Kun nyt vauhtiin pääsin niin jatkanpa sarjiskritiikkejä - sitä mukaa kun kvaakkia tutkin ja se minua eri sarjakuvista muistuttaa. Kari Sihvosen Liisa on potentiaalinen hyvä sarjakuva, mutta minua se miellyttäisi enemmän jos se olisi vähemmän pölhö ja enemmän "laatuhuumorilla höystettyä vakavuutta" -henkinen. Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisena julkaistun seikkailun loppu sai minut nolostumaan tekijän puolesta. Fantasiaelementit Liisassa on hyvä juttu, sillä linjalla kannattaa jatkaa. Tuo maljakko/timanttitarina olisi kuitenkin kaivannut venyttämistä. Tutkimustyön kuvausta eli timantin alkuperän selvittämistä jnpp. Tuollaisen tarinan puristaminen 20-30 strippiin ei toimi. Sarjahan jouduttiin lopettamaan lauantailehdessä kahdella ylimääräisellä rivillä. Suomen Kuvalehdessä julkaistu seikkailu oli sekin vähän lyhyt.
Muutenkin SK:n jatkosarjat ovat olleet turhan lyhyitä. Anssi Rauhalan tarinasta vuosia sitten toivoin albumimittaista, mutta monellekos aaneloselle sitä materiaalia lopulta riittikään? Reilu parillekymmenelle? Harmitti, kun Rauhala kuitenkin on loistopiirtäjä ja tarina oli hieno. Sama juttu nyt pyörivällä Torisevan Häämatkalla. 16 puolen sivun osaa eli 32 riviä. Mistä vielä, että Torisevan piirrostyyli ei minun mielestäni toimi tuollaisessa realistisemmassa, vakavahenkisessä sarjassa. Liian simppeli, liian lapsekas. Häämatkan teksti ja fiilis ovat kuitenkin nappisaavutuksia. Oskarissa (jota julkaisee pula-ajan City-lehti eli Metropoli) piirrostyyli toimii, sehän on vähän lastensarja muutenkin.
Olisin voinut sarjiskokoelmaluettelooni lisätä vielä Tää kaupunki -sivut, jotka revin irti Hesarin Kuukausiliitteistä ja änkesin Mämmilä: Täällä tähtikiekon alla -albumin loppuun viimeisten neljän HK:n Mämmilä-sivun kavereiksi. Kaikki varhaiset sivut aina siihen asti, kun herra Engel murehtii sitä, ettei hänellä ole perhettä. Seuraavalla sivulla piru- ja enkelihahmot sitten ilmestyivät Engelin pään ympärille pörräämään ja sarjan taso notkahti. Niitäkin sivuja keräsin jonkin aikaa, kunnes tuskastuin ja heitin ne keräykseen. Mauttomuuksista päästiin eroon vasta kun sarja muuttui poliittiseksi satiiriksi ja nimi vaihtui. Siinä vasta sarjakuva joka haki pitkään linjaansa! Poliittisen satiirin vaikeassa lajissa Pääkaupunki onkin omistanut terävimmät hampaat Suomessa tähän mennessä. En silti ole ruvennut keräämään sarjaa uudelleen.
Jasso-kissa vetosi minuun pitkään, mutta tämän hetken jutut eivät. Lopullinen niitti oli oikeastaan jo Zwarkin potkiminen takaisin työttömyyskortistoon sarjaa värittämästä. Surullista, miten Jii Roikoselta tuntuvat loppuneen kaikki paukut. "Mustaa"- ja "Valoa"-kokoelmat muistuttavat ja tietämättömille tiedottavat, miten nerokas tekijä sarjisskenessämme oli silloin muinoin. Toivottavasti olen väärässä ja Jii vielä räväyttää jollain kaikessa salaisuudessa työstämällään kunnianhimoisella albumilla.
Kari Suomalainen -fanilla on nyt hyvät päivät. Äsken löysin divareista lisää puuttuvia kokoelmia - pitkästä, pitkästä aikaa, kun nyt vihdoinkin ei ole rahasta pulaa - ja nyt kvaakin avustuksella pääsin tutkimaan hommaforumin threadia Karista. Runsaasti pilakuvia sekä selostusta Karin potkuista ja niihin johtaneista syistä. Otin pilakuvia talteen kovalevylle, raakkaan sitten pois ne jotka minulta jo löytyvät. Sitten on vielä kaikkia noita oheisjuttuja, Välskärin kertomuksia, Löysin lännen, Karin autokirja... Ei ei ei niitä jaksaisi metsästää kun piirroskokoelmissakin on tarpeeksi ja 26 neliötä vallanneella on tuo tilanpuutekin riesana. Taas joudun kantamaan läjän kivoja kirjoja ullakolle kun tuo vinyylikokoelma paisuu. Juuri tästä syystä en ostele sarjakuvia niin paljon kuin pitäisi ja Corto Maltese + Ankardo + Sarasvatin hiekkaa + muut eurooppalaisen sarjakuvan valiot jäävät vähän vieraiksi tuttavuuksiksi. Pitäisi hankkia ylimääräinen kämppä pelkästään tuota roinaa varten :D
Joo, tiedän että Cortoa on Nonstopeissa, mutta hänet painettiin sinne niin luokattoman huonosti ettei se houkuttele vihkiytymätöntä tutustumaan. Tapiireissa on varhaista Ankardoa ajalta jolloin haparoivia ensiaskeleita vielä otettiin. Mieleen on jäänyt, mutta ei minulla ole mitään hajua miten hahmo kehittyi.
Äh höm... Onhan Tapiirissa yksi CM:kin. Mitenkäs en ole siihen malttanut silmiäni kiinnittää? Jotain viitseliäisyyden puutetta kai sittenkin on tässä takana.
Joo, yksi kirjoista jotka meinaan raijata ullakolle on Kim "Howard" Johnsonin "The First 280 Years of Monty Python" (nollan päällä ruksi), jonka sisältämää vanhaa fotonovelaa "Christopher's Punctured Romance" kvaakissa aiheellisesti kehutaan. John Cleesen ääni tunkeutuu korviini varsinkin kohtauksessa, jossa Chris-John laittaa yövoileipää ja katselee sillä silmällä tyttärensä Barbie-nukkea: "Gaw, real lace. And under that?". Pervo tarina, varsinkin loppu on niin nolo ja hauska että hykertelen ääneen kun vain ajattelenkin sitä.
Jarkko Vehniäisen Kamala luonto saisi korvata HS:n sarjispalstalla jonkin eltaantuneen dinosauruksen. Mitä JV:n kotisivuilla näin, niin metkalta vaikutti. Okei, jos siinä nyt pieruhuumoria on, niin olkoon. Pierusta on vähän mautonta vääntää vitsiä, mutta en minä jaksa siitä herneitä nenään vetää.
Jessuksen pieksut! Kvaakista löytyi Juho Juntunen aiheuttaa pahaa mieltä -ketju, ja siellä kerrotaan minulle uutena tietona että JJ sai kenkää Ilta-Sanomista kun meni "arvostelemaan" jonkin bändin konsertin käymättä edes paikalla. Vedätys paljastui kun ko. keikka ilmoitettiin peruuntuneeksi. Sladdi kolmosessa (1978) on sarjakuva, jossa Juntusen näköinen Ilta-Sanomien toimittaja kirjoittaa kapakassa Alppi-Hannu & Teräsananas -yhtyeen keikasta: "...soitti dynaamista punkkia. Rauha ja rakkaus huokuivat illan konsertista". Samaan aikaan ko. keikalla bändi tuhoaa konekivääreillä ja kranaateilla yleisönsä ja paikalle saapuva virkavalta vastaa samalla mitalla. Näin sitä voi asioita tajuta kun lukee kaikenlaista mitä käsiinsä osuu.
Korjaan vielä tässä kvaak.fi:n Sarjakuvalehdistön vaiheita Suomessa - osa 2 -artikkelin tietoa, että Oulun Sarjakuvaseuran Kupla-lehteä tuli 12, ei 10 numeroa. Omissa kappaleissani 11. ja 12. numeroa on tilaajatarra (11) tai sen jäämä (12) takakannessa, eli ilmestyivät. Minussa on jotain vikaa, kun en korjaa tietoa tuon sivun alalaidan viestiketjussa. Oikea numeromäärä ilmoitetaan Wikipediassakin, joskin siinä annetaan ymmärtää, että lehti ilmestyi vuoteen 1984 asti. Tavallaan kai ilmestyikin, Ilpo Koskela kirjoitti viimeisen numeron pääkirjoituksen vuoden 1983 toiseksi viimeisenä päivänä, eli lehti tuli kai sitten julki vasta seuraavan vuoden puolella vaikka on 4/1983.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti