan ja neuvostoliittolaisella prosessorilla varustettuja PC-klooneja on jo saatavilla... ...Mikrotietokoneiden kallis hinta, omavalmistemikrojen suhteellisen huono suorituskyky ja erityisesti huono saatavuus asettavat kuitenkin omat rajoituksensa... ...Neuvostoliitossa esimerkiksi mustavalkomonitorilla varustettu Atari 1040ST maksaa lähes 42000 markkaa ja 3,5 tuuman levykkeet noin 175 markkaa kappale!... ...Mikroja todella tarvitsevat hankkivat niitä sitten kyllä mihin hintaan tahansa. Koneiden vähäisestä määrästä ja ohjelmien olemattomasta saatavuudesta johtuen piratismi on vallalla myös Neuvostoliitossa. Kaikki ohjelmat on hankittava ulkomaanmatkojen aikana, sillä postimyynti rautaesiripun taakse on mahdotonta. Ohjelmia ja käsikirjoja kopioidaan yleisesti. Monia ohjelmia joutuu opettelemaan perinteiseen hakkerityyliin eli kantapään kautta".
Toimituksen Varaventtiili-palstalla seuraava ilmoitusluontoinen asia: "Lehteen julkaistavaksi tarjottuja Amigan ohjelmia tarkastaneelta avustajaltamme tuli eräänä päivänä tulikivenkatkuinen puhelinsoitto. Kaikkia puhelussa esiintyneitä lausahduksia ei kehtaa painaa lehden sivuille, mutta pääpiirteissään tilanne oli seuraava: Joku lukija, jonka käsitys huumorista poikkeaa niiden ihmisten käsityksistä, jotka työkseen naputtelevat mikrotietokoneita, oli keksinyt hauskan pilan. Toimitukseen lähetetty levyke oli miinoitettu viruksella, joka ehti tehdä selvää jälkeä parista muusta levykkeestä ennen kuin se havaittiin. Taloudellista vahinkoa tempusta ei aiheutunut, mutta sotkun selvittämiseen kuluneen ajan olisi toki voinut käyttää paremminkin".
Samassa numerossa "ihmekaksosemme Niko Nirso ja Petri Teippinen" (neljäs löytämäni (hamsteri- ja) teippivitsi) testasivat Amigan ja Atari ST:n soveltuvuutta pelikoneiksi. Toisaalla lehdessä he testasivat vielä laseraseita eli Laser Tag -pyssyjä, sekä GO!-pelifirman tekemän Lazer Tag -nimisen pelin. Peli haukuttiin maanrakoon, mutta lelupyssyistä irtosi hupia joistakin miinuksista huolimatta.
Takakannessa mainos Wallun Kaiken takana on nainen! -kirjasta, johon koottiin Mikrokivikauden parhaita sekä aiemmin mainitun lukijakilpailun ideasatoa, jota Wallu oli työstänyt stripeiksi juuri tätä kokoelmaa varten. Siis paljon ennenjulkaisemattomia strippejä mukana.
* * *
9/88. Uutispalstalla juttua Jukka Tapanimäen uutuuspelistä Netherworld. Lehden loppupuolella Nnirvi antaa sille melkein täydet pisteet. Aki Korhonen lopettelee Jenkkilä-palstaansa.
* * *
10/88. MikroBITTI ja Nirvi yllättävät opastamalla lukijat MSX:n pelien maailmaan. 24 MSX-peliä vertailussa. Ja seuraavassa numerossa sitten Spectrum-pelien vertailu? Näh, kyllähän äMmäSäXällä vielä henki pihisi.
Nordicilla oli yhä kiusana uteliaat lukijat, jotka veikkailivat nimimerkin takana piilevän Nirvin, Teittisen tai Wallun.
* * *
11/88. Nirvi kävi Lontoossa järjestetyillä PC-messuilla. Nimestään huolimatta PC-Show oli avoinna muillekin koneille kuin PuuCeille. "Tänä vuonna messut pidettiin Earl's Courtin suuressa näyttelyhallissa. Halli jakaantui periaatteessa kolmeen osastoon eli business-, hardware- ja vapaa-ajan osastoihin.
Business-puolella esiteltiin pääasiassa tietysti näitä raakojen miesten raakoja leluja eli MS-DOS-koneiden ja MacIntoshin ohjelmistoja, lisälaitteita ja kaikkea muuta, mitä näihin koneisiin saa ängettyä. Hardwarepuolelta löytyi muun muassa Atarin, Commodoren ja Amstradin osastot sekä sankka joukko lisälaitevalmistajia. Liikaa rahaa mukaan ottaneet pystyivät keventämään kukkaroaan ostamalla vaikka uuden koneen, videodigitoijan tai seksikkään yöpuvun Amiga-kullalle. Viimeisenä muttei merkityksettömimpänä on vapaa-ajan osasto eli suomeksi se paikka, jossa pelit vallitsivat.
Messujen kaksi ensimmäistä päivää eivät olleet yleisölle auki, mutta tungos oli silti melkoinen. Kolmena viimeisenä päivänä joutui taistelemaan Lebensraumista valtavan ihmismassan keskellä. Tottakai alkupäivinäkin onnistui paikallekuulumatonta väkeä suodattumaan turvatoimien ohi. Paikalla näkyi runsaasti aitoja messumiehiä, joita ei paljon erottanut muovikasseihin pakatun saalispinon alta. Henkilökohtainen suosikkini oli kuitenkin noin 16-vuotias poika, joka oli sonnustautunut isin numeroa suurempaan liituraitapukuun, poltti tupakkaa huomattavan amatöörimäisesti eikä jättänyt osastoakaan väliin kerjätessään ilmaiskappaleita peleistä. Yritys oli kova, tulos nolla".
"Commodore oli rakentanut Commodore-teatterin, joka jakaantui business-, musiikki/animaatio- ja pelimoduuleihin. Lisäksi oli Commodore-teatteri, jossa esiteltiin yleensä Amigan ohjelmistoa. Bonuksena Commodore-asiantuntijoita oli paikalla vastaamassa yleisön kysymyksiin.
Commodorella ei ollut esillä mitään uutta, ei edes Amiga 2500 -sarjaa, transputer-koneesta puhumattakaan. Ei edes uusia rankkoja ohjelmistoja pistänyt silmään, vaan animaatiopuolen vetonaula oli edelleen Videoscape-3D.
Kokonaisvaikutelma oli yllättävän innoton. Paras saalis oli hauska Amiga-vitsi: Miten saada 20 Amigan omistajaa mahtumaan kuplavolkkariin? -Heittämällä demodisketti takapenkille. Siinä brittihuumoria".
Numerossa mainostetaan toista tietokonepelien vuosikirjaa. Minulla ei ikävä kyllä ole Pelit 1988 -kirjaa, koskapa isä ei sitä ostanut. Olen kuitenkin joskus lukenut sitä kirjastossa. Advanced Dungeons & Dragons: Heroes of the Lance on kannen alkuperä.
* * *
12/88. 16 sivua normaalia paksummassa Bitissä Markku Alanen käsittelee kahden sivun verran Segan ja Nintendon pelikonsoleja ja niiden pelitarjontaa, Kasvi vertailee 14 eri tietokonetta - hintaa, saatavuutta, ominaisuuksia, tulevaisuutta, ja Max Hamberg kertoilee PC-koneista yleisesti niin ominaisuuksien osalta kuin sijoituksinakin. Jenkkilä-palstaa jatkaa yllättäen Kalevi Nikulainen, joka kertoo miten rasittavaa tietokoneen osto voi USA:ssa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti