7.9.2010
Urho Kekkosesta on taas kirjoitettu lehdissä paljon. Vaikka olin vasta 7-vuotias kun Kekkonen luopui vallasta, ja opin tuntemaan hänet vain Kari Suomalaisen pilapiirrosten kautta, on hän silti minulle suurmies, jota kunnioitan varauksetta. Sellaista presidenttiä ei tule toista. Muuten kaikki historian tapahtumat ovat minulle aika hämäriä. Jos luen jotain historiatekstiä, en muista siitä jälkeenpäin juuri mitään. Vaikka koulussa kuinka pänttäsin historiankokeisiin, niin parhaimmillanikin onnistuin vain iloisesti sekoittamaan kaikki faktat. On minulla onneksi kirjahyllyssä Vuosisatamme kronikka sekä Suomen ja Maailmanhistorian pikkujättiläiset, sekä Kaiken maailman keksinnöt. Niistä voi aina jotain tarkistaa.
Hiukseni voivat pitkästä aikaa hyvin. Muistan kun varhaisteini-iässä kävin parturissa, ja parturi totesi minulle, että tervashampoo voisi sopia parhaiten hiuspohjalleni. Niinpä sitten käytin vuodesta vuoteen pelkästään sitä. Sitten vähän aikaa omillani asuttuani minua alkoi harmittaa, ettei tervashampoo poistanut kunnolla hilsettä. Minulle kertyi hilsettä erittäin helposti ja paljon. Vaihdoin hilseshampoohon. Tätini sitten jonkin ajan päästä huomasi että hiuksistani oli kadonnut kiilto. Olin itse huomannut myös, että hiuspohjani punoitti usein, eikä hilse pysynyt tarpeeksi hyvin loitolla. Rupesin sitten käyttämään sekaisin terva- ja hilseshampoota. Ajattelin, että säilyttäisin hiusten kiillon samalla kun hilse pysyisi poissa. Ei, hiuspohjani alkoi vihoitella ja punoittaa yhä pahemmin. Nyt käytän tervashampoota ja kuivien, vahingoittuneiden hiusten hoitoainetta. Pääni voi oikein hyvin. Toivottavasti jatkossakin, muuten minulta loppuvat keinot.
Käyn parturissa vain kahdesti vuodessa. Yksi syy on halu säästää rahaa. Tukanleikkuu sen kun kallistuukin vuosi vuodelta. Pääsyy on silti se, että olen paremman näköinen kun tukka on runsas ja puoli vuotta kasvanut. Hiukseni ovat kuin äidilläni, ne kerääntyvät päälaelle runsaaksi massaksi eivätkä laskeudu alas.
10.9.2010
Jaaha, mitäs lehdissä eilen? "Matti Vanhanen leikataan tänään". Hyvä, leikatkaa vaikka keskeltä kahtia. Eiköhän silläkin nirri lähde.
Töissä en syö koskaan mitään. Kun syön kotona ennen töihin lähtöä, pärjään hyvin kahdeksan tunnin työrupeaman. Syön sitten kotiin tultuani taas, jos nälkä on ehtinyt tulla. Syynä tähän on rahan säästäminen. Tulee kalliiksi ottaa eväitä mukaan töihin. Isäpuoleni luulee että olen kovinkin isoruokainen, mutta se ei pidä paikkaansa. Hän kuvittelee niin, koska tarvitessa voin syödä isoja ruoka-annoksia ja vielä hetkeä myöhemmin jotain lisää siihen päälle, ja niin yleensä käykin kun olen heillä kylässä. On tuhdit ruokatarjoilut, ja minulle tarjotaan kaikki mitä he eivät jaksa syödä. Sitten vasta onkin ähky olo. Toisaalta pärjään tarvitessa myös vähällä. Jos syön tuhtia raavaan miehen ruokaa, pärjään monta tuntia ilman että nälkä tulee. Minähän otan vapaa-ajallani rennosti, joten energiankulutukseni on aika pieni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti