6.12.2018 - 9.12.2018 - Lisäilen kirjoja Bookogsiin, osa 4

6.12.2018

Itsenäisyyspäivän kunniaksi takaisin Bookogsiin. Lisäsin peräti yhdeksän kirjaa, äsken Amazonista postissa saapuneet eläinromaanit, Miska Rantasen Love-kirjan, Alpo Ruuthin pakinakokoelman, Vesa Sisätön Tuhansien mokien maan, Vonnegut-elämäkerran ja muutaman elokuvatietokirjan. Riittää tältä päivältä.

8.12.2018

Klassikoita Bookogsiin. Anni Swanin Ollin oppivuodet, jonka sain Mattssoneilta joskus 80-luvulla, muistaakseni vähän silleen vaivihkaa. Ainakaan en muista kirjanantohetkeä. Gulliverin retket, jonka poimin Akateemisesta englanniksi 90-luvun lopulla. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogia, ensimmäinen osa ruotsalaisena pokkarina vuodelta 1986, muut englanninkielisinä pokkareina vuodelta 1993. Sain tuon ruotsinkielisen lahjaksi äidiltä ja isäpuolelta joululahjana 1991, mutta ymmärsivätköhän että se oli vain ensimmäinen osa kolmesta? Jouduin hankkimaan myöhemmin kaksi muuta osaa itse, ja ne tuli ostettua englanniksi.

9.12.2018

Heitin Bookogsiin loput Tolkienit sekä molemmat suomenkieliset painokset Loru sorbusten herrasta -parodiasta. Kun olin vielä Ilmalan ratavarikolla junia siivoamassa ja työnantajamme oli ISS, ja suomea puhuvia siivoojia oli muitakin kuin minä, siellä oli eräs nuorimies jolle lainasin läjän VHS-leffoja sekä vuoden 1983 ykköspainoksen Lorusta. Tuon sorbuksen herran olin saanut vuosia aiemmin lahjaksi äidiltä ja isäpuolelta - mistä keksivätkään sen minulle ostaa. Mielestäni hauska parodia tasan puoleenväliin asti - Tim Benzedriini -kohellus huipentaa koko sekoilun - mutta sen jälkeen homma väsähtää ja nilkuttaa vaivoin loppuun asti.

No, se siivoojakollegani erosi työstä aika pian kirjan ja VHS:ien lainaamisen jälkeen ehtimättä palauttaa mitään, ja ajattelin että näinkö köpelösti siinä sitten kävi. Vähän ajan päästä työnjakoluukulla istunut nainen ojensi minulle laatikon, jossa oli melkein kaikki VHS:t, paitsi Ralph Bakshin Fritz the Cat ja puuttuikohan jokin toinenkin leffa. Kirjaakaan ei ollut laatikossa. Ostin sittemmin Fritz the Catin DVD:nä Mannerheimintien Free Record Shopista, ja Lorun sorbusten herrasta hankin vuoden 2002 uusintapainoksena antikvariaatista, joka muistaakseni sijaitsi Korkeavuorenkadulla. Soundi-kirja -painoksen menettäminen jäi silti vähän kaivelemaan. Pari vuotta sitten hain apua netin Antikvaari.fi -sivustosta. Soundi-kirja -painos oli tarjolla Oranssissa Planeetassa kympillä, joten tein tilauksen ja kävin noutamassa kirjan sieltä. Olisiko vielä paremmassa kunnossa kuin se joka minulla alunperin oli? Parempikuntoista tuskin voi odottaa löytävänsä. Tiukka, vähän jos ollenkaan luettu kappale. Minulla oli syytä olla tyytyväinen.

En ole hirveän hyvin selvillä siitä, mitkä Tolkienit ovat niitä tärkeämpiä ja mitkä voi hyvin jättää ostamatta, joten olen poiminut niitä aika sattumanvaraisesti. The Hobbit, Keskeneräisten tarujen kirja, Silmarillion, Roverandom, Seppä ja satumaa, sekä neljä novellia yhteen kokoava Tales From the Perilous Realm ovat lähteneet mukaani. Olisiko jotain hankkimisen arvoista vielä?

Tolkienin jälkeen isken vihdoin Vonnegutien kimppuun. Äiti ja isäpuoli auttoivat minua kiitettävästi Kurtin tuotannon pikaisessa keräämisessä, olin äidin kanssa yksillä kirjamessuilla, ja tuntui että vähän joka ständistä löytyi jokin Vonnegut. Äidin rahoilla ne sitten ostettiin. Sitten tuo joululahjana saamani ensipainos-Jailbird, joka vieläkin vähän hirvittää minua. Mistä se löytyi, ja kuinkahan paljon äiti ja isäpuoli maksoivat siitä? Tulin möläyttäneeksi jälkimmäisen kysymyksen suustani, ja sain vastaukseksi vain että sellaista ei kysytä. Niin, joo...

Äiti ja isäpuoli taas keräävät Henrik Tikkasta, ja minä yritin kerran auttaa heitä kokoamalla luettelon Tikkasen kirjoista ja selvittämällä mitä heiltä puuttuu. He huomasivat listan ja pistivät hanttiin. En muista mitä he selittivät, jotain sellaista että Tikkanen ei ole kuollut vielä joten hänestä ei ole olemassa mitään täydellistä bibliografiaa. Tai jotain. Yritin auttaa, ja tuossa oli kiitos. No, en sitten viitsinyt auttaa heitä.

Omasta mielestäni lisään Bookogsiin parempaa ja kiinnostavampaa kirjallisuutta kuin kukaan muu. Muilla ei tunnu olevan kuin lastenkirjoja, sekalaisia harrastuskirjoja, tietokirjoja, lehtiä... Kunnon romaaneja lisätään aika vähän. Taitaa olla universaali ilmiö, ettei fiktiivistä kirjallisuutta lueta enää paljon nykypäivänä. Minulla taas on hyvinkin värikäs ja paikoin eksentrinenkin valikoima kirjoja, ja klassikkopainotteisuus tuo pisteitä.

En tunne oikein mielenkiintoa lisätä Bookogsiin lehtiä. Minullahan on niitä melkoisesti: Suosikit, Soundit, MikroBitit, Bitin sisarjulkaisut eli C-lehdet, Pelit-vuosikirjat ja -lehdet... pari Introa, nippu Help!-lehtiä, yksi Mojo Magazine, englantilaisia tietokonelehtiä kuten Zzap! 64 ja Commodore Force... lisäänkö vai enkö lisää? Suosikit eivät ole täydellisiä, sisäsivuja puuttuu ja muutamasta kannetkin. Olen vain kerännyt divareista kaikki Suosikit jotka olen löytänyt, ja tuplakappaleista irrottanut ne sivut jotka ovat puuttuneet vanhasta kappaleestani, ja yrittänyt koostaa kahdesta puutteellisesta kappaleesta yhden mahdollisimman täydellisen. Enää en ole ostellut Suosikkeja ja Helpejä moneen vuoteen, eikä niitä ole edes sattunut silmiin.

Syy miksi kerään takaisin kaikkea lapsuuteeni liittyvää - kirjoja eritoten - on se, että lapsuudestani ei ole jäljellä muuta kuin muistot. Pertunmaan kesämökki piti myydä isäni kuoleman jälkeen. Lehtisaaressa asunut tätini on kuollut eikä Lehtisaareen ole enää asiaa. Seinäjoen serkkuperheeseeni, Korpeloihin, en ole pitänyt yhteyttä. Kotkassa olen sentään päässyt käymään jokusen kerran. Kauniaisille olen jättänyt pysyvät hyvästit, en välitä käydä enää siellä. Päivähoitajani Hindrénit asuvat nykyään Tammisaaressa palvelutalossa, joten Inkoon maalaiskunta, jossa oli heidän kesämökkinsä ja myöhemmin vakituinen kotinsa, ei ole enää osa elämääni. Keskellä Helsinkiä ei pääse nauttimaan luonnosta, mistä sain nauttia lapsena kesämökillä ja Seinäjoen maalaiskunnassa. Isä on poissa, suhteeni äitiin on päässyt kärsimään siitä että hän on isäpuoleni kanssa yhdessä. Lapsuuteni alkoi idyllisesti, se oli täynnä virikkeitä sekä mukavia ja värikkäitä sukulaisia ja tuttavia jotka asuivat ympäri Suomea. Sitten se idyllisyys pilattiin tehokkaasti, kun isäpuoli tuli ja elämäni muuttui pikkuhiljaa ahdistavaksi. Koen, että minulta ryöstettiin onnellinen lapsuus ennen kuin se ehti loppua tyylikkäästi.

Siksi haluan pitää itselläni edes palasia siitä onnellisesta lapsuudestani.