25.12.2015
Kello on puoli tuntia yli puolenyön, joulupäivä on alkanut ja minä tulin juuri vanhempieni luota... sanoisinko henkisesti valaistuneena. Siellä nimittäin keskustelu kääntyi käsittelemään rankkoja asioita minun menneisyydestäni. Yhtäkkiä tajusin kaiken. Tajusin, miksi olin lapsena niin omituinen, miksi minulla oli teininä niin vaikeaa. Olen miettinyt kaikkia omituisia juttuja itsessäni, ja kaikkia ongelmia, joita minulla on ollut henkisellä puolella, ja jokaiselle asialle löytyi selitys siitä mitä kuulin vanhempien luona. Pystyn nyt luomaan täydellisen psykologisen kuvan itsestäni.
Olen ajatellut, että elämäkertaani pitäisi täydentää. Vasta sen kirjoittamisen myötä aloin jälkeenpäin ymmärtää monia asioita. Haluaisin saada ne mukaan Sukuni viimeinen -teokseeni. Kuulin eilen paljon juttuja, mutta en halua kertoa niitä tässä, vaan panttaan niitä kunnes päivitän elämäkertaani. Ongelmana tosin on, että kun 2013 muutin tänne Vaasankadulle, kaksi muistitikkua hävisi jonnekin tavoittamattomiin. Toisessa niistä oli mm. elämäkertani materiaali, skannaukset kuvituksista, teksti sekä Notepadilla että Wordilla, kuvien kanssa ja ilman. PDF-tiedoston olen saanut takaisin, lataamalla sen tuolta netistä. Jonkinlainen Word-tekstitiedostokin on, semmoinen jossa on koko tekstiosuus. Pieni osa kuvamateriaalista on peräisin päiväkirjoistani, jotka ovat nyt ullakolla jossain niistä monista pahvilaatikoista. Sen takia olen ruvennut raivaamaan ullakkoa, että löytäisin ne päiväkirjat. Haluan myös eroon Commodore 64:sta, että olisi vähemmän tuota roinaa.
Huokaus... Kello on nyt kohta puoli 12, olen saanut nukutuksi, ja nyt kun olen värittämässä 66. YKS-sivua en voi olla ajattelematta lisää eilistä keskustelua. Oli vielä asioita, joita en saanut sanotuksi. Frejllä on ollut laivanrakennusinsinöörin työnsä ohella koko ajan harrastuspohjalta vastuutoimi koulujen tausta-aktiivina. On jutellut oppilaiden ja opettajien kanssa ja yrittänyt parhaansa mukaan auttaa niitä oppilaita joilla on vaikeuksia. Niin Granhultsskolanissa, Hagelstamska högstadietissa kuin myös Gymnasiet Grankulla samskolassa, eli kaikissa niissä kouluissa joissa kävin. Hän tekee sitä edelleen.
Hän mainitsi, että jopa Kauniaisten kouluissa hän on joutunut huomaamaan miten erilaisista taustoista oppilaat ovat lähtöisin, miten erilaiset kotiolot heillä on. Niin, Kauniaisissakin on monenmoista, jopa huume- ja alkoholistiperheitä, kuulemma. Tämä näkyy sitten oppilaissa ja heidän koulunkäynnissään ja menestymisessään. On niitä oppilaita, jotka saapuvat kouluun joka aamu Mersun kyydissä isin kuskaamina, ja sitten niitä jotka joutuvat kamppailemaan ongelmaperheissä. Tästä tuli minulle mieleen, että koulussa minäkin huomasin että muutamat oppilaat - omat luokkatoverit esimerkiksi - ovat selvästi sen oloisia että kotona ei taida olla asiat hyvin. Olin juuri varovasti viemässä puheenaihetta siihen suuntaan, että tietääköhän Frej miksi yläasteella esim. Sami Rantanen oli niin kummallinen tyyppi ja miksi lukiossa Titti Gylling tuli mielisairaaksi. En ehtinyt tähän kohtaan ennen kuin Frej jo jatkoi puhumista ja käänsi aihetta sitten toiseen suuntaan.
Titti ei sekaisin ollessaan katsonut ketään silmiin. Muistan, kun lukiossa kerroin hänelle jonkin asian joka minua oli pyydetty hänelle kertomaan. Titti ei katsonut ollenkaan minuun päin, vaan jonnekin minusta katsoen takavasemmalle.
Olisin halunnut kysellä myös isänisäni pojalleen rakentamasta Durran-leikkiveneestä sekä vanhasta valokuvasta, jossa isänisäni ja isäni poseeraavat Durran-veneen kanssa. Lapsuuskodissani vene oli olohuoneessa kirjahyllyn päällä, isäni kuoleman jälkeen se oli vähän aikaa minun huoneessani äidin ja isäpuolen luona asuessani. Joku Frejn partiolaistuttava halusi veneen ja valokuvan vuonna 1993 itselleen, jotta voisi kunnostaa sen veneen alkuperäiseen kuosiinsa (oliko vene mennyt jotenkin huonoon kuntoon vuosien myötä?). En ole kuullut mistään paljoakaan sen koommin, enkä ole saanut venettä enkä valokuvaa takaisin. Tämä asia on kaikki nämä vuodet vähän kismittänyt minua. Tuo vene on sinänsä pikkuasia, mutta asia on minulle tärkeä, sydäntäni lähellä, kun on sentään edesmenneen isäni jäämistöstä kyse. Hieno insinöörintaidoilla rakennettu vene, sininen väriltään ja kyljessä luki "Durran". Olikohan siinä jokin moottorikin? En jaksa tarkkaan muistaa, kun siitä on niin monta vuotta.
28.12.2015
Päiväkirjat ovat löytyneet, ja samalla toin ullakolta alas valokuva-albumini sekä nipun omia vanhoja piirustuksia ja sarjakuvia. Olen jo aloittanut elämäkerrassani olevien kuvien, piirrosten ja sarjisten etsimisen ja skannaamisen. Pikkuhiljaa alan koota uudelleen kuva- ja tekstimateriaalia jotta voin koostaa ja täydentää elämäkertaani. Hommaa riittää, sillä lisäksi on piirrettävä taas yksi muotokuva ja varattava kaiken ohella aikaa myös YKS:lle. Onneksi tulee uusivuosi ja pitkä vapaa viikonloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti