19.4.2015
Huokaus, minun piti kuluttaa tämä viikonloppu tekemällä kämpässäni perusteellinen kevätsiivous. Se olisi pakko tehdä nyt, sillä ensi viikolla korjataan talossa viemäreitä ja asunnoissa käydään. Mutta kello on 18:24 sunnuntaina ja tässä minä olen vain piirrellyt omatunto huonona. Tämän löpinän kirjoittamisen jälkeen alan hitto vie hommiin. Näinhän se on aina minun kanssani - ensin tehdään ne työt jotka ovat hauskimpia ja toisarvoisia, tärkeät duunit jätetään viimeisiksi.
28.4.2015
Soulseekissä oleminen tuottaa työtä. Kuuntelen koneellani olevaa musiikkia minkä ehdin ja poistan ne levyt, joita en välitä enempää kuunnella enkä jaella. Syötän koneeseen lisää levyjä omasta CD-valikoimastani ja skannailen levynkansikuvia. No, tuota viimeksimainittua teen aivan liian laiskasti. Muutaman CD:n kannet vasta skannattu. Kovalevyllä oli valtava määrä WAV-tiedostoja, eli musiikkia, jota olen parin viime kuukauden ajan äänittänyt YLE Areenasta, Youtubesta ja Spotifysta. Nyt sain ne muunnettua mp3-muotoon ja nimettyä. Tätä minä olen viime päivät tehnyt piirtämisen sijaan. Puuhiilenvartijat-sivu on odotellut tuossa vieressä puoliksi tussattuna useita päiviä. Nyt sain sen vihdoin viimein tussatuksi kokonaan ja skannatuksi.
Vaasankadulle muuttamisen jälkeen olen elänyt täydellisessä uutispimennossa. Postiluukusta kolahtavat Hesarit menevät lukematta paperinkeräykseen, radiota en kuuntele, TV:tä en ole edes virittänyt katselukuntoon, netistä en uutisia lue. Ruokakaupoissa huomaan joskus iltapäivälehtien lööpit ja niistä olen saanut väkisinkin jonkin käsityksen siitä mistä puhutaan. Tiedän, että Venäjällä on ollut jotain ongelmia ja siellä mennään alamäkeä. Charlie Hebdo -tapauksesta tiedän pintapuolisesti kiitos Kvaakin, mutta en yksityiskohtia. Eipä sitten muuta, eikä enemmästä väliäkään. Olen saanut niin tarpeekseni ympäröivästä maailmasta, etten halua tietää siitä mitään.
Taloudellisesti minulla menee jo paremmin. Olen jonottanut satunnaisesti ruokaa Hurstin valinnan edessä kun työvuoroni sen ovat sallineet, mutta ruoka-avun tarpeeni on vähentynyt. Pärjäilen, kun en osta mitään muuta kuin ruokaa. Jääkaapissa on vielä tölkki jotain hemmetin soijajuomaa ja tomaattimehua - en minä moisia tököttejä juo, enkä myöskään piimää. Miksei Hurstilla jaeta tavallista kevytmaitoa? Minä olen henkeen ja vereen maitomies, mutta täällä Vaasankadulla asuessani en ole paljoa maitoa ostellut. Syy on kiireisessä siivoojan työssä. En ole ehtinyt enkä jaksanut laittaa kotona kunnon ruokaa, ja ruokajuomaksi varattu maito on ehtinyt pilaantua ennen tölkin tyhjenemistä tai jopa ennen avaamista. Teetä minä olen sitten vain juonut.
Punaviinikin on ollut vielä riesana. Viime jouluna yhden siivoamani toimiston henkilökunta antoi siivoojalleen joululahjaksi CD:llisen jotain helkutin rentoutusmuzakia ja pullon punaviiniä. Älkh. Levy meni kuuntelematta roskiin, punaviiniä olen sentään saanut juotua lasillisen / kuukausi. Muutama päivä sitten sain pullon vihdoin tyhjäksi.
Ykkösbonus Mastercard -korttini on suljettu koska en ole pystynyt lyhentämään velkaani kuukausiin. Pyh, kun kaupat ovat siirtyneet uuteen Pins-järjestelmään ei Ykkösbonus-korteilla ole enää mitään virkaa, ne kuopataan joka tapauksessa. Ei siis haittaa mitään. Nyt sitäpaitsi kykenen lyhentämään velkaani, viime kuussa annoin Danske Bankille 300 euroa.
Joku on töissä joskus ihmetellyt enkö pidä ollenkaan taukoja. En pidä. Syyt ovat moninaiset. En tarvitse taukoja, rappuja siivotessanikin jaksoin puurtaa tauotta 15-16 tuntia joka maanantai ja muina päivinä ne 5-12 tuntia mitä meni päivän hommiin. Niin hyvä peruskunto minulla on. Kotona istun sitten vain tietokoneen ääressä, nollaan päivän ja kerään voimia. Ja piirtelen. Työntekijänä olen sen verran hidas ja huolellinen, etten yleensä ehtisi saada kaikkea tehdyksi kahdeksassa tunnissa jos pitäisin välillä taukoa. Sitten kun vielä hermostun jos istun paikallani tekemättä mitään. Minun on pakko olla koko ajan työn touhussa, kuuluu luonteeseeni. Rahaa ei joko ole eväiden ostamiseen tai sitten haluan pihtailla rahankäytössä, joten en tuo syötävääkään töihin - eli sitäkään puuhaa ei tauolla olisi.
Työntekijänä yksi näkyvä piirteeni on hajamielisyys. Unohtelen tavaroita paikkoihin tai unohdan ottaa mukaan kaikkea mitä olisi kätevää olla mukana. Päässäni käy tauoton vilske kun miljoonat toisarvoiset asiat pyörivät siellä, joten tärkeille asioille ei tuppaa riittämään tilaa. Onneksi harvoin teen ryhmän kanssa töitä, vaan saan olla yksin ja työskennellä itsenäisesti. Minun ei siis tarvitse kuulla jatkuvasti huomautteluja. Parempi saada säheltää omassa rauhassa. Jostain syystä vapaa-ajalla en sitten ole juuri koskaan hajamielinen.
Kvaakiin en viitsi enää kirjautua. Ehkä palaan sinne joskus vielä, saa nähdä - en näillä näkymin kuitenkaan. Halusin saada siellä huomiota piirtäjänä, en kirjoittajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti