2.4.2012 - 5.4.2012 - Didier Comès: Le maitre des ténèbres

2.4.2012

Posti toi Comès-kokoelmani yhden puuttuvan lenkin, toisen Ergün vaeltaja -albumin "Le maître des ténèbres". Piirretty vuosina 1974-75, julkaistu albumina 1981. Tämäkin on kovakantinen, muttei sentään kirjastopoisto. "Pimeyden valtias" on nimensä mukaisesti mustaa kamaa, Comès sotkee soppaan paholaisen, vampyyrinaisen, voodoota, scifiä, Ergünin kaksoisolennon (tai siltähän se aluksi näyttää...), Punaisen Paronin ja Hitlerin! Ergün itse on tuttu hippimäinen pitkätukka ja albumin graafinen ilme niin tyypillistä 70-luvun alkua. Toisin sanoen pikkuisen ajastaan jäljessä jo piirtämisvaiheessa. Värimaailma jatkaa "Le dieu vivant" -albumista tuttua linjaa, paitsi musta on nyt hallitsevana värinä. Albumi on piirretty kauttaaltaan erittäin kokeilevasti. Comès'n kuvallinen kekseliäisyys on ihailtavaa. Valitettavasti hän sortuu siihen kaikkein kliseisimpään kaikki-oli-vain-unta-vai-oliko-sittenkään -loppuratkaisuun.

Esisivulla lukee jotain siihen tyyliin, että kuukausittaisessa À Suivre -lehdessä julkaistiin vain reilut parikymmentä alkuperäisasussaan ollutta sivua, sillä 1979 lehden toimituksen aloitteesta Comès piirsi harmaavalokopioiden pohjalta loput sivut uudestaan. En ihan ymmärrä, että ovatko tässä albumissa sitten kaikki sivut alkuperäisessä asussaan, vai ovatko 1979 uusintapiirrokset myös tässä mukana? Minulle on myös vielä epäselvää, milloin tarinaa julkaistiin À Suivressa. 1980? Eikö yhtään sivua julkaistu 70-luvulla?

Mielenkiintoinen tieto, että piirtäjä Patrick Deubelbeiss ja käsikirjoittaja Benoît Peeters jatkoivat Ergün l'errant -sarjaa vuonna 1987. Siilitukkaisena mies ei näytä itseltään.

Olisiko "L'ombre du corbeau" eli Korpin varjo vielä harkinnan arvoinen hankinta?

5.4.2012

Latasin netistä Didier Comès'n L'ombre du corbeau -albumin jpg-skannauksina. Rintamalla olevan sotilaan tarina. Visuaalisesti albumi toimii selvänä siirtymänä Ergün-tarinoista kohti Silencen synkkää mustavalkoista taidetta. Väritys on kuin Ergün-albumeissa, paitsi että jokaisella sivulla yksi tietty väri on hallitsevana. Unijaksossa on sama siirtymäidea kuin Le maître des ténèbres -albumin vastaavassa kohtauksessa:

Albumista "Le maître des ténèbres"

Albumista "L'ombre du corbeau"

Muuten ulkoasu tuo jo Comès'n myöhemmät klassikot mieleen. Mies hakee tässä hillitympää tarinankerrontatyyliä ja tuntuu yltävän jo hyvään suoritukseen.