24.3.2012
Eilen kävin Kontulan ostoskeskuksen divarissa ja löysin ensimmäisen suomenkielisen Eisnerin Spirit-kokooman kuudella eurolla, sekä varhaisemman Ankardo-seikkailun Noces de brume (Usvahäät) ranskaksi. Kovakantinen opus kahdella eurolla. Melkoinen tarina tuo Usvahäät, ihme vampyyrikatti tuo Rasputin. Ainakin näyttää kissalta... Spiritin seikkailuista Tapiirissa olen jaksanut silmäillä vain kahta, mutta jospa nyt malttaisin perehtyä paremmin hahmon maailmaan kun on tällainen komeakantinen iso satsi edessäni. Kontulan divarissa oli enemmänkin ranskankielistä sarjakuvaa. Pari Bédun piirtämää Cliftonia jäi mieleeni, mutta varmasti siellä oli parempaakin. Kuka ne lie sinne vienyt?
Jatkoin Kampintorin Antikvariaatissa, josta löysin Spirit kakkosen neljällä eurolla, Pystysen Kadekismuksen 15 eurolla, sekä kuusi Kylmä Metalli -lehden numeroa 4 / 7 euroa kappaleelta. Nyt puuttuu harmittavasti Kylmän Metallin numero 1/87 - olisikohan sekin ollut siellä Kampintorilla jos vain olisin jaksanut penkoa niitä laatikoita kunnolla? Ostin myös albumin Iso Knut 3 - Auringon poika (by Dick Matena), mutta se nyt oli täyteostos.
Minua surettaa pahasti se, ettei ketään tunnu kiinnostavan minun sarjakuvapiirtämisharrastukseni. Perhepiiri ei kommentoi, töissä joku tietää että piirrän muttei tiedä mitä piirrän. Netissä kukaan ei laita kommenttia, edes Kvaakissa. Toisaalta en kehtaa pitää kovaa ääntä tekemisistäni, kun koko ajan tuskailen työni jäljen kanssa.
31.3.2012
Minulla on tämä viikko talvilomaa. Olen kuluttanut tämän viikon lukemalla uutterasti sarjakuvia - sellaisia, joita minulla ei ole ollut aikaa lukea aikaisemmin. Nyt olen vihdoinkin ahminut kaikki lukematta jääneet Blacksadit, Sillaget, Timo Mäkelän albumit, Ankardot, Anni Isotalot, Isot Knutit, Kaspar Keskiyöt, Yoko Tsunot, Tim ja Tomit, Jan Romaren Pytonit ja Taivaan enkelit, Petri Hiltusen Väinämöisen sekä Barellit. Oma intoni on kasvanut. Vastedes aion hemmetti vieköön hioa jokaista sarjakuvasivuani kunnes olen oikeasti tyytyväinen jälkeen.
Minulla on ollut aikaa katsella elokuviakin. Leffatoivelistani kutistui 37 nimikkeellä, kiitos YouTuben, jonne elokuvat oli uploadattu. Jäljellä on vielä 259 toive-elokuvaa. Hyvä luku, kun ottaa huomioon, että 90-luvun lopulla niitä oli reippaasti päälle kaksituhatta. Kokosin toivelistani Leonard Maltinin vuoden 1991 "TV Movies and Video Guide" -kirjan sekä Michael J. Weldonin "Psychotronic Video Guiden" pohjalta, yhdessä nämä kirjat kattavat tyydyttävän ison siivun USA:n ja Ison-Britannian elokuvahistoriasta. Tekemäni valtava ohjaajafilmografiakansio antaa apua noiden kahden kirjan ulkopuolelle jäävien elokuvien tutkimiseksi.
Tietämällä niin tarkasti etukäteen, mitkä elokuvat kiinnostavat minua ja mitkä taas eivät (sekä lataamalla elokuvat suurimmaksi osaksi ilmaiseksi netistä) olen välttynyt huonoilta / turhilta elokuvahankinnoilta. DVD-hyllyssäni on toki kahden tai useamman elokuvan paketteja, jotka olen ostanut vain yhden / muutaman leffan takia, ja ne muut pakettiin sisältyvät elokuvat ovat olleet sitten tarpeetonta roskaa tai keskinkertaista liukuhihnatavaraa. Ei se mitään. Yksi huono hankinta minulta kuitenkin löytyy, ja se on Tabu. Se suomalainen tv-sarja. Niin paljon jotkut siitä vaahtosivat, että päätin testata. En pitänyt Tabusta ollenkaan. Sen huumori ei purrut minuun, päinvastoin sain siitä vain epämukavan olon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti