Lisäilen Bookogsiin kirjoja verkkaiseen tahtiin. 224 kirjaa plus ullakolla olevat niteet vielä jotka voisin sinne lisätä. Laskin, että itselleni määräämällä tahdilla kirjat olisi lisätty viimeistään 10. helmikuuta, mutta tuskin tulen pitämään niin hidasta tahtia kuitenkaan, eiköhän työ valmistu jo aikaisemmin. Nyt lisäsin tämän pikkuhauskan kirjan, Matti Louhen Sipi..sipi... - Kuvitettuja tosiasioita Raflakahlaajista (täydennetty painos vuodelta 1974). Kuten elämäkerrassanikin kerroin, isäni oli 80-luvulla Citroën-auton omistajille tarkoitetun Club Citroën Finlande -kerhon puheenjohtaja, ja kerhon pääkokoontumiset pidettiin syksyisin Iso-Syötteellä ja kesäisin Joutsassa. Olin mukana Joutsan kokoontumisissa, nehän pidettiin joutopäivien aikana sikäläisessä Rantasipi-hotellissa Joutsenlammen rannalla luonnon keskellä. Siinä miljöössä nuo Louhen piirtämät lintuhahmot tulivat minulle tutuiksi.
Muutama vuosi sitten selvitin netistä, mitä kaikkia sarjakuvajulkaisuja Suomessa on julkaistu, ja tutkin Fennican tietokantaa [https://fennica.linneanet.fi/vwebv/searchBasic?sk=fi_FI]. Sain tietooni että tuollainen Rantasipi-hotelliketjuun liittyvä kirja on olemassa. Mietin, onkohan se sarjakuvaa vai jotain muuta... hmm, ei ehkä sarjakuvaa, mutta tilaanpa sen kuitenkin netitse jostain divarista missä se nyt sitten sattuukaan olemaan tarjolla. Jep, sarjakuvaa se ei ole, mutta kiva pikku kirja Louhen anteliaasti kuvittamana.
Mielelläni merkkaisin Bookogsissa myös niitä kirjoja jotka olen lukenut mutta joita en omista. Vaan eihän niitä tuolta löydy. Tai jos löytyy, niin väärällä kielellä, ja sen verran haluaisin pitäytyä totuudessa että edes kieli olisi oikea. Lukioaikana lukemani kirjat olen jo luetellut, enkä paljon muita tähän hätään muistakaan. Lapsena omistin Maailman ympäri 80 päivässä -klassikon, mutta nyt minulla on se englanniksi. Ensimmäisen Pupu Tupuna -lastenkirjan omistin, eli "Mihin menet, Pupu Tupuna?". Yksi Richard Scarry -kirja minulla oli myös, mutta sen nimeä en muista. Muistan otteita muutamasta kirjasta jotka luin ala- ja yläasteella, muttei aavistustakaan niiden nimistä tai kirjoittajista. Yläasteella piti lukea Vänrikki Stoolin tarinoita, mutta jokainen taisi valita vain yhden tarinan luettavaksi, eikä kukaan lukenut koko opusta. Kotona äidin ja isäpuolen kanssa asuessani luin Gösta Knutssonin Pelle Svanslösin eli Pekka Töpöhännän.
Isäpuolen tyttärillä oli myös ainakin yksi niteellinen ruotsalaisen Lennart Hellsingin lastenloruja. Krakel Spektakel, Opsis Kalopsis ja muut kahelit hahmot absurdeissa jutuissa, joissa ei ollut järkeä ollenkaan mutta verbaali-ilottelua ja nokkelaa riimittelyä senkin edestä.
Maanmittausopiskelujen aikana taas luin Hannu Lehtisen nuortenkirjan Kersat eivät kursaile, johon liittyy jopa tarinantapainen. Pikkupoikana kun kävin vaarin luona Kotkassa, enojeni entisissä huoneissa oli kirjahyllyllä tallella muutama vanha suomalainen nuortenkirja, jotka olivat osia jostain isosta nuortenkirjasarjasta. Kirjojen lopussa oli luettelo sarjan muista kirjoista. En lukenut kirjoja, mutta vilkuilin niitä kirjaluetteloita. Yhden kirjan titteli, "Kersat eivät kursaile", jämähti aivopoimuihini eikä suostunut sieltä lähtemään millään. Sain vuosien päästä selville jostain tietokirjasta, että Hannu "Hanski" Lehtinen on kirjoittanut sen nimisen kirjan. Siitä vielä vuosia eteenpäin, aikaan 1996-1999 jolloin opiskelin maanmittausta, ja päätin yhtenä päivänä katsoa kirjastojen tietokannasta olisiko se lainattavissa jostain kirjastosta. Käpylän kirjastossa oli hyllyssä. Siispä Käpylään ja lainaamaan se kirja. Sehän osoittautui ihan mukavaksi ja hauskaksi kuvaukseksi partiolaisten kesäleiristä. Kannatti lukea sen yhden kerran.
James Joycen Odysseuksen otin haasteena. Lainasin sen kirjastosta. En kostunut kirjasta paljoakaan enkä nauttinut lukukokemuksesta sanottavammin. Joycen sekoilut monen sivun mittaisine lauseineen ym. luin läpi ihan "antaa mennä vaan" -asenteella, edes yrittämättä sisäistää mitään.
Olen lainannut kirjastosta myös Lovecraftia, ja muutama kirja on nyt itsellänikin.
Punk in Finlandissa starttasi Mattiesko Hytönen -topik. En käsitä, miksi hänen annetaan edelleen kirjoitella kolumneja Iltalehteen (vai kirjoittaako hän niitä vielä, en ole aikoihin vilkaissut Iltalehteä). Päätellen siitä vähästä, mitä olen hänen kirjoituksiaan viitsinyt vilkaista, ei Hytösellä ole ollut moniin vuosiin mitään sanottavaa mistään. Silkkaa mitäänsanomatonta höttöä nuo IL:n kolumnit. Kun olen Hesarin Aikakone-palvelussa lukenut vanhoja Hesareita, olen törmännyt varhaisempiin kirjoituksiin, ja ne ovat vaikuttaneet vähän sisällökkäämmiltä. Ehkä Hytösellä on joskus 70-80-luvulla ollut jotain sanottavaa, mutta hän tuntuu imeneen itsensä sittemmin täysin tyhjiin. Sitten vielä sekin, että kaikki se lihasten pullistelu on niin egokeskeistä että puistattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti