Sarjakuvasivun toteutan seuraavasti:
Aluksi piirrän A3-arkille viivaimella valtavan neliön. Sitten vapaalla kädellä merkkaan katuojat suunnilleen sinne minne visioni valmiista sivusta käskee ne laittamaan. Jotkut ruudut ja ruuturivit vaativat enemmän tilaa kuin toiset.
Seuraavaksi kirjoitan repliikit tyhjiin ruutuihin. Sen jälkeen teen karkean lyijykynäluonnoksen:
Seuraavaksi tussaan ruutujen reunat ja tekstit ja piirrän puhekuplat. Tässä vaiheessa voin vähän säätää ruuturivien korkeutta ja yksittäisten ruutujen leveyttä. Sitten tarkennan luonnosta. Taustoja minun ei juuri tarvitse luonnostella, metsämaisemat hoituvat aika pitkälti improvisoiden karkean hahmotelman pohjalta:
Alustava tussaus 0.2:n tussikynällä:
Pyyhin lyijykynäviivat pois ja lisään sivellintussia haluamiini kohtiin:
Skannaus 600 dpi:nä. Avaan skannaukset Paint.netissä, yhdistän ne, säädän tummuuden -75:een, kontrastin +75:een jotta ääriviivoista tulee oikein mustia ja vahvoja. Siten ei tapahdu viivakatoa väritettäessä. Korjaan piirrosvirheet Paint.netin työkalujen avulla:
Avaan sivun Photoshopissa ja alan värittää. Värit noukin aiemmista sarjakuvasivuista mieluummin kuin valmiista värikaavioista. Niinpä Photarissa on aina vähintään yksi aiempi PSD-tiedosto myös auki, jotta voin poimia siitä tarvitsemani värit. Väritän yleensä hahmot ensin, koska niiden kanssa on enemmän nyhertämistä. Taustoihin voin ruiskia väriä ripeämmin.
Värittämisessä Photarin Select-valikosta löytyvä Color Range on suunnaton apu. Paljon kätevämpi kuin pelkkä Magic Wandin kanssa äheltäminen. Color Range -valikosta saa valituksi kaiken sarjakuvasivulla olevan mustan. Sitten vain kääntää valinnan, ja pääsee värittämään valkoiset alueet.
Lopputuloksena on valmis sarjakuvasivu:
https://aaltotie.com/yo-katkee-suojaansa-sivu-133/
Kunpa nyt pääsisin taas vauhtiin YKS:n kanssa. Ei ole huvittanut piirtää, vaan olen tehnyt vain muuta. Silti kaikki loput vaiheet tarinassa pyörivät mielessäni vähän koko ajan, ja ne on pakko saada sieltä ulos ja paperille. Ei niitä tarvitse edes hioa enää paljoa, kaikki on aika viimeisen päälle mietitty. Olen ylpeä kaikesta mitä olen keksinyt.
On sentään kesäloma ja kaikkea, joten aikaa on. Tätä Visenna-juttua on jäljellä vielä viisi sivua. Sivulla 139 päästään siis takaisin Uuvakan ja Cenokraksen pariin. Seuraavat viisi sivua tarjoavat mm. Kriituksen ja Visenna-Amerosian keskustelutuokion, joka on paitsi aika ratkaiseva Sininauhainen riipus -tarinan kannalta, myös haastava. Siinä täytyy tuoda esiin ja huomioida niin paljon asioita vaivaisella kahdella sivulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti