26.12.2012
Luin eilen illalla sängyssä Ankardo-integraalin. Perhana, kun on vaikeaa tekstiä Ankardossa. Usvahäät ymmärsin paljon paremmin nyt kuin aiemmin, kun maltoin kunnolla keskittyä. Amerzonian engl. skannaukset selvittivät kaiken mikä jäi ranskaksi lukiessa epäselväksi. Valkoisen Cadillacin juoneen en meinannut päästä sisälle, oli vaikea ymmärtää mitä Ankardon oli tuossa tarinassa varsinaisesti tarkoitus tehdä. Mutta osan tajusin.
Valkoisessa Cadillacissa ärsytti se, miten Sokal marssitti yhdessä kohtauksessa epäuskottavasti vuoronperään esiin Bronxin (Lempeä kuolema), Rasputinin (Rasputinin merkki, Usvahäät, Unelma horisontista), Klaran (Ensimmäiset tutkimukset) ja Fernandin (Koiran paluu), ja seuraavassa vielä Carmenin (Amerzonia, Musta meri). Mutta näistä Carmen oli ainoa joka ei kadonnut samantien kuvioista, vaan nähtiin tarinassa ihan kunnon roolissa. Oli onneksi söpöimmillään.
Integraalin sivukoko on valitettavasti vain 17,5 x 23,6 cm eli alkuperäistä merkittävästi pienempi, mutta kyllä tekstit näkee lukea silti.
EDIT: Lukaisin Valkoisen Cadillacin toisen kerran, ja nyt juoni selvisi. Sikaperheen tytär oli kidnapattu sotaa käyvään maahan ja Ankardon piti pelastaa hänet. No niin, tässähän tuottaa opiskelu tulosta. Ei muuta kuin Filemonin kimppuun tänä iltana.
29.12.2012
Filemon oli oikein helppotajuista. Mukavaa luettavaa... höm... Kolmen pöllön aukean arvoituksen ja A:n haaksirikkoisen väliin oli sijoitettu 28-sivuinen nimetön tarina Filemonin Félicien-sedästä joka maagisella kaukoputkellaan pystyy taikomaan minkä tahansa elollisen tai elottoman suureksi tai pieneksi riippuen siitä kummasta päästä katsoo. Tätä tarinaa ei sitten ole suomennettu? Jos se ei ole mukana Villi piano -albumissa, jossa kaukoputkelle tulee jälleen käyttöä? Kyllähän nuo molemmat tarinat kuuluvat vaikkapa samojen kansien väliin.
Kvaakissa kerrottiin että A:n haaksirikkoinen on avaintarina joka täytyy lukea ymmärtääkseen muita albumeja. Totta. Samaan teemaan palataan sittemmin kaikissa pitkissä tarinoissa. Barthélémy kaipaa takaisin A:han, mutta sinne palaamisen estävät aina erinäiset vastoinkäymiset. Filemonkin tempautuu mukaan tuohon outoon maailmaan yhä uudestaan.
Pitkien tarinoiden oheen liitetyt lyhärit tapahtuvat kaikki Filemonin kotiseudulla. Niissä Filemon kohtaa jätättävän peilin, tienlumoojan, varjokauppiaan, jättimäisen luolatutkijan ja muita kummallisuuksia.
Villi piano on nimikkoseikkailussaan aika mitättömässä roolissa ja on Filemonille helppo päihitettävä. Perhosihmiset, vankilaseeprat ja itserullautuva matto jäävät yhtä hyvin mieleen ko. seikkailusta.
Suomeksi julkaisemattomassa Le voyage de l'incrédule -tarinassa on vaihteeksi Filemonin isän vuoro tupsahtaa vahingossa - nyt vetoketjun kautta - ihmeelliseen maailmaan. Tällä kertaa tapahtumapaikkana on teatterikuiskaajien saari. Isän äkkipikainen luonne ja kyvyttömyys uskoa "normaalista" poikkeaviin asioihin vaikka ne tapahtuvat hänen ympärillään tekevät hänestä seikkailijan, jota ei saisi jättää omin nokkinensa. Niinpä Filemonin on pakko lähteä perään isää avustamaan. Tosin hän päätyy kuiskaajan koppiin ja joutuu pärjäämään osan seikkailusta ilman kehoa. Nähkää meressä kelluva teatteri jota ympäröivät kelluvissa nojatuoleissa istuvat teatterikriitikot! Nähkää kelluva ovi, joka johtaa antiikkisilla puupiirroksilla toteutettuun teatteriin! Nähkää ovella varustettu vihreä lohikäärme! Ja isä pitää kaikkea edelleen typeränä pelleilynä ja pilantekona.
Tehtyään 15 Filemonia Fred yritti vielä saada yhtä albumia aikaiseksi, mutta koki täydellisen kirjoittajan blokin eikä pystynyt. Kirjoittajan blokkihan merkitsee sitä, että on tekemässä jotain mitä oma pää ei pohjimmiltaan halua tehdä. Tällöin ainoa ratkaisu on kirjoittaa jotain aivan muuta. Fredin olisi ollut viisainta pistää Filemon hyllylle ja keskittyä muihin sarjakuviin.
Integraali itsessään olisi kaivannut vain sisällysluetteloa ollakseen täydellisen selkeä lukupaketti. Nyt oikeaa tarinaa joutuu vähän hakemaan, mutta kyllä se löytyy selaamallakin. Kokoa on suunnilleen saman verran kuin Ankardo-integraalissa, mutta Fredin taide kestää pienentämisen paremmin. Sinne tänne on lisätty sivun tai aukeaman kokoisia kuvia, jotka ovat parhaimmillaan todella hienoja, vaikka jarruttavat seikkailun menoa hieman. Kirjanmerkkinauha on sentään kiva lisä.
Filemonin kylkiäiseksi sopii hyvin muuan toinen albumi.
Tutkailin ruotsalaista Seriewikin-sivustoa, jossa on artikkeleita lukuisista erimaalaisista sarjakuvista. Klikkasin esiin kaikki belgialaiset ja ranskalaiset sarjakuvat. Seuloin niistä kaikki ne sarjat, joita tehtiin 60-, 70- ja 80-luvuilla ja joita ei ole julkaistu suomeksi albumimuodossa. Näitä tutkin sitten ranskalaisella Bédétheque-sivustolla, johon on laitettu ranskalaisten ja belgialaisten sarjakuva-albumien kansikuvat ja usein yksi näytesivukin. Poimin kaikkiaan 33 kiinnostavalta vaikuttavaa albumia tai albumisarjaa, ja päätin että hankin yhden niteen näitä kaikkia. Tilaamalla Ranskasta. Sitten tarkistin Ranskan Amazonissa sarjojen saatavuuden. Siinä vaiheessa jouduin karsimaan pois kaksi sarjaa, joita ei ole enää nykyään saatavilla.
Niistä toinen on Saga de Xam, piirtäjänä nimimerkki Nicolas Devil, käsikirjoittajana itse Jean Rollin! Psykedeelinen, eroottinen tieteistrilleri, julkaisuvuosi 1967, ei kunnon uusintapainoksia. Brittien Amazonissa myydään yhtä kappaletta 300 punnalla. USA:n Amazonissa hinnat $461,72 ja $476,01. Ranskassa joku pyytää 160, joku 199,90, joku peräti 600 euroa! Netistä löytyy kuvia, jotka lupaavat äärimmäisen höyryistä, kokeilevaa, jopa avantgardistista menoa. Sarjakuva on kovin ahdas käsite, jos osalla sivuista on myös sotkuisia teksti/kuvakollaaseja. Tätä ei minun varoillani hankita. Sääli.
Niin, se sopiva Filemonin kylkiäinen:
Hey, Nick! Are You Dreaming?
Piirros: Hermann. Käsik.: Morphée
(Alkup. "Hé, Nic! Tu rêves?", 1981. Engl. painos 2004)
Tämä oli niiden 31 kiinnostavan ranskalais/belgialaissarjakuvan joukossa. Olisin tilannut tämän Ranskasta jossain vaiheessa, mutta eipä tarvinnut, kun löysin englanninkielisen laitoksen Fennica Comicsista. Bernard Princea, Comanchea ja Jeremiahia piirtänyt Hermann Huppen teki kunnianosoituksen Winsor McCayn Pikku Nemolle. Piirretty 1979, julkaistu albumina kaksi vuotta myöhemmin. Tämä on lastensarjakuvaa pojasta joka kovasti haluaisi itselleen lemmikkieläimen. Kun hän ei sellaista saa, hän näkee unia joissa hän seikkailee viidakon eläinten parissa, pelastaen ne runomitassa puhuvalta kapteeni Bangilta. Aluksi sympaattiselta vaikuttava Bang osoittautuu ilkimykseksi, joka haluaa vangita eläimet häkkeihin ja viedä ne omaan eläintarhaansa. Bangin heikko kohta on se, että suuttuessaan hän kirjaimellisesti räjähtää. Vain hattu jää hänestä jäljelle, mutta hetken päästä mies ilmestyy uudestaan siihen kohtaan, missä hattu on.
Albumi on jaettu viiteen lukuun. Jokainen luku kertoo yhden Nicin unen, joka jatkaa aina siitä mihin edellinen uni jäi. Nicin seikkailut eläinten seurassa vievät hänet valtameren aalloista pienelle saarelle, joka saadaan kasvamaan heittämällä kiviä mereen niin, että saari kevenee. Lopulta koko saari nousee ilmaan kun painolastia on kevennetty tarpeeksi. Tällaista rentoa surrealismia albumi annostelee tasaiseen tahtiin, muuttumatta koskaan raskassoutuiseksi.
Nic on niin kunnianosoitusta, että. Kolmas luku jopa alkaa Pikku Nemon kuvalla. Tribuutin kohdetta koskaan lukematta uskallan väittää, että Nic pärjää hyvin omana itsenäisenä sarjakuvateoksena, mutta esikuvaansa sitä ei kannata verrata. Kaksi albumia tuli vielä vuosina 1982-1983, niihin toivottavasti tuli maailman ja aiheiden laajennustakin mukaan. Tämä ykkösalbumi oli sympaattinen mutta kovin kevyt suupala. Olisin mieluusti ahminut isommankin satsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti