Matti-enoni tarjosi taas iltaohjelmaa. Paikkana oli nyt läheinen (Fleminginkatu 8) pizzaravintola Skiffer, jossa tarjoillaan erikoisia liuskepizzoja. No, muuten tavallisia pizzoja, mutta superohuita, ovaalin muotoisia, ja täytteet vähän tavanomaisesta poikkeavia. Scampinpyrstöjä, sokerisuolattua porsaankylkeä, chiliä, sipulia, korianteria ja mitälie muuta oli minun ja enoni One night in Bangkok -pizzassa. Mukana oli myös Matin kuopus Simo, joka otti jonkin muun vaihtoehdon. Siinä tuli esille meidän kolmen erilaiset asenteet mausteista ruokaa kohtaan. Matti ei kestä tulisuutta ja antoi chilipippurit Simolle, minä taas kestän tulisuuden kuin mies. Olen selvinnyt äidin, isäpuolen ja Jonnan kanssa käynnistä yhdessä intialaisessa ravintolassa, mikä oli unohtumaton kokemus. Sen jälkeen olen tuntenut kestäväni mitä vain. Normaalisti en lisää omaan ruokaani mitään mausteita, vaan syön vähän niin kuin britit.
Pöytäkeskustelu sujui hyvin, Redi-kauppakeskus, Itäkeskuksen uusi Imax-elokuvateatteri, vanhat lapsuus- ja nuoruusmuistot, Timo-enoni muuttoaikeet ym. puheenaiheet soljuivat eteenpäin. Timo tosiaan aikoo muuttaa pois Laurinlahdelta sieltä isäpuolen ja äidin läheltä, Matinlahteen kohtuumatkan päähän Matinkylän metroasemalta. Tammikuussa olisi muutto.
Simo osoittautui vähän ykstotiseksi nuoreksi mieheksi, ei puhunut kovin paljoa mutta jotain silloin tällöin. Matti oli paljon äänessä ja minäkin tavanomaista enemmän. Pelkäsin, että vielä jäljellä oleva yskäni olisi kovastikin haitaksi, mutta aika hyvin se pysyi aisoissa.
Matin puhe kääntyi aiempiin asuinpaikkoihin, jolloin tajusin tilaisuuteni. Antoisaa oli kertoa, että minulla on vain yksittäisiä muistikuvia taloista joissa Matti ja Timo ovat 70- ja 80-luvulla asuneet. Muistan paikkoja sisältä ja ulkoa, mutten osoitteita. Matilta sain tietää, että Timo on asunut jossain Kivenlahdessa. Hänkään ei muista tarkkaa osoitetta, mutta se oli kerrostalo mäkisellä seudulla, mäen päällä. Kyllä, tutulta kuulostaa, juuri se jossain Espoossa sijainnut paikka, jota ajattelen. Kysyin Matilta myös, onko hän joskus asunut Tampereella. Kyllä, Hervannassa, hirveän korkeassa talossa. Muistan käyneeni pikkupoikana Tampereella Mattia tapaamassa. Näitä asioita oli antoisaa kysyä. Sain tukea hennoille lapsuusmuistoilleni. En valitettavasti ehtinyt kysyä onko Timo asunut joskus Turussa, muistan tällaistakin.
Matti kertoi myös muiston yhdestä joulusta Kotkassa, jolloin olin vielä hirveän pieni. Oli juuri jaettu lahjat. Matti oli saanut uuden toppatakin, ja halusi ulos kokeilemaan sitä. Hän sanoi minulle: "Jani, nyt lähdetään ulos", ja otti pulkan mukaan. Oli kunnon ihannetalvi, lunta satoi ja maa oli valkoinen. Niin Matti veti minua pulkalla pitkin Kirkkokatua, kirjaston ohi, ja pysähtyi yhden kapakan eteen. Hetkeä myöhemmin Matti sitten joi kaljan pubissa ja minä istuin penkillä hänen vieressään. Olin niin pieni etten muista tätä tapausta ollenkaan, mutta ihan kiva oli kuulla siitä.
Redissä en ole vaivautunut käymään, vaikka päihdeklinikka sijaitsee nykyisin ihan sen lähellä. Minä en tapaa pyöriä missään kauppakeskuksissa. Ostan hyvin vähän tavaroita. Jos tarvitsen jotain, käyn ostamassa sen jostain mistä arvelen että sitä löytää. En mene kauppakeskuksiin haahuilemaan ja tekemään heräteostoksia, en ole sellainen.
Se pizzapaikka ei osoittaunut niin ihmeelliseksi etteikö mikä tahansa muu kunnon pizzaravintola kelpaisi yhtä hyvin. Eli tuskin toista kertaa menemme Skifferiin, mutta Matti ehdotti, että sitä Itäkeskuksen Imax-teatteria voitaisiin kokeilla yhdessä. Pitää vain miettiä jotain hyvää, sisällökästä elokuvaa jonka voisi mennä sinne katsomaan. Sellaista kuin The Revenantkin oli. Ei mitään tyhjää popcorn-viihdettä.
Pikkuisen jäin vain ihmettelemään, että kai Matti muutakin syö kuin pelkkää pizzaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti