13.5.2017
25.11.1923 - 12.5.2017
Lepää rauhassa, Manu. Kauan saitkin elää meidän kanssamme.
Laskin, että 1947-1951 oli edellisen kerran kolme ex-presidenttiä yhtä aikaa elossa: Ståhlberg, Ryti ja Mannerheim. Neljä ei ole ollut koskaan.
14.5.2017
Soitin äidille ja isäpuolelle äitienpäivän kunniaksi. Äiti vastasi puhelimeen, ja onnittelin. Kerroin ikkunaremontista, lähes koko heinäkuun kestävästä kesälomasta, hyvänä säilyneestä terveydestäni, taloudellisesta pärjäämisestäni ja siitä, että joudun ensimmäisen kerran maksamaan itse Hesarin tilaukseni. Eivät kuitenkaan kertoneet, miksi mitään ilmoittamatta lakkasivat maksamasta minun Hesarini, 20 vuoden jälkeen. Yhtäkkiä vain yllättäen maaliskuussa lehti ei enää kolahtanutkaan oviluukusta joka aamu. Hesari oli kuitenkin muuttunut niin tyhjänpäiväiseksi ja tylsäksi lehdeksi, etten pitänyt sitä ollenkaan pahana asiana. En ollut vuosiin juuri jaksanut edes lukea sitä. Joku sitten viikko takaperin soitti ja kauppasi Hesaria minulle, ja sanoin olkoon menneeksi. Phh, meninkin suostumaan. Nyt pitää maksaa 429 euroa 12 maksullisen ja kolmen ilmaisen kuukauden tilauksesta. En aio uusia sitä enää ensi vuonna, olkoon tämä tässä. En mielelläni maksa yli 400 euroa niin köyhästä lehdestä kuin mitä Hesari nykyisin on. Eihän siellä ole ketään kunnon graafikkoakaan tuomassa väriä ja vilskettä ulkoasuun, vaan visuaalinen puoli rajoittuu infografiikkaan ja kuvakollaaseihin, ja sarjakuvat painetaan tihrustelukokoon.
Siitä on jo paljon aikaa, kun Nyt-liitteen löytäminen perjantain lehden välistä alkoi käydä toivottomaksi. En vieläkään tiedä, lakkautettiinko liite väliaikaisesti ja tuotiin sitten jossain vaiheessa takaisin, vai sattuiko se vain puuttumaan joka perjantai juuri minun lehdestäni, vai oliko liite jonkin toisen viikonpäivän lehdessä, vai mikä mätti. Mystistä. Kyllä Nyt-liite porskuttaa vielä, mutta saisi se selkeämminkin erottua muusta lehdestä. Ei sen puoleen, että siinäkään olisi ollut mitään kiinnostavaa enää sen jälkeen, kun muuttivat sen sisällöltään asiallisemmaksi.
22.6.2017
Alan olla kurkkuani myöten täynnä tätä kesää. Minulla oli tänään aikomuksena käydä töiden jälkeen Kampissa ostamassa ostoskeskuksesta jugurttipäällysteisiä snackseja ja sitten Keltaisesta Jäänsärkijästä CD-levyjä, mutta juuri ennen kello kolmen töistälähtöä alkanut raju raesade torppasi sellaiset mietteet. Minua vitutti niin ankarasti, että menin vain lähi-Lidlin kautta kotiin.
Kyllä sen näki jo toukokuussa, millainen kesä tästä tulee. Minulla on heinäkuussa ensimmäinen kunnon kesäloma kolmeen vuoteen, ja hellin suunnitelmaa käydä tapojeni vastaisesti jossain, nimittäin Pori Jazzissa katsomassa Herbie Hancockia, Grace Jonesia ja ehkä Brian Wilsoniakin. Uskallan olla kuitenkin varma, että sielläkin tulee olemaan niin kurjaa säätä, että vähintään osa esityksistä joudutaan perumaan. Ei siis oikein huvita enää, tai en ainakaan uskalla ottaa riskiä.
Taidan viettää tämän nyt alkavan juhannuksen lisäksi myös neljä heinäkuista viikkoa ihan vain kotona möllötellen, enkä pistä nokkaani ulos muuten kuin kauppareissujen merkeissä. Ai niin, ja Arabianrannan päihdeklinikka pitää edelleen siivota kolmesti viikossa, sivutyöstäni en valitettavasti lomaa saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti