Kokeiluni muotokuvapiirtäjänä taisi jäädä lyhyeksi... Henkilö A pyysi minulta lyijykynämuotokuvaa tyttärestään saatuaan tietää että osaan piirtää. Minulla ei ollut semmoisesta juuri kokemusta, lukuunottamatta yhtä pikaisesti piirrettyä muotokuvaa opiskelukaveristani silloin kun opiskelin graafista suunnittelua, mutta siitä työstä tuli aivan uskomattoman näköinen, joten tiesin että kykyä löytyy. Niinpä väsäsin mahdollisimman herkällä ja kevyellä kädellä muotokuvan saamani mustavalkoisen valokuvan pohjalta. Sain työstäni ylistystä sekä tilaajalta että kuulemma vielä muiltakin jotka sen myöhemmin näkivät, sekä 25 euroa rahaa. En osannut hinnoitella taidettani, joten pyysin alunperin 20 euroa, mitä tilaaja piti halpana hintana. Lätkäisi sitten mukaan vielä ylimääräisen vitosen. Henkilö B pyysi sitten ystävästään värillistä A3-kokoista muotokuvaa. Hänellä ei sitten ollutkaan tarpeeksi rahaa, joten tilaus supistui A4-kokoiseksi ja mustavalkoiseksi. En halunnut tehdä toista yhtä herkkää ja haurasta muotokuvaa, vaan piti päästä kokeilemaan sivellintussin käyttöä ja runsaampaa varjostusta. Tein sitten sen toisen muotokuvan. Ensimmäinen versio ei lähtenyt hyvälle polulle, joten aloitin uudestaan. Toisella kerralla tuli mielestäni ihan hyvä lopputulos. Antaessani valmiin työn tilaajalle olin aistivinani pettymystä. Olin saanut 20 euroa etumaksua, mutta sitä viimeistä viitosta ei tullutkaan. Sama henkilö oli ajatellut minun tekevän vielä toisenkin muotokuvan, mutta tilausta ei ole vieläkään kuulunut eikä piirrostaidoistani ole sen koommin puhuttu porukan kesken.
Jos joku nyt tilaisi minulta jonkin työn, ei tekisi mieli pyytää siitä mitään.
Ehkä olen vain piirtäjänä vainoharhainen ja omaan heikon itsetunnon, mutta en kai sitten ole mikään hyvä piirtäjä. Sarjakuvaa osaan ehkä vähän tehdä, mutta ei minusta ole oikeaksi taiteilijaksi. Luin vähän aikaa sitten uudestaan Mutatoituneen metsän ja järkytyin. Aivan kauheaa piirrostyötä. Epämuodostuneita päitä, vääntyneitä ja venyneitä. Sotkuista sommittelua huonoista kuvakulmista. Välillä ei saa selvää mitä kuvassa edes on. Silloin aikoinaan kun piirsin Mutatoitunutta metsää, tunsin tekeväni tosi hyvää jälkeä, mutta nyt tekee mieli piirtää kaikki uudestaan. Oikeastaan vasta YKS:n majavajaksosta alkaen olen tehnyt hyvää piirrostyötä. Eli kehitystä on tapahtunut, ja huimaa sellaista. En ole vieläkään hyvä sarjakuvapiirtäjä, mutta olen koko ajan lähempänä sitä.
Kannattaakohan minun ylipäätään kertoa kellekään että osaan piirtää. Aina kun kerron jollekulle piirtämistaidoistani ja siitä että teen sarjakuvia, siitä ollaan vaikuttuneita hetken aikaa, mutta sen jälkeen kukaan ei puhu piirtämisestäni enää koskaan. Asia ikään kuin unohdetaan. Vähän sellaista olen joka kerta aistivinani. Taiteellisuutta ei taideta lopulta arvostaa. Niin että kannattaisikohan minun vain pysyä vaiti ja sanoa, ettei minulla ole minkäänlaisia harrastuksia.
Eihän missään enää edes näe mitään käsin piirrettyä. Ei sanomalehdissä, kirjojen kansissa eikä katukuvassa. Pelkkää kuvasommittelua, joka on tehty Photoshopissa ja vedetty muutaman Photarifiltterin läpi. Kuvatkin poimitaan usein jostain kuvapankista. Kukaan ei tee enää käsin mitään. Sellainen on mennyt pois muodista. Surullista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti