15.11.2011
Elämäkertani on edennyt niin pitkälle, että tutkin jo arkistojani siinä toivossa, että ne auttaisivat minua vielä muutamissa asioissa, joista en pelkkien muistikuvien perusteella pysty kunnolla kirjoittamaan. Paitsi vuoden 2009 tapahtumat ovat vielä tarkkaan ylöskirjaamatta, se hoituu ilman apuakin. Vielä en vain jaksa niin kipeistä asioista kirjoittaa.
Kuvituksen kokoamista en ole myöskään vielä aloittanut. Pelkkää tekstiä on nyt 297 sivua. Sivumäärän pieneneminen johtuu siitä, että vuodatussivujen teksti oli loppupäässä mukana sellaisenaan ja sitä täytyy tiivistää.
16.11.2011
Päivän sarjakuvasaalis:
Itäkeskuksen divarista Karin pilapiirroskokoelma "Nämä nuo ne". Vielä puuttuvat Vähäiset, Kissa vieköön ja Sammakoita sekä se ensimmäinen: Karin parhaat (1953). Samassa divarissa oli myös Timo Mäkelän "Kalliokadun blues" kaupan viitosella. No niin, tästä se lähtee se Mäkelän albumien haaliminen. Taidan jättää strippikoosteet sikseen ja tyytyä suoraan albumeiksi tehtyihin sarjoihin. "Rooma" sekä "Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri" ainakin. Mikähän tuo "Vaaleanpunainen pilvi" on? *googlaa hetken* Hmm, vaikuttaa erikoiselta kokeilulta. Katsotaan ennen kuin ostetaan tai ei osteta. "Emil ja Sofi" ja "Kuolematon mestariteos" vaikuttavat kovin kuivilta ja yläluokkaisilta sarjakuvilta. Ehkä tyydyn vain vähän silmäilemään jos vastaan sattuvat, ostopäätöstä ei kenties niiden kohdalla tule.
Akateemisessa silmäilin muutamia tuoreimmasta päästä olevia Piko ja Fantasio -albumeja. "Tummanvihreä pikkolopoika", "Nuoren sankarin päiväkirja" ja "Paniikki Atlantilla" saivat minut huutamaan päässäni: "Ei! Ei!". Tuollainen tyylitelty piirrosjälki toimisi ehkä jossain muussa sarjakuvassa, mutta ei Pikossa ja Fantasiossa. Pari muuta ("Zorbulin lähteillä" ja mikä vielä) huusivat minulle: "Mangavaikutteita!" Jätin albumit hyllyyn. Samoin kävi Ami Hauhion "Maan mies Marsissa" -albumille. Liian vanhanaikaista sarjakuvaa minun makuuni. Hieno kulttuurityö kuitenkin, nostan hattuani.
Ostin Ville Tietäväisen "Näkymättömät kädet". Kannessa oli kaksi hintalappua, 29,90 ja 26,90. Ensimmäinen alennus. Sanovat sarjakuvaromaaniksi, ja voi pojat, että onkin iso ja painava laitos. Mutta millaista jälkeä! Kertakaikkisen upeannäköistä sarjakuvaa. Jos sisältö on samaa luokkaa - kuten kaikki toitottavatkin - niin tässä taitaa olla kokoelmani yksi kruununjalokivistä.
Posti toi ensimmäiset kaksi Ranskan Amazonilta tilaamastani neljästä Vili ja Bill (Boule & Bill) -albumista. Tilasin albumit 16-19. Syy ostopäätökseeni löytyi kuin löytyikin albumista "Boule & Bill 16 - Jeux de Bill", sivulta 17. Ensimmäinen lukemani Vili ja Bill -sivu! Apu-lehden sarjakuvaliite, niihin aikoihin kun olin pikkupoika. Vili kysyy isältä mikä on nisäkäs. Isä hermoilee vastauksen kanssa ja keksii että nisäkkäät tunnistaa siitä, että niillä on napa. Vili ilahtuu huomatessaan että hänellä on napa, ja pyytää Billiä tarkistamaan, onko hänelläkin. Bill riemastuu siitä että on nisäkäs ja menee soittamaan suuta linnuille: "Te ehkä osaatte lentää, mutta teillä ei ole napaa!" Linnut pillahtavat itkuun. "Täydellinen tyrmäys", Bill miettii ylpeänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti