1.5.2015
Jokin mielentukos lienee meneillään. Aloittelin eilen Puuhiilenvartijat-sivun värittämistä, mutten saanut itseäni kiinni siihen hommaan. Ei vain napannut. En tiedä mikä vaivaa, onko syynä oikeasti turhautuminen olemattomaan vastakaikuun ettei piirtäminen aina maistu, vai onko taustalla jotain muuta. Nyt jatkan koneellani olevien WAV-, FLAC- ja APE-äänitiedostojen pilkkomista. Eihän kukaan lataa Soulseekistä albumeja jotka ovat yhtenä jättimäisenä häviöttömänä tiedostona. En minäkään pidä sellaisista. Oikeastaan kaikki 320 kbps:n MP3:sia laadukkaammat äänitiedostot ovat turhaa koreilua, mutta kun monet pitävät FLACeista ja muista häviöttömistä tiedostoista, niin kyllä minä niitä sitten jakelen. Vaikka vievätkin niin paljon levytilaa.
Helkkari, vapun ansiosta saan viettää pitkää viikonloppua, ja ajattelin kuluttaa sen pelkästään piirrellen. Tässä se aika sitten tuhraantuu, kaikkien muiden puuhien parissa. Toivottavasti kohta saan tartuttua uudestaan kiinni värityshommiin. Toivoisin että joku edes kannustaisi minua.
Blogilistakin on lähettänyt minulle sähköpostia, että he lakkauttavat palvelunsa kesäkuun ensimmäisenä. Näin sitä haudataan minun saittini jonnekin netin syövereihin mistä sitä ei enää kukaan koskaan pysty löytämään. Jään vaille promokanavaa, kun ei Netsarlistakaan ole yhtään mihinkään.
Äh, jos ei piirtäminen tunnu huvilta, niin sitten otetaan se työnä, joka on pakko tehdä. Eli hommiin vain ja värittämään.
8.5.2015
Ei piirtämisestä tule pakottamalla mitään. Eikä myöskään silloin, kun elimistö on täynnä ihme pöpöjä, jotka vievät voimat. Viime maanantai-iltapäivä oli painajainen. Olin kävelemässä kohti Arabianrannan päihdeklinikkaa siivotakseni sen, kun matkan aikana tunsin miten vatsa ja naama turposivat ja olo oli kauttaaltaan tukala. Päätin pysähtyä kun löysin sopivan piilopaikan jossa minua ei nähtäisi. Siinä sitten kärsin läpi oikein kunnon sairaskohtauksen, johon liittyi pyörtyminen. Taisin olla jopa varttitunnin ajan kanttuvei. Jo aiemmin päivällä olin todennut flunssan iskeneen. Nuhasta ja köhästä olen saanut kärsiä koko viikon, eikä sateinen sää ole edesauttanut tervehtymistä. Joka arkipäivä joudun vielä tekemään kaksi tai neljä 40 minuutin kävelylenkkiä kun ei ole varaa latauttaa matkakorttia. Jalat menevät sököksi moisesta rääkistä.
Kotiin päästyäni olen ollut niin puhki, että olen hädin tuskin jaksanut liikkua kotonani. Senkun istunut vaan tuolilla tietokoneen edessä. Sarjakuvan värittämisestä ei puhettakaan.
Vihaan itseäni. Vihaan elämääni. Vihaan tätä sarjakuvasivua.
14.5.2015
Olin äidin ja isäpuolen kanssa syömässä Hakaniemen Ympyrätalon Rossossa. Hyvän pippuripihvin ja tuhdin jäätelöannoksen lomassa sain harvinaista kyllä tuotua julki yhden syvemmän murheeni - olenhan kertonut, että minulla on 1980-luvun vaikeiden kokemusten takia suuria hankaluuksia ilmaista itseäni kunnolla äidin ja isäpuolen seurassa. Nyt sain kerrottua miten minua surettaa se, ettei kukaan käy kotisivuillani, ei lue sarjakuviani eikä anna niistä palautetta. Vanhempani mainitsivat Arktisen Banaanin Harto Pasosen, jolle minun kannattaisi ruveta lähettämään viestiä ja pyytää perehtymään sarjakuviini. Jos oikein ymmärsin/muistan äidin puheista, hän on Pasosen äidin vanhin kummitytär. Enpä tätä tiennytkään. Kyllähän Frej laittoi 1980-luvulla nimiini tilauksen Pasosen tuolloin toimittamasta Pumpsis-lehdestä niin, että sain lehden numerot 10-19 sekä vielä ensimmäisen Alphan kotiinkannettuina - ja kesän 1990 Oriveden sarjakuvakurssilla joihin Frej minut järjesti, isäpuoleni pääsi Pasosen tapaamaankin ja jutteli hänen kanssaan jotain siitä että minä voisin joskus ottaa yhteyttä ja kysellä mahdollisuuksista saada sarjiksia julkaistuiksi. Silti en osannut arvata että Pasosella olisi jokin yhteys meidän perheeseen.
Tuskinpa Pasonen enää muistaa äitinsä kummitytärtä, kun vanhempani tapasivat hänet viimeksi niin monta vuotta sitten. Mutta asiasta kannattanee mainita sähköpostissa kuitenkin.
Ennen kuin lähetän meiliä Pasoselle, haluan kuitenkin saada ainakin Ruutihampaat ja Puuhiilenvartijat päätökseen. Onpahan minulla sitten enemmän näyttöä tarinanpunomiskyvyistäni. Ruutihampaita on jäljellä neljä sivua - sivu 22 on jo pikaluonnosteltukin - ja Puuhiilenvartijoista uupuu kolme sivua.
Sain kerrotuksi vanhemmilleni vähän myös tämänhetkisistä sarjakuvaprojekteistani. En paljoa, pintapuolisesti vain. Heille oli ihan uutta että olen nykyisin erikoistunut eläinsarjakuviin. Jep, minähän sanoin että eivät hekään minun sivuillani käy eikä heillä ole käsitystä siitä millaisia sarjakuvia piirrän. Nyt vasta saivat tietää että piirtelen sarjiksia suomalaisista metsäneläimistä.
24.5.2015
Aktia lopetti kotivakuutukseni kun en pystynyt maksamaan vuosimaksua. Pelkään tässä, milloin vuokranantaja huomaa ettei minulla ole enää voimassaolevaa vakuutusta. Mastercard-kortti mitätöitiin. Visa oli viime vuoden lopulla tilapäisesti kuoletettuna kun laskunmaksu viivästyi liiaksi, mutta nyt se näyttää taas olevan toiminnassa. Talousvaikeuteni ovat onneksi ohi ja raha riittää taas. En aio kuitenkaan aloittaa uudestaan sarjakuvien ja levyjen ostelemista. Ei minun tuloillani mitään rahaa nieleviä harrastuksia ylläpidetä.
Oma henkinen jaksamiseni minua nyt huolettaa. Kesä on tulossa, mutta minä näen ympärilläni pelkkää mustaa. Minähän asunkin viheliäisessä slummissa, jota en halua katsella töihin ja töistä kotiin kävellessäni. Kuljen katse maahan luotuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti