En ole ainoa, joka valittelee suomalaisen poliittisen / ajankohtaisen pilapiirtämisen tasoa. Hesarin Karlsson muuttuu yhä vain hampaattomammaksi. Johtuisiko siitä, että ideoita pitää nyt suoltaa useita viikossa, kun vuosia sitten Terhon ollessa kakkossivulla ja Karlsson Kotimaan osastossa jälkimmäinen tarvitsi vain yhden idean viikossa? Takavuosina Karlsson oli nimittäin monta kertaa Terhoa parempi. Enää en voi sanoa samaa. Kai Heinosen kuvottavan ruma tyyli on aina aiheuttanut minussa inhon väreitä. Jari Elsilän piirroksiin olen ikävä kyllä törmännyt aivan liian harvoin, mutta ne muutamat näkemäni ovat saaneet minut vakuuttuneeksi, että siinä meillä on Suomen paras alallaan.
Ilta-Sanomilla on onneksi yksi Timo Mäkelän piirros viikossa. Mäkelän herjat ovat parantuneet roimasti, ehkä häntä ei enää ohjailla siellä ylemmästä toimitusportaasta käsin kuten kuulemma ennen? Heikki Paakkasen tyylistä pidän myös, hänellä on melkein petohampaat. Kätsy saisi lopettaa jo, en jaksa edes ruveta pohtimaan kaikkea mikä hänen tyylissään on pielessä.
Salon Seudun Sanomien Lehto vaikuttaa tutulta. Takavuosina näin jossain sanomalehdessä pari tosi amatöörimäistä pilakuvaa. Se oli sitä aikaa, kun piti iskeä niitä verotarroja autojen tuulilaseihin. Yhdessä piirroksessa tekijän alter ego yritti kiukkuisena hiki valuen raaputtaa verotarraa pois ja joku pikkukakara huomautteli jotain vieressä. Toisessa sama mies käveli kaverinsa kanssa, joka kommentoi miten typerää touhua jääkiekko on ja ihmetteli miten isot miehet viitsivät ja "mitä sinä ajattelet?"... Piirtäjän alter egolla oli vaatteet täynnä jonkin jääkiekkojoukkueen logoja. Se oli varmaan sitten tämä Lehto.
Seura-lehden Titu on jo varsinainen muinaisjäänne. En ole koskaan miehen piirroksia varsinaisesti ihaillut, mutta pikkupoikana kyllä luin ne kun silmille osuivat. En sitten vanhempana jaksanut enää välittää kun se vähäkin terä tuntui tylsyneen. Mieleeni on jäänyt lähinnä Tiittasen persoonallinen sanankäyttö. Ei oikeastaan muuta.
Kari Suomalaisen piirroksissa ainoat viat ovat se asenteellisuus ja rasismi mikä loppuvuosina putkahti esille, sekä vähemmän näkyvä seikka: kun luen pilapiirroskokoelmista piirrosten taustoja, mitkä politiikan tapahtumat ovat toimineet alkusysäyksenä jollekin piirrokselle, niin usein se tapahtuma vaikuttaa todella tylsältä ja mitäänsanomattomalta, jopa asiayhteys piirroksen kanssa voi jäädä hämäräksi. Kari on kuitenkin saattanut vääntää siitä todella värikkään ja hauskan piirroksen.
Elsilän jälkeen toiseksi parhaaksi nostaisin Jouko Innasen, jonka kanssa olen muuten jutellut puhelimessakin joskus 90-luvun alussa, kun tein jonkin jutun kouluun. Miten mies on jaksanut pitää yllä tasoa ja senkun kehittyä graafikkonakin, kun sentään puurtaa piirroksia useisiin muihinkin lehtiin kuin vain Iltalehteen? Tietenkään Joke ei aina osu, täytejuttuja on tasapuolisesti osumien seassa, mutta työmäärän huomioon ottaen se on ymmärrettävää. Upeasti hän kuitenkin käyttää tietokonetta apuna piirtämisessä. Jälki on parhaimmillaan lähes vaikuttavaa.
Löysin Kalevan sivut netistä ja lueskelen hörähdellen Elsilän juttuja.
Sarjakuvista lisää. Jos joskus aiemmin tässä kehuin Iltalehden nykyistä sarjispalstaa, niin sen verran täytyy ottaa takaisin, että Werner Wejp-Olsenin "Ajan sävel" ottaa joskus päähän. Ei enää yhtään vitsiä Novox-geenilaboratoriosta tai paistetun kanan näköisistä avaruusolioista, jotka miettivät minkähänlaisen vastaanoton saavat maapallolla, ne aiheet on kaluttu puhki ajat sitten. Tämä Tanskasta USAhan muuttanut veteraani onnistuu kyllä yhä Seiskan julkaisemassa Rikospähkinässä. Miehen takavuosien H.C. Andersen -sarjakuvasovituksiakin voisi olla kiva katsastaa tarkemmin, että välittyikö niistä sadun henki tarpeeksi hyvin vai olivatko ontuvia yritelmiä. Hufvudstadsbladetin Kanon-mormoria ikävöin vieläkin, se oli ehkäpä Olsenin paras tuotos. Hbl:n lukijat nostivat aika äläkän kun ko. sarja poistettiin lehdestä pitkän rupeaman jälkeen, vaan lähti silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti