26.3.2015 - Bob Jones - MAD-piirtäjä

Olen ylpeä siitä, että olen onnistunut luomaan oman piirrostyylin aivan tyhjästä. Missään vaiheessa en ole sortunut kopioimaan muita. Edes 80-luvun loppupuolella, kun vasta aloittelin sarjakuvien tekemistä ja omasin lähes olemattomat piirrostaidot, ei mieleeni edes tullut ottaa suoraan mallia keneltäkään sarjakuvantekijältä. Katsoin sieltä sun täältä, että miten joku muu piirtäjä toteuttaa jonkin sarjakuvallisen pikkujutun, kuten vauhtiviivat, ja tein perässä, mutta koetin kehittää omia taitojani vain lisäämällä yksityiskohtia ja tekemällä työstetympää jälkeä. Minulla ei siis ole piirtäjäesikuvia.

Ainoa mikä minuun vaikutti oli, että koska 1980-luvulla luin pääosin eurooppalaista sarjakuvaa eli BD:tä, niin siltä pohjalta myös sarjakuvantekijänä ponnistin. Nyt kun Ruutihampaat-sarjakuvassa olen siirtynyt väreihin ja siveltimen käyttöön, BD-vaikutteet näkyvät entistä selvemmin.

Jos pitäisi valita jonkun muun piirrostyyli, haluaisin piirtää kuten Aarne Ankkaa tekevä Charlie Christensen, mutta oma tyyli on paras.

Syy siihen, miksi niin innokkaasti nykyisin teen eläinsarjakuvia vaikka takavuosina en osannut piirtää hyvin edes eläimiä, löytyy vanhoista MAD-lehdistä. Joulukuun 1979 numerossa ihastelin muuatta kaksisivuista kuvasarjaa, jossa oli aivan upeasti piirrettyjä eläimiä. Piirtäjä oli Bob Jones, joka teki MADiin 70-luvulla säännöllisesti kuvituksia, mutta 80-luvulla enää harvakseltaan. Hänen töissään yleisesti näkyy suuri rakkaus eläimiä ja niiden piirtämistä kohtaan, ja jälki on todella komeaa.

Tuossapa ensimmäinen sivu siitä vuoden 1979 joulukuun MADin kaksisivuisesta, joka teki minuun erityisen vaikutuksen. Tuon nähtyäni päätin, että minä haluan oppia piirtämään eläimiä yhtä hyvin kuin Bob Jones. Katsokaapa Töherrysgalleriaani [http://aaltotie.ucoz.com/index/toherrysgalleria_scrap_gallery/0-76] - siellä näette millaisia eläinhahmoja rupesin piirtelemään tuon ylläolevan jutun seurauksena. Vuosi oli 1996, ja olin juuri aloittanut maanmittausopinnot. Eli jos joku piirtäjäesikuva pitäisi nimetä, niin Bob Jones. Hänen ansiostaan aloin 90-luvun loppupuoliskolla treenata eläinten piirtämistä. Tuloksen voi nähdä Naavametsäläiset- ja Ruutihampaat-sarjakuvistani.

Värittäjänä taas olen ottanut oppia Minna Sundbergilta, joka tunnetaan nettisarjakuvien A Redtail's Dream / Punahännän uni ja Stand Still, Stay Silent tekijänä. Eli ei mitään tylsän tasaisia väripintoja, vaan maalauksellisempaa, rosoisempaa jälkeä.

Sainpa googlattua Bob Jonesista vähän lisää juttua:

http://todaysinspiration.blogspot.fi/2009/06/bob-jones-of-mice-and-mendola-oh-and.html

http://todaysinspiration.blogspot.fi/2012/08/bob-jones-this-is-my-dad-this-is-my-dad.html

http://todaysinspiration.blogspot.ca/2009/06/bob-jones-in-grade-2-well-this-is-what.html

http://todaysinspiration.blogspot.ca/2009/06/bob-jones-drawing-is-drawing-whether.html

http://todaysinspiration.blogspot.ca/2009/06/bob-jones-and-esso-tiger.html

Ai että noita kaikkia töitä kelpaakin ihastella. Eläinhahmoja varsinkin. Viimeisestä linkistä käy ilmi, että Jones on vastuussa myös Esson kuuluisasta tunnustiikeristä. Tuo olikin mielenkiintoinen tieto. "Pane tiikeri tankkiin", muistatteko tuon mainoslauseen?