3.2.2016 - 4.2.2016 - Kirotut älypuhelimet!

3.2.2016

Suomi on sairastunut. Taudinaiheuttajina ovat älypuhelimet, jotka naulitsevat ihmisten katseet ja huomion itseensä. Joka paikassa näpelöidään iPhonea, pahimmassa tapauksessa ollaan vielä kuulokkeet korvilla. Minä käytän vielä Nokian simpukkamallista kännykkää ja sen aion pitää niin kauan kuin se toimii. Enkä käytä sitä muuhun kuin puheluihin ja tekstareihin, ja niitäkin kertyy aika vähän. Yritin kuukausia sitten löytää Stockmannilta kännykkätelinettä jonka voi ripustaa vyöhön roikkumaan, mutta eihän niitä tehdä enää kuin niille älyttömille puhelimille. Jouduin sitten ostamaan sellaisen kahdellakympillä. Muovisen iPhonenpidikkeen. Taittamalla, vääntelemällä, runtelemalla ja liimaamalla onnistuin saamaan siitä sellaisen, että Nokiansimpukka pysyy siinä ja on vielä helppo ottaa kiireessä poiskin kun puhelu tulee.

Kvaakissa oli vähän aikaa sitten taas vuotuinen Herra Koipeliini -äänestys parhaasta käännössarjakuvasta. Minä kävin tammikuun toisena päivänä, muutama päivä ennen äänestysajan päättymistä antamassa ääneni Aarne Ankalle (joka myös voitti) - senkin tein vain siksi että kaikkia Kvaakin toimittajia muistutettiin äänestyksestä yksityisviestillä joka päätyi myös minun sähköpostiini. Muuten en olisi vaivautunut kirjautumaan Kvaakiin ja antamaan omaa ääntäni. Edellisen kerran kirjauduin Kvaakiin viime marraskuussa ja sen olin ajatellut viimeiseksi käynnikseni siellä.

4.2.2016

Aina välillä kirjoitan sivustoni nimen tai sarjakuvieni nimet Googlen hakukenttään siinä toivossa että netissä puhuttaisiin, mutta relevantteja osumia tulee joka kerta pyöreät nolla. Ketään ei kiinnosta.

Eipä silti, en minäkään lue paljoa toisten nettisarjiksia, kun en vain yksinkertaisesti pidä niistä. Kotimaisista Stand Still Stay Silent, SirNookin Itä-Oksala ja Emmiina Jokisen Wurr ovat ainoat nettisarjakuvat joita seuraan. Wurria tosiaan vilkuilen Deviantartissa, vaikken ole päässyt sisälle sen valjuun ja tapahtumaköyhään tarinaan. Jokinen tuntuu olevan nyt kiinnostuneempi peikkojen ja lintuhirviöiden piirtämisestä kuin Wurrista, mutta hällä väliä.

Ulkomaisista ainoat seuraamani ovat 2014 heinäkuun alussa bongaamani Tim Weeksin SaveState (jonka nörttivitseistä en tajua puoliakaan, mutta onneksi ne eivät ole sarjan ainoa sisältö) sekä uutena tuttavuutena Rick Griffinin Housepets!. Vuodenvaihteessa rupesin lukemaan, vaikka sain tietää sarjan olemassaolosta jo suunnilleen samaan aikaan SaveStaten kanssa. Silloinen viimeisin strippi tosin oli niin tajuton, että se vain karkotti minut pois. Housepetsin huonot puolet ovat ylisuuri hahmogalleria (alunperin se kertoi vain Peanut-koirasta ja Grape-kissasta, mutta sittemmin he ovat hukkuneet jonnekin kauas taustalle) sekä täysin käsittämätön eksistentialistinen fantasia- & scifihölynpöly. Housepets on kouluesimerkki siitä mitä tapahtuu, kun tekijä ei osaa suitsia mielikuvitustaan ja omaa sarjakuvaansa.

Eli kun muiden sarjakuvat harvoin kiinnostavat, niin voinko vaatia muita kiinnostumaan minun sarjoistani? Ei taida omat tuotokseni osua kuin omaan makuuni. Kaikkein viimeiseksi kuitenkin rupean huoraamaan. Teen jatkossakin sellaista sarjakuvaa kuin haluan, ja jos ei kukaan muu pidä niin ei sitten. Harmi sinänsä, sillä sarjakuvissani on sanomaa! Minulla on sanottavaa maailmalle, mutta kun ei kukaan kuule.

Viime jouluna äiti kysyi minulta mitä teen vapaa-ajalla kotona. Kuuntelen musiikkia ja piirrän sarjakuvia. "Eikö tuo mene hirveän yksitoikkoiseksi?" Äiti ei selvästikään tiedä miksi teen sarjakuvia. Minä olen tarinankertoja. Piirtäminen itsessään ei ole niin tärkeää, tärkeintä on se että pääni keksii hienoja tarinoita jotka on pakko päästä kertomaan. Jos en osaisi piirtää, kirjoittaisin romaaneja ja kertoisin ne tarinat sillä tavalla. Minun on pakko saada keksimäni tarinat ulos päästäni, ja sarjakuvien tekeminen on niin hidasta puuhaa että siihen menee kaikki vapaa-aika. Jos minulla olisi muita harrastuksia, en saisi millään niitä tarinoita kerrotuiksi kun vapaa-aika menee kaikkeen muuhunkin. Luon maailmoja, luon hahmoja, minulla on sanottavaa ihmiskunnalle. Se luominen! Se on tärkeää minulle. Siksi piirrän sarjakuvia. Luon ja kerron tarinoita.