27.9.2017
Kävin Kampissa, ensin kauppakeskuksen ruokakaupassa jonka remontti on ikävästi mylläämässä uusiksi niin ettei siellä asioiminen ole nyt kovin mukavaa, sitten Suomalaisessa kirjakaupassa jossa yllättäen on juuri tehty remontti. Halusin ostaa ruoan lisäksi uusimman Bouncer-sarjakuva-albumin. Joku kirjakaupan naistyöntekijä tuli hymyillen kysymään voiko kenties auttaa jotenkin. Totesin hänelle, että onpa täällä väljän näköistä, mutta eipähän sentään mene sekaisin niinkuin tuolla ruokakaupassa. Nainen oli myöntyväinen. Olen periaatteesta kannattanut ja tukenut mieluummin Akateemista kuin Suomalaista, koska AK on ollut se parempi kauppa. Nyt oli kuitenkin Suomalainen paremmin hollilla, joten kävin siellä. Akateemisen alennustila on kyllä surkeaa katseltavaa.
11.10.2017
Keskiviikko, ja palkkapäivä. Ajattelin tarttua vihdoinkin yhteen asiaan, jota olen ajatellut usein. Nimittäin, että Kekkosesta ja Mannerheimista pitäisi kyllä vihdoin viimein ruveta lukemaan. Sentään kaksi suomalaista suurmiestä, jotka tekivät paljon Suomen hyväksi, ja jotka elivät kiinnostavan, vaiherikkaan ja värikkään elämän. Marssin siis Akateemiseen kirjakauppaan tarkoituksenani haalia mukaan kaikki löytyvät Marski- ja Kekkos-kirjat. Yhtenä kriteerinä kirjakauppaan lähtemiselle oli sekin, että taivas vaihteeksi malttoi olla valuttamatta vettä niskaamme.
Marskista löytyi kaksi suomenkielistä kirjaa ja yksi ruotsinkielinen. Dag Sebastian Ahlanderin Gustaf Mannerheimin elämä ja Henrik Meinanderin Gustaf Mannerheim - Aristokraatti sarkatakissa vaikuttavat asiallisilta ja monipuolisilta elämäkertakirjoilta. Herman Lindqvistin Mannerheim - Marsken, masken, myten ehkä täydentää vielä kuvaa. Pari englanninkielistä kirjaa huomasin vielä, mutta olivat kovin ohuita, joten jätin ne sinne. Kekkosesta ei löytynyt oikein muuta kuin Robert Brantbergin UKK - koko tarina. Teksti on makuuni turhan isoa, mikä saa miettimään ettei 500 sivussa sittenkään ole hirveän paljon lukemista. Lotta Lounasmeren ja tutkijaryhmän Vallan ihmeellinen Kekkonen sai jäädä kauppaan, kun vaikutti liian kepeältä ja hassuttelevalta kirjalta sellaiselle joka haluaa lukea asiallista ja kattavaa kertomaa ihmisestä myytin takana. Takakannen lause: "...on aika jälkiviisastella: millaista oli Urkin valta?" varsinkin toimi varoitusmerkkinä.
Pääsen kuun lopulla vihdoin käymään kirjamessuilla kuuden vuoden tauon jälkeen. Marskista riittää kolme kirjaa, mutta jos messuilta löytyy lisää Kekkos-kirjoja, niin ostan.
Posti toi tänään vielä ne viimeiset, pitkään reissulla viipyneet sarjakuvat, jotka tilasin melkein kuukausi sitten Ranskan Amazonista. Tilasin lähinnä suomalaisille tutuista sarjiksista suomentamattomia osia. Natasha-albumit Instantanés pour Caltech ja Les machines incertaines, Sammy (Day) -alpparit nro. 12, 13 ja 15, kolme tuoreimmasta päästä olevaa Sillage-albumia, Manu Larcenetin Valerian-kokeilun L'armure de Jakolass sekä Gérard Lauzierin mestariteoksen La course du rat, jonka annoin lipsua käsistäni viime vuoden sarjisfestivaaleilla. Muut tulivat nopsaan, mutta yhtä Sammy-albumia ja tuota Lauzieria jäin kaipailemaan viikkotolkulla, vaan tänään nekin vihdoin odottivat oven takana kun tulin kotiin.
Sammy Day -albumeista tilasin juuri ne, joita Jukka Laine suositteli Kvaakissa. Jätin tilaamatta jalkapalloaiheisen albumin nro. 14, jota hän sanoi epäonnistuneeksi. Sillaget on nyt kaikki, paitsi että jos tekemisen tahti jatkuu, niin näinä päivinä viimeistään pitäisi ilmestyä sarjan 20. albumi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti