22.8.2010
Hannele Laurilla oli kuulemma romanssi Vesku Loirin kanssa. Nyt se sitten selvisi, miksi Lauri jaksoi spedeillä niin kauan.
U2:n konsertit kantautuivat mukavasti Hartwall Areenalta rautatien viereiselle kävelytielle, kun kävelin töihin yövuoroihin tänä viikonloppuna. "Everybody raise your hands up in the air and yell "aaaaaaaaaaaaaaaaa..." It's u for the money and 2 for the show. I'm The Edge, and this is Bozo... sorry, Bono".
Muutama yö sitten näin unta isästä ja Nikke-kissasta. Ihana uni, jossa halailin ja hellittelin Nikkeä oikein antaumuksella.
Kuinkahan moni näkee unensa väreissä? Minä näen.
27.8.2010
Harrastan paljon kielivitsailua. Pidän sanaleikittelystä, ja keksin aina silloin tällöin juttuja tyyliin:
"Keitä heitä, mutta älä heitä noita" "Keitä heitä?"
Ei maha mittää, mutta selkä ei kestä.
Selvä pyy - ja känninen käki.
Niitä löytyy siellä sun tiellä sun täällä joka säällä.
Asia HK, sanoi lihamestari.
Elva tolva luppakolva.
Olen mestari keksimään myös sadatteluja:
Voi Hitlerin umpisuoli
Voi Juntusen pahvilaatikko
Voi jum laude approbatur
Voi Dinkelin praktiikka
Voi kalifrankki
Voi Reikanin rupiset rystyset
Voi pirunluikaus
Voi piru ja paavin henkselit
Voi jurmankaariruttana, herkumaripuli, jumpernikkeli, jumpretinhuidula, jurmenkariekuma, jonkumavikureikele, perskanavoukinanruimare, jurkemanruikeli, riekumantinkura, rempulanlutina, jurttanan rötkäle ja jehnakkeen rytkimän jumfretti.
Kaikkea tuollaista hilkumapuupelia (=soopaa) siis.
Pari päivää sitten töissä keksin aikamoisen määrän Aaltotie-strippejä. Kuusi uutta vitsiä tuli. Voisin siis mainiosti alkaa vihdoinkin taas piirtää, kun kerran vitsejä taas syntyy. Nuo nyt tällä sivustolla olevat piirsin siihen aikaan, kun olin vielä Sadun kanssa. Siivoustyö on minulle ollut suorastaan tärkeä ideointia silmälläpitäen, moppia heilutellessani keksin paljon ideoita sarjakuviin. Nimeän strippi-ideat ja pyörittelen nimiä päässäni, siten muistan ne vielä kotonakin.
Haluaisin ujuttaa sarjakuviini enemmän mustaa huumoria. Myös verbaalihuumoria. Se on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi, sellaiset huumorilajit eivät oikein luontevasti istu keksimiini tarinoihin. Töissä voin esimerkiksi vessan roskiksesta löytää aivan verisen tamponin ja heittää itsekseni kommentin, että "Draculan tikkari".
Olen nyt entistä enemmän upoksissa omassa maailmassani. En niin paljoa kuuntele mitä ympärilläni puhutaan. Ei kiinnosta. Seurausta ikävistä kokemuksistani ihmisten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti