6.12.2016 - 25.12.2016 - Itsenäisyyspäivän ravintolaillallinen Turussa & Pepe Willberg

6.12.2016

Itsenäisyyspäivää vietetty perheemme perinteisellä tavalla, eli illallisella turkulaisessa ravintolassa. Äiti ja isäpuoli olivat minua vastassa Helsingin rautatieasemalla, ja sitten lähdettiin Turkuun junalla.

Tällä kertaa paikaksi oli valittu Ravintola Foija Aurakadulla. Mia, isäpuolen vanhempi tytär, kuuluu ravintolan omistavan konsernin/keskittymän henkilökuntaan, joten hän saa 40% alennusta ravintolakäynneistään. Jonna, nuorempi tytär, oli tuonut nykyisen poikaystävänsä sekä poikansa ja tyttärensä. Muuttaminen yhteen Petrin kanssa ei ole Jonnalle ajankohtainen asia, vaan ihan tietyistä käytännön asioista johtuen molemmat haluavat ainakin toistaiseksi asua erillään. Jonnan jälkeläisistä Kristian on nyt vihdoin saanut luonteeseensa avoimuutta ja reippautta, mutta kovin hentorakenteinen hän on yhä vieläkin. Ei ole mikään maailman paras syömään, ei totisesti. Oksensi kuulemma vielä autossa kun oltiin lähdössä kohti ravintolaa. Jenna sen sijaan on oikein hyvinvoivan näköinen.

Minä ja Frej olimme molemmat valinneet etukäteen samat ruoat valmiiksi printatulta ruokalistalta. Taas kerran. Meillä on sama maku ruoan suhteen. Alkupalaksi jättikatkaravun pyrstöjä, pääruoaksi karitsaa kahdella tavalla. Karitsa oli kuitenkin osoittautunut niin suosituksi, että se toinen tapa oli päässyt loppumaan. Jäljellä oli vain sitä ylikypsää entrecôtea. Frej vaihtoi tilauksensa grillipihviksi, mutta minä pysyin karitsassa. Sain sitten kaksi kimpaletta entrecôtea. Valitettavasti koostumus oli muusimainen ja maku kuiva, eikä annoksen koossakaan ollut kehumista verrattuna isäpuolen nauttimaan muhkeaan grillipihviin ja runsaisiin lisukkeisiin. Jälkiruoaksi syömäni juustokakku ja vadelmasorbetti onneksi olivat aivan ihania.

Mia-parka. Kun minulla pyyhkii nyt lähes kaikilta osin paremmin kuin ehkä koskaan elämässäni, niin Mia on nyt vuorostaan alityöllistetty ja rahapulassa. Kokin töitä ei olekaan niin paljon kuin olisi toivottavaa. Joutuu kärvistelemään koko joulukuun ilman yhtään työkeikkaa. Hän teki selväksi, että elämänhalu kärsii. Tiedän totisesti, miltä hänestä tuntuu...

25.12.2016

Vietin taas jouluaaton äidin ja isäpuolen kanssa. Frej kertoi yllättävän asian nuoruudestaan. Kun tuli puhetta Pepe Willbergistä ja hänen tulevasta muistelmateoksestaan, isäpuoli mietti tullaankohan hänet mainitsemaan siinä. Hän on nimittäin ollut jonkin aikaa Pepen bändikaverina Islandersissa. Syksystä 1962 kevääseen 1964 hän soitti komppikitaraa. Frej otti esiin kirjan The Illustrated Directory of Guitars ja sanoi, että Gretsch Country Club on aika tarkkaan sellainen skitta, jota hän soitti. Semmoinen puoliakustinen blueskitara. Ei ollut mikään hyvä soittaja, oppi ne vaaditut kolme sointua kun ne hänelle opetettiin, ja pärjäsi niillä kunnes lähti bändistä Dannyn tullessa mukaan kuvioihin... ja sitten Islandersit alkoivatkin saada nimeä. Islanders-nimi tuli siitä, että kaikki olivat kotoisin Lauttasaaresta - paitsi isäpuoleni, joka oli Viiskulmasta.

Minun on kyllä vaikea uskoa isäpuolen kertomaa. Hän ei edes vaikuta miltään ex-muusikolta.

Joskus 1970-luvun alkupuolella, 1972-1974 tienoilla, Frej on omien sanojensa mukaan viimeksi pitänyt kitaraa kädessään. Minä vitsailin, että Frej ja Timo-enoni voisivat perustaa duon. Timohan on ihan hyvä soittaja, oikea soolokitaristi. Timo on puolestaan joskus vitsaillut, että hän voisi levyttää CD:n, minä toimisin AD:nä eli tekisin kannet ja Timpan markkinointia opiskellut Hanna-tytär hoitaisi myyntipuolen.

Työpaikallani yksi osasto piti kuukausi sitten juhlat firman tiloissa, ja Pepe Willberg oli siellä bändeineen viihdyttämässä. Olin siellä kolmesta kuuteen asti avustamassa roskisten tyhjentämisessä, melkoisen epävarmoin mitä-minun-nyt-tarkkaan-ottaen-pitäisi-muka-tehdä -fiiliksin, enkä ehtinyt edes nähdä ja kuulla Pepeä paljoa. Vähän siinä Hermestä ja Julie-Annea treenattiin. Ei harmita, sillä en ole mikään Pepe-fani, vaikka minulla onkin Jormaksen tupla-CD ja Pepe & Paradisen kaikki levyt, ja Love-bokseissa ovat ne muutamat biisit mitä nyt Pepe Lovelle teki. Niin, ja "Dark Side of the Moon", "Belle", "Butterfly" ja muut varhaiset harvinaisuudet ovat CD-R:lle poltettuina. Pepen soolotuotannosta en voisi yleisesti ottaen vähempää välittää, eikä hän ole minun silmissäni mielenkiintoinen persoona. Vaikuttaa muuten aika katkeroituneelta ja sen seurauksena vähän tylyltä ja kopealta sen takia, ettei ole saanut osakseen yhtä paljon arvostusta ja menestystä kuin Hector, Kirka ja Pave Maijanen, eikä keikkoja ole aina riittänyt tarpeeksi.

Mainitsen vielä, etten edes tiennyt mikä ja kuka oli palkattu firman työntekijöitä viihdyttämään. Settiä treenaavan bändin kappalevalinnat alkoivat herättää minussa ihmetystä ja menin uteliaana katsomaan onko laulaja se joksi häntä epäilen. Hän oli aika pitkän tovin selkä minuun päin ja naama bändikavereihin päin, mutta lopulta hän kääntyi ympäri, ja tunnistin Pepen.