Artikkeleita ja vitsejä Paavo Lipposesta, Jaakko Laaksosta ynnä muusta

Omia arkistoja on kiva selata: tänään Hesarissa kerrottiin Jaakko Laaksosta, vasemmistoliiton kansanedustajasta ja puolustusvaliokunnan jäsenestä, ja muistin nämä kaksi Paavo Lippos -aiheista hassuttelukuvaa, jotka leikkasin Ilta-Sanomista vuonna 2003. Koetin hakea HS:n artikkeleita, jotka avaisivat noita Lipposen suuhun laitettuja puhekuplia, ja löysin nämä. Ainakin Laaksolla ja Lipposella taisi olla vastakkaiset Nato-kannat.

"Tikkurilan jupakassa kyse Mainilan laukauksista"

Keskusta ja Sdp eri mieltä väitetystä vaalihäiriköinnistä

Jaakko Hautamäki

21.2.2003 2:00

Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki ei halunnut keskiviikkona kommentoida viime lauantain tapahtumia Sdp:n vaaliavauksessa Vantaan Tikkurilassa. Sdp:n edustajat väittävät keskustan edustajien häiriköineen vaaliavausta. Jäätteenmäki sanoi olleensa tapahtumahetkellä Kuopiossa.

"En tietystikään hyväksy mitään likaista kampanjointia", Jäätteenmäki sanoi.

Puheenjohtaja toivoi aiemmin keskustan vaaliavauksessa, että vaalikeskustelu olisi siistiä ja käytöstavat kohteliaita.

Jäätteenmäen erityisavustaja Timo Laaninen sanoi, että "jupakassa on kyse Mainilan laukauksista". Häiriköinnistä puhuminen on hänen tulkintansa mukaan jonkinlainen Sdp:n provokaatio.

Jäätteenmäki toi tiedotustilaisuuteen vastaajaksi tapahtumat paremmin tuntevan keskustan Uudenmaan piirin toiminnanjohtajan Pekka Reposen. Hän sanoi, ettei kukaan keskustan nimeämä vaalityöntekijä tai piirin johtoon kuuluva henkilö ole syyllistynyt vaalihäiriköintiin.

Ilta-Sanomat kertoi maanantaina "öykkäröinnistä" keskustan vaaliteltan lähistöllä sijainneessa Sdp:n kampanjapisteessä. Lehdessä Reponen kiisti tapahtumat.

Sdp:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma puolestaan kertoi nettisivuillaan, että "kepun vaalitorvet huusivat yhteen ääneen, kuinka pääministeri Paavo Lipponen on sotkettava suohon ja kuinka hän on isänmaan pahin petturi".

Keskustan puoluesihteeri Eero Lankia arveli maanantaina, että Heinäluoma on voinut hieman värittää nettisivujaan.

Ilta-Sanomat palasi asiaan keskiviikkona. Reponen esiintyi lehdessä Tikkurilassa otetussa kuvassa lähellä Sdp:n vaalitelttaa.

Reponen sanoi torstaina, että kulki ehkä kolme kertaa Sdp:n teltan ohi noin 5-10 metrin etäisyydeltä käydessään lämmittelemässä, kahvilla tai muilla tarpeilla läheisessä tavaratalossa.

Heinäluoma sanoi torstaina, että Tikkurilan tapahtumista julkisuudessa annettu kuva on ollut oikea. Hän sanoi, että häiriköijät olivat selvin päin.

"Tulee mieleen Mauno Koiviston vanha ohje, jonka mukaan ei pidä provosoitua, jos provosoidaan", hän sanoi.

Reponen totesi tiedotteessaan, että "omalla teltallamme aiomme arvostella sosiaalidemokraatteja kuten tähänkin asti". "Tervetuloa kuuntelemaan", hän kertoi.

Lipponen: Nato-jäsenyys ei välttämättä lisäisi puolustusmenoja

Puhemies: Mediaa ei kiinnosta Ahtisaaren viesti, Koiviston kylläkin

Jaakko Hautamäki

27.11.2003 2:00

Sdp:n puheenjohtajan, puhemies Paavo Lipposen mielestä Suomen Nato-jäsenyys ei välttämättä lisäisi puolustusmenoja, koska maalla jo on uskottava, vahva ja kustannustehokas armeija.

Kauniaisissa Sdp:n puoluevaltuuston kokouksen yhteydessä Lipponen totesi, että kotimaisessa Nato-keskustelussa tiedotusvälineitä kiinnostaa lähinnä vain henkilöiden vastakkainasettelu, ei kunnollinen keskustelu jäsenyyden yksityiskohdista.

Lipponen ei paljastanut omaa kantaansa jäsenyyteen. Hän katsoi, ettei voi ottaa puhemiehenä selvää kantaa. "Tämä on niin suuri asia, että tässä täytyy ottaa huomioon muut instituutiot eli presidentti ja hallitus." Hänen mukaansa jäsenyyskysymyksen ratkaisulla ei ole kiire, mutta hän kaipasi selvityksiä ja keskustelua jäsenyyden ehdoista.

Lipposen mukaan presidentti Martti Ahtisaari on pitänyt Nato-keskustelussa perusteellisia ja analyyttisiä puheenvuoroja. Lipponen vertasi Ahtisaaren käsittelyä presidentti Mauno Koiviston kohteluun.

"Ei medioita näköjään kiinnosta presidentti Ahtisaaren analyyttiset puheenvuorot, vaan enemmänkin kiinnostaa se, kun presidentti Koivisto sanoo vain yksikantaan, että hänen kantansa on kielteinen. Tämä on media- ja debattikritiikkiä, jota minun on pakko harrastaa." Lehtien pääkirjoituksista Lipponen oli löytänyt mainintoja suomalaisten sotilaiden lähettämisestä pakosta kaikenlaisiin kriiseihin ympäri maailmaa. "Se on puuta heinää." Nato-keskustelu on puhemiehen mukaan siinä vaiheessa, että haukutaan vähän kaikkea.

"Haukutaan Yhdysvaltoja, haukutaan Natoa. Haukutaan nyt sitten oikein perusteellisesti, ja sitten voidaan käydä varsinaista asiakeskustelua. Kyllä nämä ovat niin vakavia asioita, että ei tässä voi olla kysymys vain siitä, että puretaan ennakkoluuloja ja kaunoja eri suuntiin." Puheessaan puhemies vastasi vasemmistoliiton puheenjohtajalle Suvi-Anne Siimekselle, joka on kysellyt Sdp:n ulkopoliittisen linjan perään.

Hän sanoi Siimeksen olevan "aina viisas besserwisseri".

"Vasemmistoliitossa joutuu Jaakko Laakson opintopiiriin, jossa Siimes istuu." Kokouspaikan käytävällä Lipponen kertoi antaneensa presidentti Koivistolle syntymäpäivälahjaksi dokumenttivideot Karjalan Kannaksen ja Ilomantsin ratkaisutaisteluista. Pakettiin kuului myös kopio Ilomantsin taisteluryhmityskartasta.

"Upposi hyvin", Lipponen kuvasi lahjojensa saamaa vastaanottoa.

Positiivinen napa 18

Luulin, ettei firman lehti ilmesty tämän vuoden joulukuussa, kun vielä lokakuun loppupuolellakaan ei ollut tullut lehden päätoimittajalta sähköpostitse pyyntöä piirtää mitään. Vaan eilen pyyntö yllättäen tulikin. Deadline 15. marraskuuta. Vaan minäpäs olin piirtänyt stripin jo syyskuun alussa.

Tälläkin kertaa idea syntyi nopeasti. Aloin selata pitkästä aikaa Hesareita päivittäin syyskuun ensimmäisenä, ilman mitään ideaa siitä, mistä aiheesta piirtäisin sarjakuvan. Seuraavana päivänä sain idean ja strippi oli heti valmiina päässäni, eikä se tullut varsinaisesti mistään Hesarin artikkelista. No, ehkä Matti Pohjolan Vieraskynä-kolumni "Suomen talouskasvun puute johtuu taantuvista yrityksistä" juuri syyskuun ensimmäisen päivän lehdessä vaikutti ideaan.

Idea ei ole kummoinen, se vain toistaa hieman eri kulmasta sitä, mitä Naavametsäläisissäkin yritän toitottaa. Ajatusta luonnonläheisempään elämään siirtymisestä ja maailman pelastamisesta sitä kautta. 

Kirjamessut 2025 - ja vähän muutakin

Kirjamessut avattiin tällä kertaa lievässä sadesäässä, mutta ei se mieltäni synkistänyt. Matkasin töistä suoraan Messukeskukseen 18 kirjan puutelista mukanani. Kuusi Agatha Christietä, kuusi Shakespearea, kuusi WSOY:n SciFi-sarjan osaa. Vietin messuilla reilut kolme tuntia. Mukaan lähti 13 painotuotetta ja loppuvaiheissa selkärepun paino tuntui rasittavalta.

Selasin nopeasti ja vähällä mielenkiinnolla myös vinyylilevyjä. Maku levyjen keräilyyn on mennyt lähes täysin. Koetin vähän etsiä The Band -basisti Rick Dankon vuoden 1977 soololevyä, mutten huomannut sitä. Yllättävin levy, jonka huomasin, oli ilman muuta Charles Manson Live at San Quentin, kannesta päätellen muutaman vuoden takainen uusintapainos. Se on taatusti sellainen levy, josta voi käyttää nimitystä "conversation piece".

18 kirjan puutelista lyheni seuraavasti:

Christie:

Askel tyhjyyteen
Bertramin hotellissa
Eipä aikaakaan niin voi kauhistus
Kohtalon portti
Kuolema lähettää viestin
Salomonin tuomio

Shakespeare:

Edvard III
Henrik VIII
Turhaa lemmen touhua
Venetsian kauppias
Loppiaisaatto
Julius Caesar

WSOY:n SciFi-sarja:

Jules Verne: Maailman herra
Frederik Pohl: Avaruuden portti
Daniel Keyes: Kukkia Algernonille
William Gibson: Kreivi Nolla
William Gibson: Virtuaalivalo
Ursula LeGuin: Osattomien planeetta

Punaisella väritetyt löysin. Noukin lisäksi mukaan Muppelo-albumin Harmiton ystävä, Harto Hännisen ja Marko Latvasen Verikekkerit-kirjan ensipainoksen sekä "sarjakuva-albumin" Vallan veri ei vapise, tekijöinä Sepot Seppälä & Lindqvist. Toinen painos vuodelta 1969. Kansipaperiton kappale viidellä eurolla. Lainausmerkit siksi, että ei tämä sarjakuvaa ole. Sivunkokoisia piirroksia kuvanalusteksteillä. Katsoin vielä Aku Taikaviitta -taskarin esisivua, jossa kääntäjänä kreditoitiin Mary A. Wuorio. En ostanut sitä.

213 euroa kului, totesin, kun ynnäsin kuittien summat. Ei riitä morkkiksen potemiseen. Aika hyvin siis meni.

* * *

Various-kansion sain eilen kuunnelluksi loppuun ja nyt voin ruveta pyhittämään kaiken vapaa-aikani sarjakuvatyölle.

Loin Discogsiin vielä Old pals -nimisen listan. Siinä luetteloin pitempiaikaisia biisituttavuuksia, joista osa viettää aikaansa Various-kansiossa, osa taas muissa kansioissa. Sadat punk-biisit, jotka monta vuotta sitten keräsin netissä toimineista musiikkiblogeista, ovat siellä luetteloituina. Toki noiden kaikkien Discogs-listojen ulkopuolelle jää vielä hirveästi materiaalia, kuten Stax Recordsin, Stiff Recordsin ja Charisman sekä niiden alamerkkien julkaisemien sinkkujen a- ja b-puolet, melkein kaikki The Revolutionary Decades -kansioiden materiaali (poimin muutamia kiinnostavimpia kappaleita mukaan Old pals -listalle) sekä läjä kokonaisia albumeja, joita en omista oikeina levyinä.

Sekalaista suomalaista tavaraa löytyy toki myös, kuten runsaasti huippuharvinaisia 1960-, 1970- ja 1980-lukujen sinkkuja bändeiltä, jotka eivät koskaan yhtään albumia tehneet. Punkkia, perusrokkia, kevyempää kamaa ja silkkaa outoilua. Mm. YouTubesta olen niitä metsästänyt, ja on niitä myös blogeissa - jopa ulkomaisissa sellaisissa - jaeltu. Joskus kauan sitten joku jakeli Pirate Bayssa isoa määrää suomalaista indietä, hardcorepunkkia ja vaihtoehtomusaa. Puhelinkoppi, The Weepikes, Liimanarina, Shitter Limited, Sweetheart, Trouble Bound Gospel, Vox Flatus, Melted Men, Mothers Against Sex Association, Platypus, Radiopuhelimet, Slide Shaker, Garbagemen, HC Andersen, International Auto, Isebel's Pain, Jack Meatbeat and the Underground Society, Keuhkot, Mary, Custom Drummer, Deep Turtle, Dun-Delion, Ektroverde, Festermen, Disgrace, Trouble Bound Gospel, Can Can Heads, Publick Lost, Carnal Closet Carnage, Circle, Disco. (yksi kappale: Vaneria), Manic Toys, Mjölk, Moon-Fog Prophet, Op:l Bastards, Sultans, Weirdtones, The Brats, Xysma, Hole in the Head, Kalsaripaita, Karkkiautomaatti, Larry and the Lefthanded, Lyijykomppania, Tenderizer, Vallattomat, Atomivakoojat, Euthanasia, Flaming Sideburns, Fridge, Generators, Lowdown Shakin' Chills, Murnau, Mutants, Paha Moga, S.E.X. (Neumannin bändi, single "Uuden aamun kitarat / Mikä olen nyt"), Surftones, Teenage Kicks, Tom Cat Rebels, Barefoot Brothers, Candy Darling, Clifters (englanninkielinen ensisingle), God's Lonely Men, Jalla Jalla, Janne Kuutio ja Onni Myötä. Imuroin koko läjän ja säilytän sitä edelleen, vaikka vain murto-osaa tuosta kaikesta pystyn ylipäätään kuuntelemaan. Jakelin tuota kamaa nyt vähän aikaa Soulseekissä, mutta eipä sillä juuri menekkiä tuntunut olevan. Melted Meniä joku imuroi.

Kävin läpi vielä brasilialaiset vuosien 1970-1985 seiskatuumaiset, ja löysinhän minä 50 hyvää biisiä niidenkin joukosta. Luetteloin ne Digging For Treasures III -listan loppupäässä. Silti brassisinkuista jäi vaikutelma, että niillä ei todellakaan julkaistu sitä parasta musiikkia. En löytänyt edes kiinnostavia artisteja. Ei uusia Gilberto Gilejä, Milton Nascimentoja tai edes Nara Leãoja. Pitäisi perehtyä albumeihin, ei singleihin. En minä enää viitsi, kun on muutakin tekemistä. Brasilialaisten singlejulkaisujen määrä lähti rajuun laskuun 1970-1980-lukujen taitteessa. Määrä vain laski sitä mukaa kun 1980-luku eteni. 12-tuumaisten sinkkujen määrä nousi vuosina 1980-1985 muutamaan sataan, mutta se ei ole niin paljon, että se täysin kompensoisi. LP:itä sen sijaan julkaistiin 80-luvullakin melko tasaisesti, mitä nyt 1984 ja 1986 koettiin hetkellisiä notkahduksia. Ilmeisesti singleformaatti vain menetti suosiotaan Brasiliassa. 80-luvun sinkkujen selaaminen alkoi olla jopa tuskallista. Huonoa new wavea, huonoa punkkia, huonoa rokkia, huonoa diskoa, huonoja covereita muunmaalaisista hiteistä. Ulkomaisten trendien jäljittelyä. Ihan kuin Brasiliassa olisi tuona vuosikymmenenä unohdettu sikäläisen musiikin vahvuudet. 

Turhautuneita fiiliksiä kirjamessuja odotellessa

Joitakin sarjakuvahankintoja SS Libriconista, Kulku-Katin pojasta, Kampintorin antikvariaatista ja Oranssista Planeetasta: ykköspainokset Corto Maltesen Etiopia- ja Sveitsi-seikkailuista, kaksi Mustanaamio-lehteä (26/2007 - Aavepikajuna puuttuu enää), Bourgeonin Les passagers du vent -sarjan viides osa ruotsiksi eli Resande med vinden: Ebenholts i lasten. Suomenkielinen Yakari susien mailla ja ihan kokeilumielessä Charynin ja Boucqin Pirun huuli. Ranskankielinen albumi Où le regard ne porte pas - tome 2, eli kaksiosaisen sarjan jälkimmäinen albumi, tekijöinä Georges Abolin ja Olivier Pont. Où le regard... on se sarja, joka aloitettiin Jysäys-lehdessä, mutta vain ykkösalbumin ensimmäiset 15 sivua julkaistiin. Nyt minulla on koko kakkosalbumi, mutta vähän vaikealta tuntuu ruveta lukemaan sitä, kun en tiedä mitä kaikkea ykkösalbumissa tapahtui. Ai, mutta... onhan minulla tuo ykkösalbumi PDF-muodossa muistitikulla - nyt sen huomasin. Kaikista Corto Maltese -albumeista minulla on nyt sekä ykköspainokset että jotkut myöhemmät painokset.

Korvasin myös parempikuntoisilla muutaman albumin, joista puuttui esisivu tai peräti kaksi viimeistä sarjakuvasivua. Ihan halpaa peruskamaa, Anu & Antti, Clifton, Tetfol - suden poika sekä Khena ja Skrahilpari. Pitäisi löytää vielä Aku Taikaviitta -taskari (numero 41) ja Muppelo (Cubitus) -albumi Harmiton ystävä. Minulla on Excel-luettelo kaikista sarjakuvistani - siinä on sarjan nimi, albumin nimi, tekijät, julkaisuvuosi, jotain lisäinfoa sekä julkaisija. Sain idean lisätä luetteloon vielä sarjojen kääntäjät ja tekstaajat. Kävin kaikki käännössarjakuvat läpi ja naputtelin Excel-luetteloon nimiä. Joidenkin lehtien, kuten Nonstoppien, Ruutujen ja Tapiirien kohdalla se oli kova homma, koska kääntäjiä oli niin paljon. Joistakin sarjakuvistani puuttui esisivu, jossa kääntäjän nimi ilmoitetaan, siksi halusin etsiä paremmat kappaleet.

Discogs-YouTube -kuuntelu-urakka jatkuu vielä sen verran, että käyn läpi italialaiset, hollantilaiset ja ruotsalaiset disko- ja syntsa-LP:t vuosilta 1983-1985 (se on tehty) sekä kaikki brasilialaiset seiskatuumaiset vuosilta 1970-1985 (vuosi 1976 hoidettu). Siihen tuo puuha saa luvan loppua. En keksi enää mitään, mitä voisin ruveta kuuntelemaan. Discogsin takkuilu ja astronautin kuvalla koristeltu "This page is unavailable right now" -ilmoitus ärsyttää, kun haluaisin saada tuonkin homman mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti valmiiksi. Samalla kuuntelen edelleen Various-kansiotani, jossa on sekalaisia biisejä joita olen kerännyt mp3-muodossa. Klikkaan tiedostoja oikealla hiirennapilla ja lisään ja muuttelen tietoja Ominaisuudet-valikossa. Kestää vielä kaksi ja puoli viikkoa, ennen kuin kaikki on kuunneltu. Tuntuu liian pitkältä ajalta tässä vaiheessa. Koetan saada sarjakuvahommia tehdyksi työpaikalla luppoaikana, mutta se työ etenee kovin hitaasti. Liian hitaasti. Sitten kun nuo muut hommat valmistuvat, rupean pyhittämään kaiken vapaa-aikani Naavametsäläisille. Sen odottaminen on raskasta.

23. päivä aukeavat kirjamessut, ja Herttoniemen metroasemalla toiset portaat saadaan taas käyttöön tässä kuussa. Siinäkin jotain hyvää odotettavissa.

Jatkuvasti kasvava turhautuneisuus kaikkeen painaa mieltäni. Turhautuneisuus työpaikkaan, Suomeen, suomalaisiin, vastikkeettomaan vapaa-ajan puuhasteluun, huomion ja palautteen puutteeseen sarjakuvantekijänä... Kukaan ei tässä maassa tunnu olevan kiinnostunut mistään, ihmisillä on selvästi puutetta virikkeistä. Kaikki vaikuttavat tympeiltä ja harmailta. Fiiliksiäni ei helpota kahdeksanteen kerrokseen, suoraan asuntoni yläpuolelle viime vuonna muuttanut aasialaisperhe, joka viettää turhan aktiivista elämää. En tiedä, onko talossamme todellakin huono äänieristys, vai miksi noiden yläkerran naapurien puolelta kuuluu lähes koko ajan - vielä iltakymmenen jälkeen - tömistelyä, hakkaamista, huonekalujen siirtelyä, naputtelua (kuin lattialaattoja tai parkettia aseteltaisiin paikoilleen) ja puhetta. Perheen isä lienee remonttihullu. Viime joulupäivänä tai tapaninpäivänä siinä kämpässä haluttiin kovasti porata jotain. Naapurin rouva tuli kahteen kertaan heidän ovensa eteen karjumaan täysillä jotain sellaista, että joulurauhaa, kiitos. Kylpyhuoneessa vasta kuuluukin sekalainen melu erinomaisen hyvin. Kaipaan sen asunnon edellistä asukasta - hänen aikanaan asunnosta kuului vain kissan naukumista viiden-kuuden aikaan aamulla.

19. syyskuuta kiinteistössämme suoritettiin katselmus "liittyen käyttövesijärjestelmän saneerauksen suunnitteluun". Eli putkiremonttia ollaan suunnittelemassa. Kaikissa asunnoissa käytiin katsomassa vesipisteitä. Kartoittavat uusia putkireittejä. Tuokin vielä.

* * *

Löysin sivuston nimeltä Fonts in Use, joka kertoo kaikista fonteista, joita maailmalla on käytetty. Tästä sivustosta on minulle iloa, sillä esimerkiksi ITC Pioneer, Quicksilver, Chromium One, Pluto, Stack, Pump Triline ja Stop ovat fontteja, joiden nimet olin ollut kovasti utelias tietämään, ja nyt sain tietää ne. Discogsissa joku tai jotkut ovat luoneet listoja levynkansista, joissa on käytetty jotain tiettyä fonttia. Vähän googlaamista fontin nimen perusteella, ja löysin tuon saitin.

Astral, Bottleneck, Epic ja Hollywood / Cinema, Shatter... Fontit ovat kiinnostavia. Niitä opeteltiin Vantaan ammattiopisto VARIAssa, kun opiskelin graafista suunnittelua. Sellaiset termit kuin gemena, versaali, kapiteeli, groteski ja antikva olivat perusjuttuja. Zapfino on yksi fontti, jota olen nähnyt usein käytettävän esimerkiksi mainoksissa sekä sisustus- ja naistenlehdissä (mitä nyt olen moisia sattunut huomaamaan työpaikalla taukotiloissa). Sen tunnistaa kyllä heti, se on koristeellinen ja kaunis. Eurostile on toinen, josta pidän - se on moderni ja tekninen. Eikö liene meidän firman logossakin sitä käytetty. 

Kontulan metroasema kunnostettu

Tänään aukesi sitten Kontulankin metroasema kokonaisuudessaan pitkään jatkuneen remontin jälkeen. Pääsin katsastamaan uudistuneet tilat ennen aamukuutta. Voimakas valo kutsui minut sisään.

Nyt olen nähnyt kaikki asemalaiturille pystytetyt taidetyöt. Mellunmäkeen vievän raiteen vieressä on lähes kauttaaltaan hyvää taidetta. Vain yksi värityö jää suttuiseksi ja käsittämättömäksi. Eniten pidän mattopiiskaa pitelevästä pesukarhusta ja vauhkoontuneesta hevosesta. Se hevostyö on melko vaikuttava.

Länteen päin vievän raiteen kohdalla olevat taidetyöt aiheuttavat minussa kahtalaisia fiiliksiä. A- ja B-uloskäyntien kohdalla on kehnoa taidetta. Harmaa, juustoa pitelevä rotta on ihan OK, muuten huonoja töitä. C- ja D-uloskäyntien lähellä on parempia töitä, niitä katselee mieluummin. Mutta kaikki parhaat työt ovat Mellunmäkeen vievän raiteen vieressä.

Herttoniemen asema on valitettavasti vielä kaaosmainen. Kauankohan sen kanssa vielä kestää, en ole vaivautunut etsimään tietoa sen remontin kestosta.

Silmäoperaatio, osa 2

Aamukuudeksi töihin. Siellä ehdin puolessatoista tunnissa hoitaa kakkoskerroksen tuotanto-osaston siivouksen valmiiksi, ja sen jälkeen piti lähteä kohti Paciuksenkatua. Klo 9:15 olin taas HUS:illa silmäkontrollissa. Normaalin näöntutkimuksen, silmänpainemittauksen ja mikroskooppisen silmien tiirailun jälkeen lääkäri totesi, että elokuussa poratut reiät eivät ole tarpeeksi isoja. Käytännössä silmiini oli saatu tehdyksi vain kuopat, joissa on keskellä pikkuriikkiset reiät. Silmänpaineeksi mitattiin sentään "vain" 22, mutta jotta paine saataisiin tarpeeksi alas, pitäisi reikiä isontaa. Ajanpuutteen takia päättivät suurentaa molempien silmien reikiä samalla kertaa, samalla käynnillä. Huokaisin syvään. Taas täytyy käydä läpi sama laserointipiina.

Lääkäri selitti, että ruskeat iirikset ovat paksummat kuin siniset, joten vaaditaan enemmän poraamista, ennen kuin niihin saadaan reikä aikaiseksi. Mainitsi vielä, että afrikkalainen iiris on vielä paksumpi, joten sen poraaminen on vielä hankalampaa kuin pohjoismaisen ruskean iiriksen.

No, pupilleja pienentävien ja puuduttavien silmätippojen saamisen jälkeen istahdin uudestaan laserlaitteen eteen, asetin leuan leukatuen päälle ja otsan otsatukea vasten, ja irtolinssi työnnettiin silmämunaa vasten. Tällä kertaa laserointi sujui onneksi ilman piinaa. Vaikka valo vähän ikävästi häikäisi kutistuneita pupillejani, operaatio oli kevyesti ja nopeasti ohi. Välillä sain hiukan huilata ja vetää henkeä, ennen kuin ryhtyivät oikean silmän jälkeen poraamaan vasenta. Jälkeenpäin ei huimannut, eikä näkö ollut pahasti tumma.

Puoli tuntia odottelua. Lääkäri yritti kovasti saada minut rentoutumaan, ja yritin olla mahdollisimman rentona, jotta painearvot olisivat mahdollisimman alhaiset ja todenmukaiset. Silti hän mittasi pienellä kädessä pidettävällä mittauslaitteella silmänpaineiksi 30 ja 46. Hän kehotti minua menemään alakertaan kahvioon, viettämään siellä 40 minuuttia kahvin (teen) ääressä ja rentoutumaan kunnolla ja palaamaan sitten neloskerrokseen uuteen painemittaukseen. Tein niin, ja kolme varttia myöhemmin uusi mittaus tarkemmalla laitteella antoi painearvoiksi 17 ja 20. Päästivät minut lähtemään, mukanani pikku silmätipparesepti. Viiden päivän ajan kaksi tippaa painetta alentavaa nestettä kumpaankin silmään.

Ehdin olla vielä pari tuntia töissä. En ole varma, olisivatko lääkärit suositelleet töihin menoa. Heidän aiemmista puheistaan päättelin, että olisi parempi mennä suoraan kotiin. Tunsin kuitenkin näkeväni niin hyvin, että saisin hoidetuksi siivoustyöt valmiiksi. Niin sainkin. Hain silmätipat Kontulan ostarin apteekista kotimatkan aikana.

Huomasin saman jutun kuin 11. elokuuta oikean silmäni saaman ensimmäisen laserkäsittelyn jälkeen: lähinäkö on aivan terävä. En tarvitse lukulasejani koko loppupäivän aikana. Mutta kyllä se siitä taas suttaantuu. 

Sarjakuvafestivaalit 2025

Poikkesin pikaisesti Kaapelitehtaalla pidetyillä sarjakuvafestivaaleilla. Lopetin 2018-2019 sarjakuvien keräilyn, minkä vuoksi en ole käynyt niillä festareilla vuoden 2019 jälkeen. Kokonaan en ole sittenkään lopettanut keräilyä, vaan hankintoja on tullut tehtyä satunnaisesti ihan näihin päiviin asti. Vanhoilla uCoz-sivuillani olevasta sarjakuvakokoelmaluettelosta puuttuvat viimeksi hankkimani viisi Les Innommables -albumia.

Nytkin oli mielessäni muutama kohde, joita ajattelin etsiä sarjisfestareilta. Neljä Mustanaamio-lehden numeroa, joista yhdessä on kakkossarjana Mysteeripartiota (9/2005), ja muissa Jerome K. Jerome Blochea (26/2002, 26/2007, 1/2009). BD-sarjan albumeissa on julkaistu lähinnä sellaista, mikä ei kiinnosta minua, tai minkä jo omistan jossain toisessa muodossa. Olen kuitenkin poiminut pari Filemonia ja Valkoisen Tiikerin. Ajattelin hankkia sarjisfestareilta viimeisimmän Filemonin, Toisen T:n hetken. Myös mustakantinen Punaparta-integraali oli mielessäni, mutta sitä ei kyllä löydy enää mistään.

Tuossa yllä olevassa kuvassa ovat minun hankintani. Saga De Xam oli minulle melkoinen yllätyslöytö. Alunperin 1967 julkaistu äärihappoinen psykedeliasarjis on ollut todellinen Graalin malja kaikille ranskalaisen sarjakuvan keräilijöille, huippuarvokas ja vaikeasti löydettävä. Nyt se on julkaistu englanniksi alkuperäiskansilla ja kahdeksansivuisella esittelytekstillä. Hinta oli 72 euroa. Minulla on tietokoneella ranskankieliset skannaukset koko albumista, mutta voin nyt heivata ne menemään.

Vain yhdessä pöydässä näin Mustanaamio-lehtiä. Harmittelin sitä, että unohdin puutelistani kotiin. Onneksi olin kirjoittanut puutelistalle myös neljän puuttuvan numeron kanteen painetut otsikkotekstit. Kun selasin vuosien 2001-2010 lehtiä, silmäilin kansitekstejä ja yritin tunnistaa tuttuja otsikoita. Yhden numeron kannessa luki "Jumalten nektari". Haa, se taisi olla yksi tuttu. Ostin siis sen numeron. En halunnut vaivata myyjää vain yhden Mustis-lehden vuoksi, joten poimin mukaani myös 45 euroa maksaneen Corto Maltese Siperiassa -albumin ykköspainoksen. Kuitissa lukee Antikvariaatti ACV Oy, eli se oli Antikvariaatti Coppolan (entinen Antikvariaatti Coppola & Varpainen, ennen kuin jälkimmäinen mies jättäytyi pois divarinpitohommista) pöytä? Ei ollut kuitenkaan Kopponen myymässä, vaan joku muu.

Kotona hiukan hätäännyin, kun löysin kirjahyllystäni identtisen näköisen CM Siperiassa -albumin, ja pelkäsin, että mahdoinko jo omistaa ykköspainoksen tuosta. En sittenkään, hyllyssäni ennestään ollut Siperia-albumi onkin vuoden 1990 painos, kakkospainos, ja festareilta ostamani albumi on tosiaan ykköspainos vuodelta 1984. Kannet ihan samanlaiset, selkämyksen väri vain on eri. Ykköspainoksessa on keltainen selkämys, kakkospainoksessa valkoinen... tai itse asiassa hieman kellertävä, hmm?

"Jumalten nektari" -kansi on siis 26/2002, yksi puuttuneista. Minulta vielä puuttuvien Mustanaamio-numeroiden kansissa lukee "Aavepikajuna", "Määränpäänä Haiti" ja "Diana kadoksissa". Joo, sellaisia otsikoita en noilla festareilla nähnyt. Hyvin siis meni.

Festarivierailu kesti klo 12:sta viittä vaille yhteen. Niin nopeasti oli paikka koluttu läpi. Kävin ylhäällä parvella, mutta siellä oli vain askartelupöytä ja haastattelutila. Yhtään haastattelua en viitsinyt jäädä kuuntelemaan, siellä kun on teemana kreikkalainen sarjakuva, eikä sikäläinen sarjakuva voisi minua vähempää kiinnostaa.

Kävellessäni Kaapelitehtaalta pois huomasin Orjan Mayn, joka oli juuri menossa sinne itse. Juttelimme hetken, hän kertoi omia ikäviä kuulumisiaan, esittelin hänelle Saga De Xam -albumia ja kerroin hänelle Naavametsäläiset-sarjakuvani parantelusta eli värittämisestä ja uudelleenpiirtämisestä. Hän toivotti tsemppiä sarjakuvaprojektilleni.

OM kertoi myös, kun mainitsin hänelle SS Libriconin poissaolosta noilta festareilta, että siinä sarjakuvaliikkeessä on sattunut kuolemantapaus, josta on kerrottu Kvaakissa. Minä en siitä tiennyt, kun en ole Kvaakia juuri vilkaissut tänä vuonna. Joka tapauksessa, siitä syystä SS Libriconilla ei ole nyt omaa pöytää festareilla. Harmi, olisi ollut mukava käydä heidän pöytäänsä penkomassa, kun en ole itse liikkeessä vaivautunut käymään sitten viime vuoden marraskuun.

Ennen festareille menemistä poikkesin Rautatientorin asemalla, jotta sain HSL-korttini ladatuksi. Koska sekä Kontulan että Herttoniemen asemaa remontoidaan niin, ettei kummallakaan asemalla ole pääsyä lipunmyyntiautomaatteihin, en ole voinut ladata korttiani. En ole vaivautunut hakemaan vaihtoehtoisia tapoja, joten olen kulkenut puoli kuukautta pummilla. Asematunnelin neljästä lippuautomaatista vain yksi toimi - se, jota kokeilin kaikkein viimeiseksi. Rrrsetti. Täytyy kai ladata HSL-sovellus puhelimeen, sitten kun nuo poistetaan käytöstä.