9.11.2011 - 11.11.2011 - Lisää sarjakuvahankintoja

9.11.2011

Jokohan nyt tuli loistavan sarjakuvasyksyn loppukaneetti, kun kävin Kulku-Katin pojassa 70 euron ostoksilla? Loput Franquinin Piko & Fantasio -albumit löytyivät: "Kultainen naamio" Semicin kovakantisena Sarjis-albumina. Taas sarjan parhaimmistoa. Mystinen aloitus, vaikka arvasinkin heti millainen juju siinä oli takana. Vauhtia, huikeita tilanteita ja sopivasti huumoria. Bonuksena oleva Marsupilami-tarina "Häkki" on vähän täytteen tuntuinen, mutta maistui hyvin jälkiruokana. "Taistelu perinnöstä" oli kevyempi, mutta vielä humoristisempi. Kolmiosaisen tarinan kaikki vaiheet viihdyttivät yhtä lailla. Mukava löytää P:n ja F:n ensitutustuminen Marsupilamiin. Tällaisissa merkeissä se siis tapahtui! Lukematta ovat vielä "Sieninevan velho" jossa on kreivin ensiesiintyminen, ja... no niin... "Mustat hatut"... Tässä on kuulemma Piko-historiikki albumin lopussa. Njoo, viisi sivua mukavasti kuvitettuna, ei voi mitenkään olla 20 euron arvoista, mutta hyvä että tämäkin nyt löytyy minulta, ettei jää vaivaamaan.

Pahkasikaa: 4/85, 2-4/89 sekä ennestään tuttu 3/90 jossa on hillitön Luontoilta-parodia. Kiva saada takaisin. Mukana myös yksi suosikki-Miihkaleistani, sivari-irvailu, vitsailua Suomen paikkakuntien nimistä, hauskoja "uutisjuttuja" otsikolla "Ihmisiä - asioita - persjalkoja", "Arkipäivän ostoskori" sekä eestiläisen Heino Prunsveltin sysimustaa huumoria. Tämä numero oli piirtynyt vahvasti muistiini. Pahkasioista puuttuvat vielä 1, 2, 3, 6 sekä 1 & 2/90 ja kaikki numerosta 4/90 eteenpäin. En tiedä kuinka pitkälle viitsin mennä ajassa eteenpäin Pahkisten keräilyssä, tuntuu että alkaa pikkuhiljaa riittää. 90-luku oli lehdelle kuitenkin taantuma-aikaa. Tai jos kaikki 90-luvun numerot saa kahdella eurolla kappale kuten nämä, niin voinhan ne kaikki myös ostaa. Kakkosen kolikolla kelpaa heikkokin tavara. Tai en nyt tiedä...

Vielä toinen kappale Nonstop-albumista Vili ja Bill: "Varokaa hassua koiraa". Luulin, että vanhasta kappaleestani puuttui kaksi viimeistä sivua, mutta puuttuikin vain tilauskupongit. Niin, ja tarra-arkki albumin keskeltä. Yhdessäkään Nonstop-albumissani ei ole tarraa jäljellä, paitsi nyt tässä Vili & Billissä. Hällä väliä, en minä tarroja kaipaa, mutta voin minä tämän yhden ottaa. On muuten ruma. Iso ja ruma. Ei edes värejä, paitsi punaista muutamissa kohdin.

11.11.2011

Joh, "Mustat hatut" ei ole varsinaisesti huono, mutta sisältöä kahdessa tarinassa ei ole paljoa. Ontonoloista, mutta paikoin kivaa kohellusta. Hahmohistoriikki albumin lopussa kompensoi sentään. Sieninevan kreivin entree sen sijaan oli aivan päätähuimaava. Uppo-outoa scifiä. Sinisiä sieniä, pahaa maitoa lypsäviä lehmiä, jättietana ja minilehmä. Pimeässä hohtavia ihmisiä ja teräsvoimia. Apua! Eikun siis... vau!

Pikon ja Fantasion alkuperäiset suomalaisnimet ovat sitten kamalia. Tipsu ja Tapsu... Nimet kuin kaksoskissoilla, vaikkeivät ole edes sukua. Tyypillistä vanhanajan sarjakuvakustantajille, joiden käsityksen mukaan sarjakuvat ovat tiukasti lapsille tarkoitettuja, eivätkä aikuiset voi niistä välittää. Siksi hahmoille annetaan pikkuskideihin vetoavat typerät ja hassut nimet. "Hei, tipsun tapsun tipsun tapsun, tää on uljas armeijamme, tipsun tapsun tipsun tapsun, katselkaapas marssiamme..."

Tuli vielä Hevisaurus mieleen. Komppi Momppi. Muffi Puffi. Mäntti Päntti.