Pelit-vuosikirjat, Pelit-lehdet ja C-lehdet on hoidettu, nyt pääsen lisäämään Bookogsin tietokantaan MikroBittejä. Näiden kohdalla haluan lisätä tekijätiimin, kirjoittajat ja valokuvaajat mahdollisimman tarkkaan, sillä aion samalla tutkia kuka teki minkäkin numeroiden parissa hommia, kuka tuli ja lähti milloinkin. Minulla on erityisesti muutama tietty nimi mielessäni. Aion myös käydä joka numeron läpi, sekä kirjoitella huomioita ja omia tuntemuksiani.
2. maaliskuuta 1988 sain Commodore 64 -tietokoneeni. Asuin silloin isän kanssa kahdestaan. Isäni oli siis Citroën-auton omistajille tarkoitetun Club Citroën Finlande -kerhon puheenjohtaja 1980-luvulla. Yksi kerhon jäsenistä, Jukka Rajala, ilmoitti kerholehti Kissa-Postissa, että hän myy oman kuusnelosensa. Isäni ajatteli sen olevan minulle tarpeen, koska sen myötä oppisin käyttämään tietokonetta. Kävimme Rajalan luona, ja hän esitteli meille tietokonetta. Vastaanotin, näppäimistö, joystick, kasettiasema, pelikasetit (suurin osa peleistä kopioitu tavallisille c-kaseteille joihin mahtui monta peliä, alkuperäisiä kasetteja koteloineen ei ollut paljon), kirjoja ja valtavasti lehtiä. Pelejä oli yhteensä 50.
Vastaanotin oli ikivanha, ja se oli niin huonossa kunnossa, että kuva punersi. Isä hankki jo 11. päivä tavallisen television, joka tuli minun huoneeseeni ja joka sai toimia tietokoneen näyttönä. Sain siis sekä oman tietokoneen että telkkarin. Luksusta. Isä innostui kuusnelosesta niin, että iltateen laitto jäi minun työkseni.
Rajalalta saimme C-lehden numerot 1-4/1987 ja 1-2/1988, Pelit 1987 -vuosikirjan sekä MikroBITIN numerot 12/1985 - 11/1986, 1/1987 - 6-7/1988. Rajala antoi muutaman kuukauden ajan isälleni tuoreimman Bitin vielä sen jälkeen kun olimme ostaneet koneen häneltä, kun oli lehtitilaus vielä voimassa tai jotain.
Isän kanssa ostimme irtonumeroina vielä muutaman vuoden 1988-1989 numeron sekä C-lehden 2/1989, samoin kuin Tietokonepelien vuosikirjat. 1990-1993 olin Bitin tilaaja. Neljä Pelit-lehteä ostin itse irtonumeroina vuosina 1992-1993. 1993-1994 opiskelin Porvoossa, ja paikallisesta Lukeva-divarista löysin useimmat puuttuneet Bitin vuosien 1984-1985 numerot sekä numeron 12/1986. Myöhemmin löysin kirpputoreilta ja divareista loput vielä puuttuneet vuosien 1988 ja 1989 Bitit sekä kaksi C-lehteä.
Ilotikku oli alunperin jokin Spectravideon malli, jossa oli punaiset napit. Kuvista päätellen se saattoi olla Quickshot I. Jokin sanoo minulle, että tikku oli valkoinen, mutta ainakin SVI-101M oli tarkoitettu MSX-tietokoneelle. Löytyi myös harmaakahvainen ja muuten valkoinen SVI QS-112 NES, mutta se oli Nintendolle tarkoitettu, joten se tuskin ainakaan oli kyseessä. Tikku hajosi sitten, ja 24. maaliskuuta 1989 sain Quickshot II Turbon, jossa oli autofire. Automaattitulituksen ansiosta monet peliennätykseni paranivat. Kun sitten Quickshotkin lopulta hajosi, ostin Leppävaaran Maxista TAC 2:n. Se on yhä tallella.
* * *
2/84. Vanhin Bitti, jonka löysin Porvoon Lukeva-divarista. Kansi on kärsinyt, koska tämä numero on ollut ullakon häkkivarastossa pahvilaatikossa pinon päällimmäisenä, niinpä se on ollut eniten lämmönvaihtelujen ja ilmassa leijuvan lian armoilla.
Päätoimittaja Eskoensio Pipatti.
Saksasta käännetty Gernot Schärmelin mielenkiintoinen artikkeli "Tietokone filmitähtenä: Kaunotar vai hirviö?", käsittelee elokuvia, joissa tietokone on tärkeässä roolissa: 2001: Avaruusseikkailu, War Games - Sotaleikit, Westworld (1973) ja sen jatko-osa Futureworld (1976) (nimi Westworld on jätetty mainitsematta artikkelissa), Tähtien sota ja Tron. Lyhyesti mainitaan vielä Star Trekin Spock ja Stanley Kubrickin Tohtori Outolempi. War Games saa eniten palstatilaa, Schärmeli käy yksityiskohtaisesti läpi leffan juonen, Wopr-tietokoneen kyvyt ja toimet, elokuvan yhteydet todellisuuteen sekä sen, kuinka todennäköisesti elokuvan tapahtumat voisivat todellisuudessa tapahtua.
"Täytyy sanoa heti kärkeen: Jos ottaisin elokuvien sanoman tosissani, minun pitäisi aloittaa laskimestani ja heittää se seinään. Elokuvat käsittelevät nimittäin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta asiaa, joka jotenkin kiusaa meitä kaikkia syvimmissä aivosopukoissamme: Onko ihminen tekemässä hirviötä, jonka hallinnan hän myöhemmin menettää?
Monista tämä ajatus ei tunnu kovinkaan hassulta, sillä tietokoneet eivät enää pitkään ole olleet pelkkiä nopeita laskukoneita. Tietokoneilla on yhä useampia toimintoja, joiden suorittamiseen on tähän saakka ajateltu tarvittavan ihmisälyä. Ydinkysymys onkin: Yrittääkö ihminen rakentaa tietokoneesta kaltaisensa olennon?
Kysymys on Frankensteinin nykyaikaisesta muunnoksesta. Vihdoinkin elokuvantekijät ovat löytäneet arvaamattoman hirviön osaan näyttelijän, jonka ei enää tarvitse koheltaa kankeana kuutiopäisenä jättiläisenä valkokankaalla. Todellisempi vaihtoehto on elektroniaivot!"
Merja Issakainen kirjoitti mukavan kaksisivuisen artikkelin "Koeasiakkaana Helsingin mikrokaupoissa", jossa hän käy sellaisissa liikkeissä kuin VV-Data Uudenmaankadulla, Akateemisen kirjakaupan osasto 25, Hirvox Erottajalla, Ratkaisijat Oy Helsingin Citydata Ab, Wulff sekä Game Station Espalla, ja tilittää vaikutelmiaan. Aquarius Center oli suljettu sairauden vuoksi. Ratkaisijat Oy oli tavallisesti kiinni lauantaisin ja ovi oli vain sattumalta auki, mutta jotain juttua sieltäkin irtosi. Pikkukivaa luettavaa ja paikoin hyvää ajankuvaa.
Kolmen sivun verran jututettiin 16-vuotiasta Harri Hurstia ja ilmeisesti samanikäistä Kalle Färkkilää. Hurstilla oli jo useita koneita ja hän teki täysiä työpäiviä koulun ohella. Kertoi nähneensä ensimmäisen tietokoneen jo yhdeksänvuotiaana, jolloin hän harrasti tähtitiedettä. Kone oli Telmac 1800. Sillä tehtiin toisen harrastajan kanssa vaatimaton ohjelma jolla mitattiin älykkyysosamäärää. Hursti antoi hyviä neuvoja: "Jos haluaa ohjelmointimarkkinoille, pitää olla idea ja siihen ratkaisu. Uusista hyvistä ideoista on alalla selvä pula, ne ovat keksijälle selvää rahaa. Aivan turha on kehitellä joku sanojenkäsittelyn tai taulukkolaskennan ohjelma, ellei siinä ole mitään käänteentekevää. Tällaisia ohjelmia on jo aivan tarpeeksi. Kyselemällä saa selville tarpeista. Esimerkiksi yksityistä praktiikkaa pitävien lääkärien kirjanpitoon ym. atk:hon ei ole hyviä kirjanpito-ohjelmia". "Jos teet tuollaisen kirjanpito-ohjelman, anna se käyttöön jollekin lääkärille. Opeta hänet käyttämään sitä ja pyydä siitä kommentti. Jos se toimii, niin tee siitä juttu tavalla tai toisella vaikka Lääkärilehteen. Niin helppoa se on".
Artikkelissa tosin huomautetaan, ettei ohjelman tekeminen ja myyminen ole niin yksinkertaista. "Kirjanpito-ohjelman tekeminen vaatii Kirjanpitolakiin perehtymistä. Ohjelman on toimittava levyllä, sen on sovittava käyttävän lääkärin omaan tietokoneeseen, jos hänellä sellaista onkaan...".
Hurstilla kesä 1984 meni työn merkeissä: messuesittelyjä, ohjelmantekoa, testaamista, sovittamista ja opetusta. Kaikkia töitä ei voinut paljastaa niiden luottamuksellisuuden takia edes vanhemmille.
Harri Hursti asuu nykyään Yhdysvalloissa. Veikko Hursti oli hänen setänsä, Veikon työtä köyhien auttajana jatkava Heikki Hursti hänen serkkunsa. Yhdennäköisyyttä onkin.
Minulla on Harri Hurstista enemmänkin kirjoituksia. Ilta-Sanomat uutisoi 17.5.2006 otsikolla "Suomi-julkkis USA:ssa", miten hän paljasti Yhdysvaltojen vaalien turva-aukot (mainitaan Wikipediassa). Artikkelissa mainitaan kuvan kanssa myös, että Harri voitti 15-vuotiaana telkkarin Tupla tai kuitti -tietokisan, aiheena Basic-ohjelmointikieli. Sama voitto mainittiin myös HS:n artikkelissa "Teininero oli linkki länteen" (18.8.2011), joka kertoi, miten Harri sai elokuussa 1991 tietää Neuvostoliitossa tapahtuneesta vallankaappausyrityksestä internetin keskustelukanavalla:
"Vuonna 1991 harvat olivat kuulleet koko internetistä.
Hursti myös tiesi hyvin, että Espoo yhdisti idän ja lännen tietoverkot.
Yhteys Neuvostoliiton ja Suomen välillä toimi Virosta vedetyn merikaapelin kautta. Linkki oli rakennettu alun perin välittämään länteen tietoa Moskovan olympialaisista.
Läntinen tietoverkko taas kulki Espoosta Kööpenhaminaan.
Koska verkkojen välillä ei ollut suoraa yhteyttä, niiden kautta välitettävät sähköpostit oli lähetettävä "paketeissa". Palvelimet kokosivat yhteen nipun viestejä, jotka lähetettiin eteenpäin epäsäännöllisin väliajoin.
Neuvostoliiton puolella sijaitsevaa palvelinta alettiin käyttää jossain vaiheessa käsin, mikä lisäsi jännitystä. Pitkät odotusajat saattoivat tarkoittaa sitä, että yhteys oli pantu poikki.
"Muistan havahtuneeni Neuvostoliitosta tuleviin viesteihin, joissa kerrottiin, että nyt meni pimeäksi televisio ja nyt radio", Hursti kertoo viestinviejän roolinsa alkamisesta. Neuvostoliiton viestimet alkoivat soittaa Joutsenlampea.
"Oli selvää, että nyt alkaa tapahtua. Nyt valmistaudutaan johonkin. Siinä vaiheessa mikään perinteinen viestintäväline ei ottanut kantaa siihen, miksi Joutsenlampi soi." Hän päätti tehdä jotain ja rakensi pikapikaa reaaliaikaiseen keskusteluun sopivat irc-kanavat. Siellä pystyi vaihtamaan tietoja sähköpostiviestejä nopeammin ja suuremmalle joukolle.
Keskustelua seurasi parhaimmillaan 1000-2000 ihmistä. He taas levittivät saamiaan tietoja jatkuvasti eteenpäin omissa verkoissaan.
Venäläisistä kanavalla kirjoittivat lähinnä yliopistojen professorit ja muut korkeassa asemassa olevat tietotekniikan ammattilaiset, jotka myös levittivät uutisia lännestä Neuvostoliittoon. Tavallisella kansalla ei ollut pääsyä tietoverkkoihin.
Lännessä kanavan puolestaan löysivät suuret tiedotusvälineet ja viranomaiset "Alusta lähtien keskusteluissa oli mukana Britannian yleisradioyhtiö BBC, joka myös lähetti kanavalle jatkuvasti omia tietojaan. Lisäksi mukana oli uutistoimisto AP, Ruotsin tv ja aivan viimeisessä vaiheessa Suomen YLE." Alusta lähtien Hurstia avusti kanavan ylläpitämisessä - tietenkin verkon kautta - nimimerkki Robert.
Myöhemmin paljastui, että hän oli Israelin armeijan radion toimittaja, joka seurasi myös aktiivisesti Neuvostoliiton tapahtumia.
Hursti miettii yhä, miksi Otaniemen kanavaa ei vallankaappausyrityksen aikana katkaistu, vaikka neuvostojohto tiesi sen olemassaolosta.
"Ehkä joku ei totellut käskyjä. Tai sitten jonkun intresseissä oli, että tieto sittenkin kulki. Ei voi tietää." Hursti pitää sähköpostia ja keskustelukanavia varsin merkittävinä tietolähteinä Neuvostoliiton vallankaappausyrityksessä. "Radioliikennettä häirittiin ja puhelinyhteydet olivat välillä poikki. Väitän, että suuri prosentti Neuvostoliitosta silloin ulos päässeistä kirjaimista oli peräisin näiltä kanavilta".
"Siinä oli sellaista fiilistä, että maailma ei tule olemaan tämän jälkeen sama. Joko vallankaappaus onnistuu ja maailma muuttuu sitä kautta. Tai toisaalta, koska internetiä on nyt käytetty tähän tarkoitukseen, se tulee tapahtumaan uudelleen. Maailma muuttui juuri."
* * *
3/84. Bitin kolmosnumerosta en paljon kostunut. Artikkelit "Kaikki irti Spectrumista", "Tietokonemaalaus - Näin toimivat valokynät", "Currah-puhesyntetisaattori: Spectrum puhuu" ja "MSX valtaa kotimikrojen markkinat" sekä Colecon videopelien lyhytsanainen ja jokseenkin kritiikitön arvostelu, koneena Spectravideo, eivät minua kuusnelosen omistajaa lämmittäneet. Tony Harringtonin kolmisivuinen juttu Jack Tramielista nousee kiintoisimmaksi.
MikroBITIN Top Twenty -lista myydyimmistä tietokonepeleistä debytoi. Kolmen kärki oli Beach Head, Solo Flight ja Socker (sic!) (International Soccer?).
* * *
1/85. Pekka Heloksen kaksisivuinen artikkeli Clive Sinclairista. Peliarvostelijana debytoi muuan Risto J. Hieta, joka myöhemmin toimitti roolipeleihin keskittynyttä Peliluola-palstaa nimimerkillä Nordic the Incurable. Bitin lukijat kilvan arvuuttelivat kuka mahtoi piillä nimimerkin takana. 1985 tammikuun numerossa Hieta arvosteli seitsemän peliä, joukossa viidakkoon sijoittunut toimintaseikkailupeli Sabre Wulf. Sen parissa vietin monia ihania tuokioita. Minä jopa piirsin kartan koko pelialueesta ja pelasin pelin läpi monen monituiset kerrat.
* * *
2/85. Numerossa ei mitään kovin mielenkiintoista, joskin artikkelissa "Tietokone ja laser: kaksi taitavaa kumppanusta" olevat kuvat laserlevykolikkopeleistä Dragon's Lair, Grand Prix, M.A.C.H. III ja Cliff Hanger hivelevät silmää. Upeaa grafiikkaa! Dragon's Lair näytti ihan Disneyn piirroselokuvalta ja Cliff Hanger laadukkaalta anime-piirretyltä.
Aki Korhonen arvosteli yhden sivun täydeltä Ghostbusters-elokuvaan perustuneen pelin. Minua vähän huvittaa, että sitä leffan lopussa nähtävää hirviötä kutsuttiin Suomessa tuolloin 80-luvulla Marsipaanimieheksi, vaikka oikeasti se on Stay Puft -vaahtokarkkimies, fiktiivisen, elokuvan maailmassa suositun vaahtokarkkibrändin maskotti. Suomi ei ole niin vaahtokarkkihullu maa kuin USA, mutta silti ihmetyttää moinen suomennosratkaisu. Kai se on meilläkin viimein ymmärretty oikein ja korjattu, ainakin "vaahtokarkkimies" tuottaa enemmän google-osumia kuin "marsipaanimies".
Korhonen vastasi myös kuusneloselle tehdyn Raid Over Moscow -pelin arvostelusta, joskaan hänen nimeään ei kyseiselle sivulle ollut painettu. Korhonen aloitti arvostelunsa kertomalla "Tämä on jännittävä maanpuolustuspeli, jossa sinun pitää avaruusasemaltasi hyökätä Neuvostoliittoon ennenkuin heidän rakettinsa saavuttavat maalinsa Yhdysvalloissa. Sinun pitää tuhota kolme Neuvostoliiton asemaa, ennenkuin pääset Moskovaan. Siellä sinun pitää ampua Kremlistä ovet sisään, tappaa muureilla olevat tarkka-ampujat ja tuhota panssari". Yleisarvosanaksi Korhonen antoi muhkeat neljä tähteä. Tästä syntyi aikamoinen häly. Kolme kansanedustajaa teki eduskuntakyselyn siitä, miten tällaista tekstiä voidaan julkaista Suomen lehdistössä, ja kuinka tällaista peliä saa myydä Suomessa. Pelin nimi lyhennettiin pelkäksi Raidiksi, mutta muista toimenpiteistä en tiedä. Nykyään moinen kohu tuntuu pelkästään naurettavalta. Raid Over Moscow löytyy myös minulta, osana isäni ostamaa US Goldin kokoelmaboksia History in the Making, mutta minulle ja isälle se osoittautui liian vaikeaksi purtavaksi. Ei se meitä jaksanut paljon kiinnostaa. Pääsimme kyllä ulos hangaarista, muttemme paljon pitemmälle.
* * *
3/85. Yksi kivoimmista Bitin kansista tämä. Ruskea taustaväri on persoonallinen ratkaisu, triptyykkimäinen layout jossa kuvat eivät pysy raameissa, katseenkestävä nainen, tekstien onnistunut asettelu ja vielä Wallun piirtämä kiva lohhari. Alakulman palkkien värit pistävät silmään tarjoten kilpailulle näkyvyyttä jo kannessa, mutteivät riitele muun kannen kanssa, koska samat värit löytyvät muualtakin.
Tuo lohikäärmepiirros indikoi sitä, että tässä numerossa starttasi se Nordicin Peliluola, tosin vielä vasta yksisivuisena. Mukana olivat jo peliennätystaulukko (tosin viereisellä sivulla, Peliluolan ulkopuolella) sekä Risto J. Hietan taipumus kertoa seikkailutarinoita lukijoille. Tässä ensimmäisessä Luolassa tarinapuoli vasta kutsuu lukijaa mukaan hurjaan menoon sekalaisten tietokonepelihahmojen muodossa, mutta myöhemmin alkoivat vakiohahmot seikkailla...
Tämän numeron Listaukset-osiossa julkaistiin Timo Pirisen omatekemäksi väittämä toimintapeli Fenix, joka myöhemmin paljastui suoraksi kopioksi Tekniikan Maailman numerossa 2/84 julkaistusta pelilistauksesta. Pirisen versiosta puuttui vain rivi, jossa ilmoitettiin pelin oikeat tekijät F. Hofer ja VT (Vesa Tiirikainen?). Kopioinnin paljastumisesta raportoi päätoimittaja Eskoensio Pipatti seuraavassa numerossa, ja kymmenet lukijatkin tuohtuneena raportoivat toimitukselle lähettämissään kirjeissä samasta asiasta.
Näissä varhaisissa Biteissä turvauduttiin vähän väliä saksalaisesta P.M. Computerheft -tietokonelehdestä napattuihin ja suomeksi käännettyihin artikkeleihin. P.M. Computerheftin numerossa 1/84 näkyy olevan tuo "Tietokone filmitähtenä" -artikkeli.
Omassa lehdessäni on vielä keskellä ohjelmalistausten seassa tallella kahdeksansivuinen Sharp Mikrouutiset -mainosliite.
* * *
Juttupuolella paljon kertomaa Amstradista, Oricista ja varsinkin MSX:stä. Markku Jokisipilä arvosteli sivun verran suomalaisen Amersoftin Vic-koneelle tekemää Yleisurheilu-peliä. Äänipuoli koettiin täydeksi pettymykseksi, sillä kaikissa lajeissa ei ääntä edes ollut. Grafiikkakin sai moitteita. Lisäksi ohjekirjassa ei ollut ohjeita seiväshypyn pelaamiseen. Silti kiinnostavuudesta Jokisipilä jakoi lähes täydet pisteet, ja yleisarvosanaksi neljä tähteä viidestä.
* * *
5/85. Taas suomalainen urheilupeli arvostelussa. Kimmo Mäkisen tekemä ja Sinclair-koneen maahanuojan Oy Hedengren Ab:n markkinoima Golf oli kyseessä, ja sen kehui golfarit jalassa Nordic. Vain hitaudesta tuli hieman moitteita.
* * *
8/85. Minulta puuttuvat siis numerot 1/84, 4/84, ja kesänumero 6-7/85. Ilmeisesti tuo kesänumero oli Jyrki J. J. Kasvin debyytti. Hän sai oman palstan nimeltä Ensimmäiset bitit. Elokuun numerossa otsikon "Tyyliä ohjelmointiin" alla hän sanoo: "Aina joskus kuulee puhuttavan niin sanotusta hyvästä ohjelmointityylistä. Sanotaan, että Basicillä ohjelmointi opettaa huonoa ohjelmointityyliä ja että itse asiassa Basicillä ohjelmoimaan oppinut on saanut pysyvän aivovamman.
Mutta mitä se hyvä ohjelmointityyli oikein on? Onko sillä mitään etuja vai onko koko myytti vain tuon aivovammajutun tapaan Pascalin kehittäjän professori Niklaus Wirthin sekoilujen tulosta?".
Ainakin elokuun numerossa Kasvi pääsi myös vastaamaan Bittipostissa lukijoiden kirjeisiin.
Nora Zamichow kirjoitti kolmen sivun artikkelin "Ritari Ässän KITT - Tarua vai totta". Tässä kerrotaan ihmeauton ominaisuuksista, hurjista tempuista, ja siitä miten tv-sarjan tekijät ne toteuttavat. Teksti tekee selväksi, että telkkarisarjassa ei piitata realiteeteista, vaan KITTin temput ovat silkkaa mielikuvitusta. Artikkelissa kuitenkin todetaan, että periaatteessa tuollainen auto on mahdollista rakentaa, mutta se ei näyttäisi Pontiac Trans Amilta vaan joltain jättimäiseltä rekalta, jossa olisi kuorena huippupaksu teräslevykuori, vahvistetut renkaat, erittäin tehokkaat iskunvaimentimet ja sisäänrakennettu suihkumoottori. Tulos ei olisi kaunista katseltavaa.
* * *
9/85. Toukokuun numerossa oli ensimmäinen Peliennätykset-lista Peliluolassa. Epävirallinen nimi Mestareiden Marmoritaulu vakiintui viralliseksi nimeksi syyskuun numerossa, johon Wallu oli piirtänyt oikean marmoritaulun (tai kivitaulun).
* * *
10/85. Nordic arvosteli 11 peliohjainta ja kolme kuusnelosen peliä, ja mainitsi lukuisista muista 64-peleistä lyhyesti. Spectravideon maahantuoja kuulemma hermostui sivuilla 18-19 olevasta valokuvakollaasista, jossa Specu jää junan alle. Kyseinen kollaasi on tosin niin tökerösti toteutettu, että vaivoin saa selvää mitä siinä tapahtuu. Artikkeli oli Kim Leideniuksen "Spectravideo X'press - Vain vähäisiä ongelmia matkassa".
Wallu pääsi kolmossivun apinalaatikkoon ja sai viimein kunnon krediittiä taitostaan ja piirroksistaan.
* * *
11/85. Toimitus esitteli itsensä. No, tärkeimmät tyypit ainakin.
Nuorisolle suunnattujen Festa-messujen ohjelmaan kuului kaksi ohjelmointikilpailua, joista toinen oli luoda näyttävä grafiikkaohjelma. Kilpailun tuloksena saatiin hienoja tietokonegrafiikkatöitä Bitin sivuille painettaviksi.
Numeroon mahtui myös Jyrki J. J. Kasvin sivun mittainen arvostelu legendaarisesta Elite-avaruusseikkailupelistä. Kyseinen peli on todellakin osoittautunut nimensä veroiseksi.
Sen lisäksi että Peliluola oli vain sivun kokoinen, Nordic-parka oli vieläpä hetkellisesti muuttunut lohikäärmeen grillaamaksi makkaraksi...
* * *
12/85. Se vanhin Bitti, jonka saimme Jukka Rajalalta. Anteeksi kansilehden surkea kunto. Olen teipannut sen liiankin perusteellisesti takaisin kiinni lehteen. Takakannesta on vielä revennyt iso pala pois. Sitä en kehdannut skannata. Harmi sinänsä, takakannen mainoksessa on kiva valokuva nuorten tietsikkapelisessiosta.
Sivulla 66 on ensimmäinen mainos Eskoensio Pipatin konekielioppaasta Basicista konekieleen. Marraskuun numerossa mainostettiin jo Jyrki Kasvin omaa Huvia ja hyötyä Commodore 64 -kirjaa. Näistä Kasvi kertoi numerossa 5/1989 seuraavaa: "Joulun alla markkinoille ilmestyivät myös ensimmäiset MikroBITTI-kirjat... ...Tai siis niiden mainokset. Saan vieläkin kauhun väristyksiä kun muistelen, miten H&H 64:ää puskettiin läpi yön kun se piti saada ennen joulua toimitettua ennakkotilaajille. Kun kirja oli jo painossa, sen konekielilistausten tarkastajarutiinista löytyi vielä yksi virhe... Lopulta kirja saatiin postiin ajoissa, mutta epäilen vahvasti, josko kukaan sai sitä ennen joulua. Myöhästyneet anteeksipyynnöt".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti