17.10.2017 - 27.10.2017 - Kirjamessut 2017

17.10.2017

Kirkkaanpunainen aurinko taivaalla kiinnitti minunkin huomioni tänään puoli kymmeneltä, kun kävelin hetken ulkona. Olisin muuten ottanut kuvan tästä ilmiöstä, mutta minulla ei ole digikameraa mukana töissä ja kännykkäkamera on niin huono, ettei sillä mitään kuvia oteta. Työpaikalla useat kyllä ottivat kuvia auringosta, mutta kuulemma se punaisuus ei oikein tarttunut kuviin.

Selvisihän se syykin auringon väriin, eli syynä ovat ilmeisesti Portugalin metsäpalot ja Saharan hiekka. Lontoossa taivas on ollut aivan punainen ja niin pimeänä, että katuvalot luulivat päivää yöksi ja syttyivät palamaan. Vantaallakin taivas oli kuulemma punainen, mutta sitä ihmettelen. Ymmärrän, että Vantaalla voi sataa ja Helsingissä ei, ja Vantaalla voi olla taivas täynnä pilviä ja Helsingissä ei, mutta miten taivaan väri voi vaihdella niin lyhyellä välimatkalla? Se ei astu kaaliini.

26.10.2017

Kirjamessujen ensimmäinen päivä, ja minä pääsin vihdoinkin taas käymään noilla messuilla. 2011 viimeksi, sen jälkeen rahatilanne on aina estänyt nuo vierailut.

En ajatellut hirveästi kuluttaa, lähinnä oli mielessäni etsiä Kekkosesta kertovia kirjoja ja käydä tamperelaisen Antikvariaatti Makedonian ständillä tarjontaa penkomassa. Ohjelmapuolella ei juurikaan mitään kiinnostavaa, mitä nyt Jake Nymanin huomasin aikovan puhua kello neljältä uutuuskirjastaan Kielletyt levyt.

Töistä suoraan Pasilaan lähtemällä ennätin perille vähän neljän jälkeen. Ostin lipun portilla, jätin sekä talvitakin että selkäreppuni narikkaan ja painuin vilskeen sekaan. Kävelin suoraan ja viipyilemättä aivan hallin perälle asti yrittäen samalla kuulostella että missä se Jake mahtaa puhua. Aivan hallin perällä oli levymessut, joten ajattelin loogisesti että siellä. Ei näkynyt Jakea, mutta jäin selailemaan levytarjontaa. Ei ollut tarkoitus ostaa mitään levyjä, mutta ajattelin että jos löytyy viiden vuoden takainen Topmostin kokoelma-CD tai Pelle Miljoonan Brooklyn - Dakar, niin ne ostan. Siispä selailin huolellisesti kaikki Suomi-CD:t, muttei löytynyt kumpaakaan levyä. Ei sattunut silmiin mitään muutakaan pakko-ostettavaa, niin ei tullut sitten tehtyä levyhankintoja.

Hallin perältä lähdin kävelemään järjestelmällisesti kaikki käytävät läpi, pikkuhiljaa hivuttautuen sisäänkäyntiä kohti. Tosin Antikvariaatti Makedonian kohdalla sitten eksyin suunnasta ja sen jälkeen etenemiseni muuttui enempi harhailuksi ja siksakkailuksi. Uskon kuitenkin vähintään vilkaisseeni jokaista ständiä joka siellä oli.

Eli, ensimmäinen osasto josta tuli jotain ostettua oli Makedonia. Siellä oli tarjolla kiinnostavia ruotsalaisia BD-käännöksiä, löytyi Tardin Adelea peräti kolmen albumin verran: Mumiernas återkomst, Salamanderns hemlighet ja Monstret i Saint-Martin kanalen. Adele-sarjan albumit 4-6 siis. Vain ensimmäinen albumi tuli suomeksi, se on se Adele ja hirviö jota löytyy divareista halvalla aina silloin tällöin. Toinen ja kolmas albumi minulla on jo ennestään ruotsiksi, ja nyt löytyivät siis kolme seuraavaakin osaa.

Pierre Winingerin Nicéphore Vaucanson -sarjan albumi Mysteriet Evergreen oli sekin ihan mieluisa ruotsinkielinen löytö. Yksi Winingerin Victor Billetdoux -albumi on minulla jo ranskaksi, mutta tämä on eri sarjaa.

Yksi Francois Bourgeonin Les passagers du vent -sarjan albumi löytyi myös ruotsinkielisenä, eli Resande med vinden: Ormens timme. Neljäs albumi näkyy olevan, minulla onkin jo sopivasti kolme ensimmäistä ranskaksi.

Régis Loiselin La quete de l'oiseau du temps -sarjan ensimmäinen albumi löytyi vielä, tosin ei albumina vaan lehdessä nimeltä Casablanca - Serieäventyr för vuxna, numero 9/1987. Albumi on siis tuossa lehdessä ihan kokonaisena vaikkakin kahteen osaan eri puolille lehteä pilkottuna. Siinä välissä saa lukea ensimmäiset 26 sivua Massimo Rotundon kovaksikeitetystä dekkarista Pas de pitié pour le privé vuodelta 1985. Lopussa tarjoillaan vielä Antonio Seguran ja José Ortizin Hombre-sarjaa 15 sivun verran.

Ruotsalaisherkkujen päälle Valerian-albumi Pahat unet, jonka omistan vihdoinkin nyt myös suomeksi. Lisäksi huomasin, että Zoom Teufeliltä on tullut toinen Siegfried-albumi, joten se vielä pinon päälle. Makedonia-hankinnat maksoivat yht. 90 euroa, ei paha tuollaisesta herkkumäärästä.

Toinen ständi josta ostin jotain oli Wanhat kirjat -antikka, josta päätin noukkia mukaani Mika Waltarin Turms kuolemattoman 15 eurolla. Seitsemäs painos, vuodelta 1984. Omistaja (nimeltään Matti Haaparanta tai jotain) oli iäkäs ja liikkui raihnaisesti, mutta jaksoi kovasti kehua ostamani kirjan kuntoa. Puolet hinnasta kuulemma tuli kansipaperin moitteettomasta kunnosta ja siitä että se paperi ylipäätään on tallella. Mies harmitteli miten monet oppivat heittämään nuo kansipaperit roskiin, oli itsekin moiseen sortunut nuorena.

Jep, kävin kaikki mahdolliset osastot läpi, mutta kirosin mielessäni sitä, että Marskista kyllä riittää kirjoja joka paikassa, mutta Kekkosesta ei mitään.

(Sivukommentti: Eilen kävin Suomalaisessa Kirjakaupassa ihan vain sarjakuvahyllyä mielenkiinto vähissä vilkaisemassa, mutta silmäni osuivatkin Mannerheimin omaan muistelmateokseen, yli 700-sivuiseen järkäleeseen, jota myytiin alennushintaan 19,95. Pitihän se ostaa. Minulla on nyt neljä kirjaa Mannerheimista, enemmän kuin tarpeeksi.)

Jaksoin silti kärsivällisesti ja väsymättä etsiä UKK-kirjoja, ja niinhän siinä sitten kävi että viimeisestä vasta löysin etsimäni. Antikvariaatti Salpakirjan ständi oli viimeinen paikka jossa kävin, ja sieltä löytyivät Jukka Seppisen Urho Kekkonen - Suomen johtaja sekä Juhani Suomen Kuningastie yhteensä 15 eurolla. Jess! Siellä oli tarjolla myös Kekkosen 30- ja 40-luvusta kertovat Myrrysmies- ja Vonkamies-kirjat, mutta tyydyin noihin kahteen. Kuningastiekin käsittelee vain vuodet 1950-56, jolloin Kekkonen oli vasta pääministeri ja ulkoministeri, mutta takakansiteksti oli niin hyvä ja lupaava, että mukaan lähti.

Kello oli 18.37 kun kuulin Jake Nymanin äänen. Hän puhui parhaillaan, kaksi ja puoli tuntia luulemaani myöhemmin uutuuskirjastaan. Jäin tosin kuuntelemaan ja katsomaan haastattelua vain lyhyeksi hetkeksi. 18.50 suunnistin jo hakemaan takkini ja reppuni lähteäkseni ulos. Makedonian antaman ison muovikassin kahvat pettivät jo kirja- ja sarjakuvasaaliin painosta. Sitten vain talsimaan lumisateessa kohti rautatieasemaa.

Hankintojeni yhteishinta oli siis 120 euroa, siihen päälle vielä 16 euron pääsylippu ja 2,50 euron narikkamaksu. Tosin, sen jälkeen kun Wanhat kirjat -divarin mies oli sekoillut vaihtorahoja antaessaan kolikoiden kanssa ja poiminut lattialle lennähtäneitä yhden ja kahden euron lantteja, olin kuulevinani Waltarin kirjaa varten saamani muovipussin kilisevän. Kotona huomasin, että pussi oli napannut kaksi kahden euron kolikkoa mukaansa. Mutta tästä ei sitten kerrota sille miehelle, eihän?

27.10.2017

Kirjamessuilla en pahemmin nähnyt Nymanin lisäksi muita julkkiksia. Harri Saksala hengaili jollain stadin slangi -aiheisella ständillä, siinä kaikki. Oli vanha mies jo, hyvä kun edes tunnistin kun oli tuota ikää kertynyt niin paljon.

Mieleenpainuvin osasto oli Rauman Antiikkikellarilla. Kvaakissa siitä on vähän puhuttu Divareista-ketjussa, että Raumalla ovat varsinaiset antikvariaatit lopettaneet, joten ainoa vähän sentapainen liike on juuri tuo. Tosin siellä on myynnissä aika paljon muuta kuin kirjoja, joten se ei ihan divarin kriteerejä täytä. Kyseessä on enemmänkin antiikkikauppa. Kirjoja varmasti sen verran, että pystyy messuständin laittamaan. No, aika paljon niitä kirjoja kyllä oli. Hirveästi wanhoja sanomalehtiä, kellastunutta historiaa jostain 50- ja 60-luvulta. Vanhan painotuotteen haju oli aika voimakas sillä osastolla. Varmasti kirjatkin haisivat, osa kirjoistakin taisi olla tosi vanhoja.

Olen tässä tuumiskellut, että pitäisi huolehtia D-vitamiinin saatavuudesta. Niinpä pitäisi aloittaa kalanmaksaöljyn päivittäinen nauttiminen. Se sopii minulle parhaiten D-vitamiinin lähteeksi. Kalaa ei tule syötyä, voista luovuin elämäntaparemonttini myötä kun halusin vähentää suolan käyttöä. Maidossa, jota rupesin taas juomaan päivittäin kun palautin myslin ruokavaliooni, on D-vitamiinia, mutta sitä pitäisi juoda litra päivässä jotta siitä saa sen päivittäisen suositusannoksen. Danone-jugurtissa, jota syön lähes päivittäin, ei ole D:tä. Niinpä fisunmaksaöljy jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Sopii hyvin, minulla ei ole koskaan ollut mitään sitä vastaan. Lapsenakin otin kiltisti ja hyvällä halulla kaikki fisuöljyt ja kalkkitabletit, ja 80-luvulla kalanmaksaöljykapselit olivat minusta jopa nynnyilyä. Omanlaisensa makuhan siinä on, mutta entä sitten?

Kävin siis apteekissa tänään ja ostin 500 ml:n pullon. En tiedä paljonko käytännön eroa tulen huomaamaan, kun olen muutenkin niin terve ja pirteä, mutta pitäähän omaa kehoa silti ajatella. Piti käydä jo keskiviikkona, mutta on ollut aika kiire viikko.

Perjantain velvollisuus, Arabianrannan päihdeklinikan siivous viivästyi yli puolella tunnilla. Lähden yleensä menemään kotoa ratikalla sinne tasan viideltä, mutta pitikin jäädä odottamaan DHL:n Ranskasta kuskaamaa pakettia. Amazonista 10 päivää sitten tilaamani sarjakuvaintegraalit saapuivat. Cubitusta ja Max Cabanesin Dans les villages -fantasiasarjaa.

Minulla on ollut aika hyvä tuuri Suomen Postin kanssa. Ei yhtään hukkunutta lähetystä sikäli kun pystyn muistamaan *koputtaa puuta*.

Kymmenen päivää sitten tilasin USA:n Amazonista molemmat The Autumnlands -yhteisniteet (fantasiaseikkailusarjakuvaa sekin, Sarjakuvakokoelmani-sivulla tarkempaa tietoa) poikkeuksellisesti pikalähetyksenä. Yleensä tilaan halvimmalla ja hitaimmalla postitustavalla, kun minulla on kuitenkin kärsivällisyyttä odottaa. Nyt valitsin pikalähetyksen, sen hoiti UPS ja jouduin muutama päivä sitten noutamaan paketin K-Marketista Pasilasta. Tulin siihen loppupäätelmään, että mieluummin tilaan tosiaan jatkossakin kaiken halvimmalla postitustavalla, ei tee mieli maksaa ylimääräistä tuollaisesta pitkästä hakumatkasta.