Loppuvuoden masentavat kuulumiset

Lääkärit eivät ole olleet halukkaita luovuttamaan silmieni suhteen. Kävin HUS:n silmäosastolla neljännen kerran 28.10., ja paineeksi mitattiin 22 kaikkien laseroperaatioiden jälkeen. Minulle määrättiin painetta alentavia tippoja. Lokakuun lopusta lähtien olen ottanut yhden tipan Travatania kumpaankin silmään joka ilta.

Luin pakkausselosteesta, mitä haittavaikutuksia Travatan-tipoilla voi olla: silmän punaisuus, värikalvon värin muuttuminen, silmän kuivuminen, kutina tai ärsytys, turvotus silmän ympärillä, silmäripsien runsastuminen ja kasvu, silmäluomien karvoittuminen ynnä lukemattomia muita mahdollisia vaikutuksia. Tujua ainetta.

Otin ensimmäisenä päivänä Travatan-tippoja kuuden aikaan illalla. Seuraavana päivänä olin huolissani punoittavista silmistäni. Aloin ottaa tipat vasta iltakymmeneltä sängyssä juuri ennen nukahtamista. Punoitus lakkasi, eikä ole palannut. En ole toistaiseksi huomannut muita haittavaikutuksia kuin välillä lievää silmien kutinaa, kuumotuksen tunnetta silmiä hieroessa sekä silmänympärysten tummentumista. Viimeksimainittu ei tosiaan kasvoja kaunista.

16. joulukuuta viidennen kerran Paciuksenkadulla. Siitä tuli nopea painemittausreissu. Tulos: vasemmassa silmässä 19, oikeassa 20. Normaaliarvot. Sain palata heti töihin. Onneksi kävi näin, sillä olin jo valmis sanomaan lääkäreille ei jatkotoimenpiteille.

Lokakuussa lääkäri jutteli minulle sellaisesta mahdollisuudesta, että kummastakin silmästäni poistettaisiin linssi. Kuulemma normaali operaatio 60-70-vuotiaille, mutta hyvin riskialtista minun ikäisilleni. Kavahdin heti moista ajatusta. Näkisinkö enää kunnolla moisen operaation jälkeen? Tuntuu siltä, ettei ajatuksesta olisi vielä puolen kuukauden takaisesta mittaustuloksestakaan huolimatta luovuttu, päätellen siitä lääkärilausunnosta, joka lähetettiin minulle OmaPostissa:

Hoitona nyt Travatan x1 oa. LIT oa aiemmin tehty. Suunnitteilla mahdollisesti jo keväällä phaco oa (ainakin arvio; potilas itse vierasti leikkaus-ajatusta kun siitä nyt syksyllä jo juttelin).

Nyt hoitajalla Ta 20/19.

Paineet hyvät.

Täten jatkaa Travatania iltaisin silmiin.

Kontrolli 4/2026 kirurgille ; phaco-arvio. Edeltävästi papilla oct-c + Octopus vielä.

Minulla ei ole ollut murhetta ainoastaan silmistäni. Tiistaina 2. joulukuuta alkoi vasemmassa käsivarressani, olkapään tuntumassa kova kipu. Ajattelin ensin, että olen vain nukkunut huonossa asennossa. Hoidin vaivaa alustavasti kipugeelillä ja Buranalla. Kun kipu ei ollut hellittänyt vielä lauantainakaan, varasin ajan Terveystalon fysioterapeutille. 8. päivä kävin hänen pakeillaan. FT pyöritteli käsivarttani ympäri ja antoi sille hierontaa, todeten, että kyse ei taida olla ainakaan mistään muljahduksesta. Vaiva vaikuttaa lihasperäiseltä. Jokin lihas on voinut ärtyä. Niin voi käydä siivoustyötä tai muuta fyysisesti rasittavaa työtä tekevälle. Sen pitäisi parantua itsestään viikossa tai kahdessa. Ellei parane, niin sitten lääkäriin. Se rauhoitti mieltäni vähäksi aikaa. Toisaalta ajattelin, että kykeneekö fysioterapeutti pätevään diagnoosiin?

Kipu ei onneksi vaivannut paljoakaan työtä tehdessäni. Se haittasi pahemmin, kun olin kotona ja istuin. Kykenin hoitamaan siivoushommat normaalisti, mutta otin silti kevyemmin vasemmalla kädellä ja rasitin oikeaa kättä enemmän. En kertonut kivusta töissä esimiehelleni tai kollegoilleni, niin kuin en kerro heille paljoa mistään muustakaan.

Kipu jatkui edelleen, mutta alkoi tuntua siltä, että se rupeaisi hellittämään. Pelkäsin silti jopa luunmurtumaa. Jatkoin Buranan ja geelin käyttöä, mutta satunnaisemmin.

Kipu oli jouluun mennessä häipynyt kokonaan.

Viikkoa ennen joulua sain vielä flunssan. Lauantai 20. päivä oli pahin päivä, silloin iski yskävaihe. Sunnuntaina flunssa häipyi kovaa kyytiä, ja maanantaina siitä ei ollut enää mitään jäljellä. Ei edes yskittänyt enää.

Olin joulua edeltäneenä maanantaina ja tiistaina töissä. Muut olivat tehneet sisääntekotunteja eli työskennelleet ylimääräisiä tunteja joinakin päivinä voidakseen pitää nuo kaksi päivää vapaata. Mutta minä päätin olla normaalisti töissä 22. ja 23. päivä ja hoitaa siivoushommia hiljaisessa talossa. Kun muutenkin olen joutunut tekemään runsaasti vähän normaalia pitempiä päiviä ottaakseni takaisin ne työtunnit, jotka menivät hukkaan kaikkien lääkärikäyntien myötä. Jos olisin tehnyt vielä sisääntekotunteja voidakseni pitää joulua edeltävät päivät vapaata, se olisi ollut liian raskasta.

Näin sitä eletään viisikymppisen elämää. Olen aidosti huolissani rapistuvasta kehostani ja pelkään, mitä vielä mahtaa olla edessä.

Loppuvuoden masentavat kuulumiset.

Aina vaan musiikkiaiheisia duuneja

Mieleni on kovasti halunnut keskittyä sataprosenttisesti sarjakuvahommiin. Mutta en ole saanut niitä tehdyksi muualla kuin työpaikalla, ja sillä tavalla hommat eivät edisty lainkaan sitä tahtia kuin haluaisin.

Kotona olen tehnyt pelkästään musiikkiin liittyviä puuhia. Olen käynyt Discogsiin luomani kolme Digging For Treasures -listaa läpi, klikannut artistilinkkejä ja kuunnellut yhden albumin - poikkeustapauksissa kaksi - kaikilta nimiltä, jotka tekivät vähintään yhden kuuntelemisen arvoiselta vaikuttavan albumin vuoteen 1989 mennessä. Olen sitä kautta saanut kuunneltavakseni rutosti hienoa musiikkia, etenkin funkin ja jazz-funkin saralta. Jonkin verran myös keskinkertaista ja jopa huonoa, mutta loistava musiikki painaa vaakakupissa eniten. Se urakka on valmis.

Lisäksi minulla on Excel-luettelo, jossa oli 7666 levyä lueteltuina. Koostin tuon luettelon joskus 2012-2013, vinyyli.fi -verkkokaupan tarjonnasta sekä POP-lehden foorumin levymyyntiosastossa ja muissakin sen foorumin viestiketjuissa luetelluista levyistä. Luettelossa oli alunperin viisinumeroinen määrä levyjä, mutta runsaan levyjen kuuntelun myötä olen saanut luettelon kymmenessä vuodessa kutistettua 7666 levyn mittaiseksi. Nyt kutistan luetteloa lisää. 6618 levyä tällä hetkellä. Pääsenkö 5000:een? Eipä luettelosta enää paljon kovin kummoista kuunneltavaa löydy, mutta välillä ihan hyvää musiikkia sentään.

Lisäksi olen koonnut muistitikulle brittiläisten Harvest- ja Vertigo-merkkien sinkkujen A- ja B-puolia. Se hoitui 19. joulukuuta alkaen kuudessa päivässä, kiitos Soulseekin. Nyt suoritan tarkistuskuuntelua. Korjailen ja editoin mp3-tiedostoja. Harvest-tuotanto (464 kappaletta koottu, 29 puuttuu) on enimmäkseen nautittavaa tai vähintään kiinnostavan outoa, mutta 80-luvulta on vähän raskasta jaksaa kaikkea Scorpionsia, Pink Floyd -miesten soolojuttuja ja Pallas-progebändiä. Vertigo (641 kappaletta koottu, vain viisi puuttuu) on vielä pahempi tapaus. 70-luvun sinkkujen kuuntelu tulee olemaan ihanaa, mutta 80-luvun kohdalla on tiedossa silkkaa painajaista: Status Quo, Black Sabbath, Def Leppard, Dio, Kiss, Lita Ford, Nazareth, Bon Jovi, Coney Hatch, Keel, Cinderella, Metallica... Apua! Thin Lizzy oli hieno bändi, mutta tuossa seurassa se on vain lisää heviä hevin joukossa. Vaihtelu jää puuttumaan. Vertigo julkaisi toki Dire Straitsiakin, mutta singleiltä ja EP:iltä löytyy paljon liveäänitteitä, jotka varmaan tulevat saamaan minut vain haukottelemaan.

Uutena jippona olen lisännyt moniin koneellani oleviin mp3-tiedostoihin tiedon esittäjän kotimaasta. Pistin sen tiedon Ominaisuudet-valikossa kohtaan "Tyylilaji". En keksinyt parempaa paikkaa, mihin saatoin sen laittaa. VLC Media Playerin voi saada näyttämään toistettavan äänitiedoston tyylilajin, jolloin näen aina, minkämaalaista musiikkia milloinkin kuuntelen.

Eli vapaa-aika menee musiikkia kuunnellen. Minä olen maaninen musiikkiaddikti, en mahda tälle mitään.

Tiettyjen levymerkkien singletuotannon keräily saa luvan loppua nyt. Johanna, Stiff Records, Stax Records, Charisma, Harvest, Vertigo. Riittää jo.

* * *

Mitäpä muuta? No, hommasin antikvaari.fi -sivuston kautta itselleni Heimo "Holle" Holopaisen omaelämäkerran Sähköbasso, kun tiesin, että mies moisen joskus kirjoitti. Netissä oli ennen mainitussa POP-lehdessä julkaistu artikkeli Hullujussi-yhtyeestä vapaasti luettavissa, kolmeen osaan eri sivuille jaettuna. POP-lehden foorumin hävittämisen myötä kaikki lehdessä alunperin julkaistut, nettiin kopioidut artikkelitkin hävitettiin. Internetin Wayback Machineen on tallentunut vain ensimmäinen kolmesta Hullujussi-artikkelin osasta. Saan siis edelleen lukea yhtyeen alkutaipaleesta netistä, mutta tarinan jatko oli enää minun muistissani - se, mitä siitä sinne tallentui. Ymmärsin, että Hullujussi-artikkelia kirjoitettaessa oli Hollen muistelmia hyödynnetty jonkin verran, joten arvelin, että Sähköbasson hankkimalla saisin tavallaan sen mainion viihdyttävän artikkelinkin jossain määrin takaisin. Jooh, kirjan Hullujussi-osuudesta löytyy aika paljon tuttua tekstiä. Artikkelin kirjoittaja oli käyttänyt muistelmateosta reippaasti hyväkseen. Toki artikkelia varten oli myös haastateltu Hollea ja Eekiä, ja mitään heidän haastattelijalle kertomaansa ei Hollen muistelmista löydy. Kuten esim. nämä kertomat:

"Noihin aikoihin meillä oli huvittavasti yhteiskiertue Wigwamin kanssa. Se oli mainiota, Wigwam soitti ensin keikoilla omaa musaa, ja sitten me heitettiin jotain idioottimusaa. No eihän kukaan jaksanut Wiguja kuunnella, kun ne soitti niin pitkiä biisejä. Mutta kriitikot aina jaksoi kirjoittaa, että Wigwam soitti hienon keikan ja sitten siellä soitti se joku paska bändi. Mutta se oli sitä aikaa se", Holle nauraa.

"Kyllähän meitä otti aivan helvetisti pannuun kaiken maailman Waldemar Walleniukset ja muut kriitikot. Sen takia me pantiin Bingo Bango Bongoon kohta: "Eikä Musa-miehet koskaan tajuu mitä tämä tarkoittaa". Sitten kun Musan tilalle tuli Soundi, niin me pantiin se Musan tilalle aina kappaletta esitettäessä", Eeki sanoo.

"Nykyäänhän me lauletaan se kohta: "Eikä kukaan enää tajuu mitä tämä tarkoittaa"", Holle täydentää.

Bändin hajoamisen jälkeisestä ajasta Eeki kertoi: "Hullujussista mulle jäi käteen Viktor. Mä kyllä vähän hannasin vastaan ja halusin helvettiin siitä imagosta. Vaan minkäs teet, kansa tahtoi Vikin muttei Eekiä. Sillä persoonalla mä olen sitten leipäni tienannut".

Sähköbasso päättyy vuoteen 1978, jolloin Holle sai tiedon, että hänet on kelpuutettu YLE:n Radio 2:een kesätoimittajaksi. Eipä ole Hemmo Hölöpäinen toistaiseksi kirjoittanut tai ainakaan antanut julkaista jatkoa muistelmilleen. Toivottavasti vielä lähivuosina, ennen kuin henki lakkaa pihisemästä. Kai radio- ja tv-ajoista riittäisi meheviä anekdootteja kerrottaviksi?  

Jouluaaton 2024 tapaus

Perinteen mukaisesti lähdin jouluaattona 2024 taas Espoon Laurinlahteen viettämään aikaa äidin ja isäpuolen kanssa. Espoonlahden metroasema on nykyisin kävelymatkan päässä heidän kodistaan. He tietysti odottavat, että saavuttuani metrolla kauppakeskus Lippulaivaan jatkan matkaa bussilla heidän kotinsa lähelle, mutta minä mieluummin kävelen sen matkan. Reitti on riittävän lyhyt, eikä jouluaattoisin ole paljon ulkoilijoita tai autoliikennettä, joten sinne kävelee leppoisasti.

Jotta pääsisin laillisesti perille, ostan ABC-vyöhykkeille vuorokausilipun Rautatientorin metroasemalla. Astun siis ulos metrosta Rautatientorin asemalla, kävelen lippuautomaatin luo, ostan lipun ja odotan Kivenlahteen menevää metroa, jolla pääsen Espoonlahden asemalle. Koska yksikään metrojuna ei kulje Kontulasta suoraan Espoonlahteen, minun on joka tapauksessa vaihdettava junaa matkan varrella, joten vuorokausilipun oston voi hoitaa siinä samalla.

24.12.2024 Asematunnelissa huomasin lippuautomaattien luona tyrmistyksekseni, että korttimaksu ei onnistu. Olisi pitänyt maksaa käteisellä. No, ei minulla ole nykyisin juuri käteistä rahaa lompakossani, kun hoidan aina kaikki maksut kortilla. Vähän kolikoita vain. Ei tarpeeksi vuorokausilipun ostoon. En siis voinut ostaa vuorokausilippua ainakaan Asematunnelissa. Koetin kyllä vähän katsella, löytyisikö pankkiautomaattia, mutten nähnyt sellaista, enkä jaksanut kävellä kovin pitkälle sellaista etsimään. Niinpä astuin kylmästi Kivenlahteen vievään metrojunaan ilman pätevää lippua. Ajattelin, että josko lipun saisi ostetuksi Lippulaivassa...

Espoonlahden Lippulaivassa etsiskelin lippuautomaattia, mutta siellä ei näyttänyt olevan sellaista. Pankkiautomaatteja kyllä oli, mutta ei siellä ja siinä tilanteessa enää sellaisista olisi ollut hyötyä. Luovutin, ja kävelin kohti äidin ja isäpuolen kotia ilman lippua, ja mietin, miten tästä eteenpäin.

Illanvietto sujui normaalisti saunoessa, jutellessa ja syödessä. Myöhään illalla sitten tavan mukaisesti isäpuoli saattoi minut läheiselle bussipysäkille odottamaan bussia 158, joka veisi Lippulaivaan. Pysäkillä isäpuoli puheli niitä näitä, mutta minä mietin vain peloissani, miten luovin itseni ulos tästä tilanteesta. Isäpuolella kun on tapana häipyä bussipysäkiltä vasta sitten, kun olen noussut bussiin. Ajattelin toiveikkaana, että jos hän lähtisi kävelemään poispäin huomatessaan bussin saapuvan, voisin viittoa kuskille, että jatka matkaa ilman minua, minä en tule kyytiin. Sitten kävelisin sieltä kauppakeskukseen isäpuolen huomaamatta.

Bussi 158 saapui. Isäpuoli ei näyttänyt vielä aikovan kävellä pois. En voinut muuta kuin astua kylmästi sisään bussiin. Näytin pokkana AB-vyöhykkeille kelpaavaa HSL-kuukausikorttiani lipunlukijalle, joka tietysti piippasi punaista ja näytti jonkin ruotsinkielisen virheilmoituksen. Näytin korttia uudestaan. Silloin kuski sanoi: "Jos ei toimi, niin..." ja näytti peukalolla taaksepäin, penkkien suuntaan. Istahdin penkille ja mietin, että näinkö tästä selvittiin.

Jäin kyydistä päätepysäkkiä edeltäneellä pysäkillä, josta jo pääsi näppärästi kadun yli sisään kauppakeskukseen.

En tiedä, luuliko bussikuski, että lipunlukijassa on jokin vika. Ehkä hän ei osannut lukea ruotsinkielistä virheilmoitusta, joten hän ei tiennyt, mitä se herjasi. Vai arvasiko hän, ettei minulla ollut kelpaavaa ABC-lippua, muttei kehdannut jättää minua pysäkille, kun oli sentään jouluaatto, myöhäisilta ja vähän sataa tihuttikin?

Pääsin metrolla kotiin.

Kuin koira veräjästä.   

Artikkeleita ja vitsejä Paavo Lipposesta, Jaakko Laaksosta ynnä muusta

Omia arkistoja on kiva selata: tänään Hesarissa kerrottiin Jaakko Laaksosta, vasemmistoliiton kansanedustajasta ja puolustusvaliokunnan jäsenestä, ja muistin nämä kaksi Paavo Lippos -aiheista hassuttelukuvaa, jotka leikkasin Ilta-Sanomista vuonna 2003. Koetin hakea HS:n artikkeleita, jotka avaisivat noita Lipposen suuhun laitettuja puhekuplia, ja löysin nämä. Ainakin Laaksolla ja Lipposella taisi olla vastakkaiset Nato-kannat.

"Tikkurilan jupakassa kyse Mainilan laukauksista"

Keskusta ja Sdp eri mieltä väitetystä vaalihäiriköinnistä

Jaakko Hautamäki

21.2.2003 2:00

Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki ei halunnut keskiviikkona kommentoida viime lauantain tapahtumia Sdp:n vaaliavauksessa Vantaan Tikkurilassa. Sdp:n edustajat väittävät keskustan edustajien häiriköineen vaaliavausta. Jäätteenmäki sanoi olleensa tapahtumahetkellä Kuopiossa.

"En tietystikään hyväksy mitään likaista kampanjointia", Jäätteenmäki sanoi.

Puheenjohtaja toivoi aiemmin keskustan vaaliavauksessa, että vaalikeskustelu olisi siistiä ja käytöstavat kohteliaita.

Jäätteenmäen erityisavustaja Timo Laaninen sanoi, että "jupakassa on kyse Mainilan laukauksista". Häiriköinnistä puhuminen on hänen tulkintansa mukaan jonkinlainen Sdp:n provokaatio.

Jäätteenmäki toi tiedotustilaisuuteen vastaajaksi tapahtumat paremmin tuntevan keskustan Uudenmaan piirin toiminnanjohtajan Pekka Reposen. Hän sanoi, ettei kukaan keskustan nimeämä vaalityöntekijä tai piirin johtoon kuuluva henkilö ole syyllistynyt vaalihäiriköintiin.

Ilta-Sanomat kertoi maanantaina "öykkäröinnistä" keskustan vaaliteltan lähistöllä sijainneessa Sdp:n kampanjapisteessä. Lehdessä Reponen kiisti tapahtumat.

Sdp:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma puolestaan kertoi nettisivuillaan, että "kepun vaalitorvet huusivat yhteen ääneen, kuinka pääministeri Paavo Lipponen on sotkettava suohon ja kuinka hän on isänmaan pahin petturi".

Keskustan puoluesihteeri Eero Lankia arveli maanantaina, että Heinäluoma on voinut hieman värittää nettisivujaan.

Ilta-Sanomat palasi asiaan keskiviikkona. Reponen esiintyi lehdessä Tikkurilassa otetussa kuvassa lähellä Sdp:n vaalitelttaa.

Reponen sanoi torstaina, että kulki ehkä kolme kertaa Sdp:n teltan ohi noin 5-10 metrin etäisyydeltä käydessään lämmittelemässä, kahvilla tai muilla tarpeilla läheisessä tavaratalossa.

Heinäluoma sanoi torstaina, että Tikkurilan tapahtumista julkisuudessa annettu kuva on ollut oikea. Hän sanoi, että häiriköijät olivat selvin päin.

"Tulee mieleen Mauno Koiviston vanha ohje, jonka mukaan ei pidä provosoitua, jos provosoidaan", hän sanoi.

Reponen totesi tiedotteessaan, että "omalla teltallamme aiomme arvostella sosiaalidemokraatteja kuten tähänkin asti". "Tervetuloa kuuntelemaan", hän kertoi.

Lipponen: Nato-jäsenyys ei välttämättä lisäisi puolustusmenoja

Puhemies: Mediaa ei kiinnosta Ahtisaaren viesti, Koiviston kylläkin

Jaakko Hautamäki

27.11.2003 2:00

Sdp:n puheenjohtajan, puhemies Paavo Lipposen mielestä Suomen Nato-jäsenyys ei välttämättä lisäisi puolustusmenoja, koska maalla jo on uskottava, vahva ja kustannustehokas armeija.

Kauniaisissa Sdp:n puoluevaltuuston kokouksen yhteydessä Lipponen totesi, että kotimaisessa Nato-keskustelussa tiedotusvälineitä kiinnostaa lähinnä vain henkilöiden vastakkainasettelu, ei kunnollinen keskustelu jäsenyyden yksityiskohdista.

Lipponen ei paljastanut omaa kantaansa jäsenyyteen. Hän katsoi, ettei voi ottaa puhemiehenä selvää kantaa. "Tämä on niin suuri asia, että tässä täytyy ottaa huomioon muut instituutiot eli presidentti ja hallitus." Hänen mukaansa jäsenyyskysymyksen ratkaisulla ei ole kiire, mutta hän kaipasi selvityksiä ja keskustelua jäsenyyden ehdoista.

Lipposen mukaan presidentti Martti Ahtisaari on pitänyt Nato-keskustelussa perusteellisia ja analyyttisiä puheenvuoroja. Lipponen vertasi Ahtisaaren käsittelyä presidentti Mauno Koiviston kohteluun.

"Ei medioita näköjään kiinnosta presidentti Ahtisaaren analyyttiset puheenvuorot, vaan enemmänkin kiinnostaa se, kun presidentti Koivisto sanoo vain yksikantaan, että hänen kantansa on kielteinen. Tämä on media- ja debattikritiikkiä, jota minun on pakko harrastaa." Lehtien pääkirjoituksista Lipponen oli löytänyt mainintoja suomalaisten sotilaiden lähettämisestä pakosta kaikenlaisiin kriiseihin ympäri maailmaa. "Se on puuta heinää." Nato-keskustelu on puhemiehen mukaan siinä vaiheessa, että haukutaan vähän kaikkea.

"Haukutaan Yhdysvaltoja, haukutaan Natoa. Haukutaan nyt sitten oikein perusteellisesti, ja sitten voidaan käydä varsinaista asiakeskustelua. Kyllä nämä ovat niin vakavia asioita, että ei tässä voi olla kysymys vain siitä, että puretaan ennakkoluuloja ja kaunoja eri suuntiin." Puheessaan puhemies vastasi vasemmistoliiton puheenjohtajalle Suvi-Anne Siimekselle, joka on kysellyt Sdp:n ulkopoliittisen linjan perään.

Hän sanoi Siimeksen olevan "aina viisas besserwisseri".

"Vasemmistoliitossa joutuu Jaakko Laakson opintopiiriin, jossa Siimes istuu." Kokouspaikan käytävällä Lipponen kertoi antaneensa presidentti Koivistolle syntymäpäivälahjaksi dokumenttivideot Karjalan Kannaksen ja Ilomantsin ratkaisutaisteluista. Pakettiin kuului myös kopio Ilomantsin taisteluryhmityskartasta.

"Upposi hyvin", Lipponen kuvasi lahjojensa saamaa vastaanottoa.

Positiivinen napa 18

Luulin, ettei firman lehti ilmesty tämän vuoden joulukuussa, kun vielä lokakuun loppupuolellakaan ei ollut tullut lehden päätoimittajalta sähköpostitse pyyntöä piirtää mitään. Vaan eilen pyyntö yllättäen tulikin. Deadline 15. marraskuuta. Vaan minäpäs olin piirtänyt stripin jo syyskuun alussa.

Tälläkin kertaa idea syntyi nopeasti. Aloin selata pitkästä aikaa Hesareita päivittäin syyskuun ensimmäisenä, ilman mitään ideaa siitä, mistä aiheesta piirtäisin sarjakuvan. Seuraavana päivänä sain idean ja strippi oli heti valmiina päässäni, eikä se tullut varsinaisesti mistään Hesarin artikkelista. No, ehkä Matti Pohjolan Vieraskynä-kolumni "Suomen talouskasvun puute johtuu taantuvista yrityksistä" juuri syyskuun ensimmäisen päivän lehdessä vaikutti ideaan.

Idea ei ole kummoinen, se vain toistaa hieman eri kulmasta sitä, mitä Naavametsäläisissäkin yritän toitottaa. Ajatusta luonnonläheisempään elämään siirtymisestä ja maailman pelastamisesta sitä kautta. 

Kirjamessut 2025 - ja vähän muutakin

Kirjamessut avattiin tällä kertaa lievässä sadesäässä, mutta ei se mieltäni synkistänyt. Matkasin töistä suoraan Messukeskukseen 18 kirjan puutelista mukanani. Kuusi Agatha Christietä, kuusi Shakespearea, kuusi WSOY:n SciFi-sarjan osaa. Vietin messuilla reilut kolme tuntia. Mukaan lähti 13 painotuotetta ja loppuvaiheissa selkärepun paino tuntui rasittavalta.

Selasin nopeasti ja vähällä mielenkiinnolla myös vinyylilevyjä. Maku levyjen keräilyyn on mennyt lähes täysin. Koetin vähän etsiä The Band -basisti Rick Dankon vuoden 1977 soololevyä, mutten huomannut sitä. Yllättävin levy, jonka huomasin, oli ilman muuta Charles Manson Live at San Quentin, kannesta päätellen muutaman vuoden takainen uusintapainos. Se on taatusti sellainen levy, josta voi käyttää nimitystä "conversation piece".

18 kirjan puutelista lyheni seuraavasti:

Christie:

Askel tyhjyyteen
Bertramin hotellissa
Eipä aikaakaan niin voi kauhistus
Kohtalon portti
Kuolema lähettää viestin
Salomonin tuomio

Shakespeare:

Edvard III
Henrik VIII
Turhaa lemmen touhua
Venetsian kauppias
Loppiaisaatto
Julius Caesar

WSOY:n SciFi-sarja:

Jules Verne: Maailman herra
Frederik Pohl: Avaruuden portti
Daniel Keyes: Kukkia Algernonille
William Gibson: Kreivi Nolla
William Gibson: Virtuaalivalo
Ursula LeGuin: Osattomien planeetta

Punaisella väritetyt löysin. Noukin lisäksi mukaan Muppelo-albumin Harmiton ystävä, Harto Hännisen ja Marko Latvasen Verikekkerit-kirjan ensipainoksen sekä "sarjakuva-albumin" Vallan veri ei vapise, tekijöinä Sepot Seppälä & Lindqvist. Toinen painos vuodelta 1969. Kansipaperiton kappale viidellä eurolla. Lainausmerkit siksi, että ei tämä sarjakuvaa ole. Sivunkokoisia piirroksia kuvanalusteksteillä. Katsoin vielä Aku Taikaviitta -taskarin esisivua, jossa kääntäjänä kreditoitiin Mary A. Wuorio. En ostanut sitä.

213 euroa kului, totesin, kun ynnäsin kuittien summat. Ei riitä morkkiksen potemiseen. Aika hyvin siis meni.

* * *

Various-kansion sain eilen kuunnelluksi loppuun ja nyt voin ruveta pyhittämään kaiken vapaa-aikani sarjakuvatyölle.

Loin Discogsiin vielä Old pals -nimisen listan. Siinä luetteloin pitempiaikaisia biisituttavuuksia, joista osa viettää aikaansa Various-kansiossa, osa taas muissa kansioissa. Sadat punk-biisit, jotka monta vuotta sitten keräsin netissä toimineista musiikkiblogeista, ovat siellä luetteloituina. Toki noiden kaikkien Discogs-listojen ulkopuolelle jää vielä hirveästi materiaalia, kuten Stax Recordsin, Stiff Recordsin ja Charisman sekä niiden alamerkkien julkaisemien sinkkujen a- ja b-puolet, melkein kaikki The Revolutionary Decades -kansioiden materiaali (poimin muutamia kiinnostavimpia kappaleita mukaan Old pals -listalle) sekä läjä kokonaisia albumeja, joita en omista oikeina levyinä.

Sekalaista suomalaista tavaraa löytyy toki myös, kuten runsaasti huippuharvinaisia 1960-, 1970- ja 1980-lukujen sinkkuja bändeiltä, jotka eivät koskaan yhtään albumia tehneet. Punkkia, perusrokkia, kevyempää kamaa ja silkkaa outoilua. Mm. YouTubesta olen niitä metsästänyt, ja on niitä myös blogeissa - jopa ulkomaisissa sellaisissa - jaeltu. Joskus kauan sitten joku jakeli Pirate Bayssa isoa määrää suomalaista indietä, hardcorepunkkia ja vaihtoehtomusaa. Puhelinkoppi, The Weepikes, Liimanarina, Shitter Limited, Sweetheart, Trouble Bound Gospel, Vox Flatus, Melted Men, Mothers Against Sex Association, Platypus, Radiopuhelimet, Slide Shaker, Garbagemen, HC Andersen, International Auto, Isebel's Pain, Jack Meatbeat and the Underground Society, Keuhkot, Mary, Custom Drummer, Deep Turtle, Dun-Delion, Ektroverde, Festermen, Disgrace, Trouble Bound Gospel, Can Can Heads, Publick Lost, Carnal Closet Carnage, Circle, Disco. (yksi kappale: Vaneria), Manic Toys, Mjölk, Moon-Fog Prophet, Op:l Bastards, Sultans, Weirdtones, The Brats, Xysma, Hole in the Head, Kalsaripaita, Karkkiautomaatti, Larry and the Lefthanded, Lyijykomppania, Tenderizer, Vallattomat, Atomivakoojat, Euthanasia, Flaming Sideburns, Fridge, Generators, Lowdown Shakin' Chills, Murnau, Mutants, Paha Moga, S.E.X. (Neumannin bändi, single "Uuden aamun kitarat / Mikä olen nyt"), Surftones, Teenage Kicks, Tom Cat Rebels, Barefoot Brothers, Candy Darling, Clifters (englanninkielinen ensisingle), God's Lonely Men, Jalla Jalla, Janne Kuutio ja Onni Myötä. Imuroin koko läjän ja säilytän sitä edelleen, vaikka vain murto-osaa tuosta kaikesta pystyn ylipäätään kuuntelemaan. Jakelin tuota kamaa nyt vähän aikaa Soulseekissä, mutta eipä sillä juuri menekkiä tuntunut olevan. Melted Meniä joku imuroi.

Kävin läpi vielä brasilialaiset vuosien 1970-1985 seiskatuumaiset, ja löysinhän minä 50 hyvää biisiä niidenkin joukosta. Luetteloin ne Digging For Treasures III -listan loppupäässä. Silti brassisinkuista jäi vaikutelma, että niillä ei todellakaan julkaistu sitä parasta musiikkia. En löytänyt edes kiinnostavia artisteja. Ei uusia Gilberto Gilejä, Milton Nascimentoja tai edes Nara Leãoja. Pitäisi perehtyä albumeihin, ei singleihin. En minä enää viitsi, kun on muutakin tekemistä. Brasilialaisten singlejulkaisujen määrä lähti rajuun laskuun 1970-1980-lukujen taitteessa. Määrä vain laski sitä mukaa kun 1980-luku eteni. 12-tuumaisten sinkkujen määrä nousi vuosina 1980-1985 muutamaan sataan, mutta se ei ole niin paljon, että se täysin kompensoisi. LP:itä sen sijaan julkaistiin 80-luvullakin melko tasaisesti, mitä nyt 1984 ja 1986 koettiin hetkellisiä notkahduksia. Ilmeisesti singleformaatti vain menetti suosiotaan Brasiliassa. 80-luvun sinkkujen selaaminen alkoi olla jopa tuskallista. Huonoa new wavea, huonoa punkkia, huonoa rokkia, huonoa diskoa, huonoja covereita muunmaalaisista hiteistä. Ulkomaisten trendien jäljittelyä. Ihan kuin Brasiliassa olisi tuona vuosikymmenenä unohdettu sikäläisen musiikin vahvuudet. 

Turhautuneita fiiliksiä kirjamessuja odotellessa

Joitakin sarjakuvahankintoja SS Libriconista, Kulku-Katin pojasta, Kampintorin antikvariaatista ja Oranssista Planeetasta: ykköspainokset Corto Maltesen Etiopia- ja Sveitsi-seikkailuista, kaksi Mustanaamio-lehteä (26/2007 - Aavepikajuna puuttuu enää), Bourgeonin Les passagers du vent -sarjan viides osa ruotsiksi eli Resande med vinden: Ebenholts i lasten. Suomenkielinen Yakari susien mailla ja ihan kokeilumielessä Charynin ja Boucqin Pirun huuli. Ranskankielinen albumi Où le regard ne porte pas - tome 2, eli kaksiosaisen sarjan jälkimmäinen albumi, tekijöinä Georges Abolin ja Olivier Pont. Où le regard... on se sarja, joka aloitettiin Jysäys-lehdessä, mutta vain ykkösalbumin ensimmäiset 15 sivua julkaistiin. Nyt minulla on koko kakkosalbumi, mutta vähän vaikealta tuntuu ruveta lukemaan sitä, kun en tiedä mitä kaikkea ykkösalbumissa tapahtui. Ai, mutta... onhan minulla tuo ykkösalbumi PDF-muodossa muistitikulla - nyt sen huomasin. Kaikista Corto Maltese -albumeista minulla on nyt sekä ykköspainokset että jotkut myöhemmät painokset.

Korvasin myös parempikuntoisilla muutaman albumin, joista puuttui esisivu tai peräti kaksi viimeistä sarjakuvasivua. Ihan halpaa peruskamaa, Anu & Antti, Clifton, Tetfol - suden poika sekä Khena ja Skrahilpari. Pitäisi löytää vielä Aku Taikaviitta -taskari (numero 41) ja Muppelo (Cubitus) -albumi Harmiton ystävä. Minulla on Excel-luettelo kaikista sarjakuvistani - siinä on sarjan nimi, albumin nimi, tekijät, julkaisuvuosi, jotain lisäinfoa sekä julkaisija. Sain idean lisätä luetteloon vielä sarjojen kääntäjät ja tekstaajat. Kävin kaikki käännössarjakuvat läpi ja naputtelin Excel-luetteloon nimiä. Joidenkin lehtien, kuten Nonstoppien, Ruutujen ja Tapiirien kohdalla se oli kova homma, koska kääntäjiä oli niin paljon. Joistakin sarjakuvistani puuttui esisivu, jossa kääntäjän nimi ilmoitetaan, siksi halusin etsiä paremmat kappaleet.

Discogs-YouTube -kuuntelu-urakka jatkuu vielä sen verran, että käyn läpi italialaiset, hollantilaiset ja ruotsalaiset disko- ja syntsa-LP:t vuosilta 1983-1985 (se on tehty) sekä kaikki brasilialaiset seiskatuumaiset vuosilta 1970-1985 (vuosi 1976 hoidettu). Siihen tuo puuha saa luvan loppua. En keksi enää mitään, mitä voisin ruveta kuuntelemaan. Discogsin takkuilu ja astronautin kuvalla koristeltu "This page is unavailable right now" -ilmoitus ärsyttää, kun haluaisin saada tuonkin homman mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti valmiiksi. Samalla kuuntelen edelleen Various-kansiotani, jossa on sekalaisia biisejä joita olen kerännyt mp3-muodossa. Klikkaan tiedostoja oikealla hiirennapilla ja lisään ja muuttelen tietoja Ominaisuudet-valikossa. Kestää vielä kaksi ja puoli viikkoa, ennen kuin kaikki on kuunneltu. Tuntuu liian pitkältä ajalta tässä vaiheessa. Koetan saada sarjakuvahommia tehdyksi työpaikalla luppoaikana, mutta se työ etenee kovin hitaasti. Liian hitaasti. Sitten kun nuo muut hommat valmistuvat, rupean pyhittämään kaiken vapaa-aikani Naavametsäläisille. Sen odottaminen on raskasta.

23. päivä aukeavat kirjamessut, ja Herttoniemen metroasemalla toiset portaat saadaan taas käyttöön tässä kuussa. Siinäkin jotain hyvää odotettavissa.

Jatkuvasti kasvava turhautuneisuus kaikkeen painaa mieltäni. Turhautuneisuus työpaikkaan, Suomeen, suomalaisiin, vastikkeettomaan vapaa-ajan puuhasteluun, huomion ja palautteen puutteeseen sarjakuvantekijänä... Kukaan ei tässä maassa tunnu olevan kiinnostunut mistään, ihmisillä on selvästi puutetta virikkeistä. Kaikki vaikuttavat tympeiltä ja harmailta. Fiiliksiäni ei helpota kahdeksanteen kerrokseen, suoraan asuntoni yläpuolelle viime vuonna muuttanut aasialaisperhe, joka viettää turhan aktiivista elämää. En tiedä, onko talossamme todellakin huono äänieristys, vai miksi noiden yläkerran naapurien puolelta kuuluu lähes koko ajan - vielä iltakymmenen jälkeen - tömistelyä, hakkaamista, huonekalujen siirtelyä, naputtelua (kuin lattialaattoja tai parkettia aseteltaisiin paikoilleen) ja puhetta. Perheen isä lienee remonttihullu. Viime joulupäivänä tai tapaninpäivänä siinä kämpässä haluttiin kovasti porata jotain. Naapurin rouva tuli kahteen kertaan heidän ovensa eteen karjumaan täysillä jotain sellaista, että joulurauhaa, kiitos. Kylpyhuoneessa vasta kuuluukin sekalainen melu erinomaisen hyvin. Kaipaan sen asunnon edellistä asukasta - hänen aikanaan asunnosta kuului vain kissan naukumista viiden-kuuden aikaan aamulla.

19. syyskuuta kiinteistössämme suoritettiin katselmus "liittyen käyttövesijärjestelmän saneerauksen suunnitteluun". Eli putkiremonttia ollaan suunnittelemassa. Kaikissa asunnoissa käytiin katsomassa vesipisteitä. Kartoittavat uusia putkireittejä. Tuokin vielä.

* * *

Löysin sivuston nimeltä Fonts in Use, joka kertoo kaikista fonteista, joita maailmalla on käytetty. Tästä sivustosta on minulle iloa, sillä esimerkiksi ITC Pioneer, Quicksilver, Chromium One, Pluto, Stack, Pump Triline ja Stop ovat fontteja, joiden nimet olin ollut kovasti utelias tietämään, ja nyt sain tietää ne. Discogsissa joku tai jotkut ovat luoneet listoja levynkansista, joissa on käytetty jotain tiettyä fonttia. Vähän googlaamista fontin nimen perusteella, ja löysin tuon saitin.

Astral, Bottleneck, Epic ja Hollywood / Cinema, Shatter... Fontit ovat kiinnostavia. Niitä opeteltiin Vantaan ammattiopisto VARIAssa, kun opiskelin graafista suunnittelua. Sellaiset termit kuin gemena, versaali, kapiteeli, groteski ja antikva olivat perusjuttuja. Zapfino on yksi fontti, jota olen nähnyt usein käytettävän esimerkiksi mainoksissa sekä sisustus- ja naistenlehdissä (mitä nyt olen moisia sattunut huomaamaan työpaikalla taukotiloissa). Sen tunnistaa kyllä heti, se on koristeellinen ja kaunis. Eurostile on toinen, josta pidän - se on moderni ja tekninen. Eikö liene meidän firman logossakin sitä käytetty.