On tuntunut vähän yksinäiseltä kun en ole löytänyt ympärilleni ihmisiä joita kiinnostavat samat asiat kuin minua. Lähipiirissäni kukaan ei piirrä, ei ole yhtä elokuvahullu eikä ole yhtä kova musafriikki. En ole tavannut ketään muutakaan jota edes yksi noista asioista kiinnostaisi. Olen saanut olla yksin harrastusteni kanssa. Harri on, mutta kun hän asuu nyt Järvenpäässä asti. Satu piti eri elokuvista kuin minä (uusista - minä katson vain vanhoja), musiikkia hän melkein inhosi, ja piirtämiseeni hän suhtautui täysin neutraalisti. Järvenpään/Keravan Maria ei ollut kiinnostunut varsinaisesti mistään.
Ainakin sarjakuvapiirtäjänä olen ehkä aina kaivannut neuvoja, jopa apuria joka olisi hionut juttujani paremmiksi. Raskasta yrittää yksin pärjätä sarjakuvien tekemisen joka osa-alueella.
Omasta arkistostani löytyy kaikenlaista kivaa. Yksi kadonnut tuote jonka voisin huolia takaisin on Muffeli-patukat. Kerrankohan niitä Kasavuorentiellä 80-luvulla söin? Yhdessä vanhassa Mikrobitissä on upea Muffeli-sarjakuva, piirtäjänä T. Huhtala. Kaveri olisi pärjännyt oikeana sarjakuvien tekijänä!
Typeryyksissäni tulin töhrineeksi sarjan muka hauskasti lisäämällä siihen tussilla yksityiskohtia ja irvailevia huomautuksia, mutta tässä se on Photoshopilla huolellisesti entisöitynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti