Eilen oli taas meidän työpaikan siivoojien virkistyspäivä. Paikkana tällä kertaa Treffi-pubi Herttoniemessä. Meitä piti olla kymmenen, mutta kolme jäi pois joko oman tai puolison terveydentilan takia. Minä olin tavallistakin tylsempi ja ikävämpi bilettäjä, sillä keskityin syömiseen enkä juonut muuta kuin kaksi lasia vettä ja yhden siemauksen hunajarommia, enkä tanssinut tai muutenkaan liikkunut penkiltä juuri minnekään. Ei vaan janottanut yhtään. Jos olisin juonut jotain, olisin joutunut väkisin kaatamaan sen kurkkuuni. Minulla oli lompakossa käteistä rahaa, jonka halusin säästää pahan varalle. Kalasataman päihdeklinikan avaimet olivat takin taskussa.
Ilta venyi venymistään, yksi toisensa jälkeen häipyi joko itse tai järjestyksenvalvojan toimesta. Poke ei suvainnut humalaisia baarissa, ja oli yllättävän tiukka. Joonakselle hän tuli sanomaan, että olet liian juovuksissa ja käski hänen poistua. Siitä huolimatta, että Joonas ei suinkaan möykännyt tai häirinnyt sisällä baarissa vaan käyttäytyi asiallisesti ja hillitysti vaikka askel horjuikin. Arvelimme, että hän oli varmaan horjahdellut ulkopuolella, tai jotain muuta ikävää oli sattunut. No, tällä kertaa Joonaksella oli sentään kaikki tavarat mukanaan lähtiessään.
Yö venyi pitemmälle ja pitemmälle. Minun piti hoitaa vielä perjantainen päihdeklinikan siivous, mutten ollut juuri huolissani sen takia, vaikka kello kävi jo pikkutunneilla ja yhdessä todettiin vähän väliä, etteivät metrot ja bussit enää liiku. Minua vain nukutti pirusti, ja kamala diskomusa pauhasi äänekkäästi. Puoli kolmelta me jäljelle jääneet kolme henkeä poistuimme, ja kävelimme lähimmälle taksipysäkille. Minä ainakin sain taksikyydin heti, ja pääsin kotiportille. Kun taksiauto oli ajanut pois, käännyin ja lähdin kävelemään Kalasatamaan. Siivosin klinikan vajaassa kahdessa tunnissa, ja palasin puoli viideltä kotiin sellaisessa kunnossa, että silmät pysyivät juuri ja juuri auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti