Eilen olin vielä epätietoinen siitä, mitä Suomen 100-vuotispäivänä teen. Perinteisestihän olen silloin Turussa äidin, isäpuolen ja tämän tyttärien kanssa syömässä ravintolassa. Minulle ei kuitenkaan soitettu eilen ja ilmoitettu että 6. päivänä lähdetään taas junalla Turkuun, joten tajusin että minun täytyy itse keksiä jotain ohjelmaa itsenäisyyspäiväksi.
Olin eilen Kampin kauppakeskuksessa ostamassa joulukortteja, ja samalla poikkesin Keltaisessa Jäänsärkijässä poimimassa Svart Recordsin uusimpia Pop-Liisa- ja Jazz-Liisa -levyjulkaisuja. Katsoin, olisiko Tavastialla tai jossain muualla kenties levymessut itsenäisyyspäivänä. Ei yhtään mainosta levymessuista, ei Tavastian ovella eikä Jäänsärkijässä. Harmi, siinä olisi ollut hyvää ohjelmaa.
Katsoin tänään aamulla Hesarin menotietoja. Ei muuta mitä voisi mennä kokemaan kuin "Sukupolvi. Nyt" -valotaideteos Töölönlahden puistossa. "Ylen ja Helsingin kaupungin toteuttama 40 metriä pitkä valotaideteos, jonka läpi voi kävellä. Teoksen seinillä näkyy toisessa maailmansodassa olleiden, sieltä selvinneiden ja siellä menehtyneiden nimiä".
Metro toi minut keskustaan puoli kolmen jälkeen. Kävelin jonkin aikaa ympärilleni ja haistelin tunnelmia. Hyvin rauhallisesti ihmiset kävelivät kaduilla, vain runsaasta juhlavalaistuksesta katujen yllä huomasi että jotain juhlaa vietetään, ja sekin valokoristelu toi mieleen totta puhuen vain joulun eikä itsenäisyyttä. Muutamat rakennukset sentään loistivat sinisinä ja valkoisina. Parempi kuin ei mitään.
Puolisen tuntia siellä täällä vaelleltuani kävelin Kolmen Sepän patsaan aukiolle, jossa muutamassa myyntikojussa oli tarjolla italialaisia juustoja ja muita sikäläisiä herkkuja, konditoriatuotteita, sekalaista kaulahuivia ja päänlämmikettä, kuumia kastanjoita ja hehkuviiniä ym. Jatkoin pitkin Aleksanterinkatua Senaatintorille, ja siellähän oli hienoa hyörinää. Koko tori oli täynnä myyntikojuja, ja keskellä lasten karuselli. En ostanut mitään mistään, askeltelin vain Tuomiokirkon portaat ylös ja otin kuvia näkymästä mukaan ottamallani digikameralla.
Kauppatorilla nähtävyydet rajoittuivat sadan Suomen lipun installaatioon ja sinivalkoiseksi valaistuun Presidentinlinnaan. Esplanadinpuistossa ei ollut mitään nähtävää.
Jonotin sitten Töölönlahden puistossa siihen valoteokseen. Putkimainen rakennelma, jonka läpi käveltiin. Kummallekin puolelle oli heijastettu sodassa taistelleiden nimiä, 36 riviä tekstiä joka hitaasti liikkui peräpäädystä etupäätyyn musiikin soidessa.
Koska oli keskiviikko, pakko oli siivota vielä Arabianrannan päihdeklinikka. Se on kyllä niin viheliäinen paikka, kun ei nuku koskaan. Siivota pitää, oli sitten itsenäisyyspäivä, joulu tai uusivuosi. Sen duunin kanssa saa totisesti olla naimisissa.
Olisinhan voinut toki nyhjöttää kotona koko päivän, mutta omatuntoni ei sallinut minun hukata tätä ainutlaatuista päivää. Pakko oli jotain kokea, ja tulihan jotain koettuakin... vaikkei nyt mitään ikimuistoista kuitenkaan.
7.12.2017
"Itsenäinen Suomi täyttää tänään 100 vuotta. Onnea Suomi ja suomalaiset!"
Kiitos tästä tekstarista. Hieno ele jokaiselle suomalaiselle henkilökohtaisesti. Sain oman viestini eilen 12:06, ja kun tänä aamuna palasin töihin, siivouskomeroon jättämässäni työkännykässä odotti vielä yksi joskus kymmenen jälkeen saapunut viesti. Sain siis noita kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti