Kymmenen projektin työtaakka

Olen vähän paniikissa omien vapaa-ajan puuhieni kanssa. Yritän ehtiä tehdä kymmentä asiaa rinnakkain ja päällekkäin.

Kuuntelen tietokoneellani olevia mp3-tiedostoja siten, että kuuntelen varsinaiset albumit esittäjän mukaisessa aakkosjärjestyksessä, samassa järjestyksessä kuin ne ovat niissä Levyt- ja Levyt plus -tiedostoissa, joista olen kertonut. A:sta Å:hon. En kuuntele kaikkea, koska en jaksa kuunnella kaikkea tauhkaa, mitä olen vinyylimuodossa kerännyt levyhyllyyn. Useimmat suomalaiset levyt saavat jäädä nyt kuuntelematta. Käyn samalla läpi noita Word-tiedostoja ja teen vielä tarkistuksia ja korjauksia niiden levyjen tietoihin, jotka omistan vinyylinä, CD:nä tai digitaalisesti. Hyppäsin nimittäin aiemmin niiden levyjen yli, koska ajattelin, ettei niiden tiedoissa ole korjattavaa. Väärässäpä olin. Esittäjän nimen, levyn nimen, julkaisuvuoden ja biisilistan pitää olla oikein, ja virheitä on löytynyt. Jos huomaan FLAC-tiedostoja tai muita häviöttömiä, muunnan ne mp3-muotoon. Lisäksi kuuntelen osittain tai kokonaan kuulematta jääneitä albumeja tutuilta esittäjiltä. Minulla on joitakin itse tekemiäni, aivan kelvottomia vinyylisiirtoja. Etsin YouTubesta parempilaatuisia kopioita niistä levyistä ja yksittäisistä kappaleista, ja niitä on löytynyt. YT:hen on uploadattu AD:n ensimmäinen, Ari Vaahteraa, Bikinin levy, Hank and His Milkmeniä, Helen Westin levy, ja joitakin singlejä. Olen äänittänyt omia mp3-kopioita näistä uudemmalla tietokoneellani, johon olen myös kopioinut SoundTap Streaming Audio Recorderin. Pystyn äänittämään uudemmalla koneellani musiikkia samalla kun kuuntelen vanhemmalla koneella muuta musiikkia ja teen muita hommia. Kiitos erityisesti YouTube-nimimerkille Unohdettu Musiikki. Lisäsin videolinkkejä Discogsiin.

Luen kirjoja - työpäivinä töissä, kotonaolopäivinä kotona. Nyt olen päässyt Charles Dickensiin.

Discogs-YouTube -kuunteluhommassa käyn nyt läpi vuoden 1984 USA-maksit. Sen jälkeen vuoden 1985 USA-singlet, ja sitten pääsen hyppäämään Isoon-Britanniaan ja vuoteen 1970. Hyviä biisejä löytyy, muttei rasittavan paljon. Homma sujuu aika kohtuullisessa ajassa joka päivä. Mutta sitten kun pääsen brittisinkkujen pariin, odotan biisisaaliiden kasvavan ja projektin vaatiman ajan pitenevän...

Naavametsäläisiä ja Tsirpsiä yritän saada aikaiseksi sivun viikossa. Mukavaa, että Tsirpsissä (jota on 16 sivua tehty) olen päässyt eroon hahmoesittelystä ja juonenkehittelystä, ja varsinainen tarina on päässyt alkamaan. Sarjakuva alkaa lisätä kierroksia...

Kirjojenlukuprojektiini kuuluu yksi ruotsalainen vitsikirja, jossa on 3000 vitsiä. Ei niin paljon vitsejä jaksa lukea putkeen. Luen sata vitsiä päivässä. Vitsit on onneksi numeroitu. Luvun pitäminen on helppoa, vaikka kirja onkin jaettu kahdeksaan lukuun ja joka luvun alussa numerointi alkaa uudestaan ykkösestä. Kirja julkaistiin alkujaan 1994, mutta minulla on vuoden 2008 painos, jonka sain kai joululahjaksi Saga ja Kaj Hindréniltä. Kirjassa on vanhoja ja kuluneita vitsejä, puujalkajuttuja, joitakin vitsejä jotka eivät mielestäni toimi, ja muutamat vitsit toistuvat kahteen kertaan. Viimeksimainitun asian suhteen olisi kirja vaatinut huolellisempaa toimittamista. Hyviä vitsejä on niin paljon, että kokonaisuus on vahvasti plussan puolella ja kirjan avulla voi viihdyttää kavereita.

DVD:itten katsominen on tietysti yksi projekti. Lurppaa ja Looney Tunes -piirrettyjä vielä jäljellä.

Kaiken ohella, ihan päähänpistona, päätin kerätä koneelleni brittiläisellä Charisma-levymerkillä vuosina 1969-1987 julkaistut singlet b-puolineen. Mietin, että voisin perehtyä tarkemmin jonkin ns. edistyksellistä musiikkia julkaisseen brittifirman tuotantoon, ja Charisma tuntui hyvältä valinnalta. Rare Bird, Van Der Graaf Generator, Genesis, Peter Gabriel, Steve Hackett, Tony Banks, Mike Rutherford, Lindisfarne, Audience, The Nice, Jackson Heights, Monty Python, Capability Brown, String Driven Thing, Graham Bell, Jack the Lad, Alan Hull, Bert Jansch, Hawkwind, Dandy Livingstone (reggaetä), The Alan Parsons Project, Patrick Moraz, Brand X, Intergalactic Touring Band, Vivian Stanshall, Malcolm McLaren, Jackie Leven, Julian Lennon ynnä sekalaista reggaetä ja new wavea. Ihan mieluisaa kuunneltavaa, ei paljon sellaista mikä ärsyttäisi. Imuroin Soulseekistä mitä sieltä löytyi, jotain löysin vielä YouTubesta. Valitettavasti Charisma julkaisi myös paljon sinkkuja täysin tuntemattomilta nimiltä, joiden tuotantoa ei juuri löydy edes YouTubesta. Sain kokoon 559 biisiä, 91 Charisma-biisiä ja joitakin PRE-alamerkin singleraitoja jäi löytymättä. Paha suhde, kun ottaa huomioon, että kun nyt kerään koneelleni myös Stax Recordsin ja sen ala-ja sivumerkkien sinkkuja b-puolineen, olen saanut haltuuni 1541 kappaletta ja puutelistalla on 90.

Sitten on meneillään yksi suunnitelma, josta vaikenen vielä tässä vaiheessa. Iso juttu kuitenkin kyseessä - niin iso, että siinä ovat kahdeksas ja yhdeksäs meneillään oleva projektini, ja kymmenes liittyy tähän myös. Teen työpaikalla luppoaikana nyt kahta asiaa. Se toinen homma valitettavasti syö aikaa lukemiselta, joten kirjojenluku-urakka etenee tästä lähtien hitaammin. Onnistuminen vähän arveluttaa, koska minun pitäisi onnistua sellaisessa, missä olen aiemmin vain epäonnistunut.

Näistä joskus tulevaisuudessa. Marraskuun alussa on yksi vaihe valmis, ja ensi vuoden maaliskuussa työt jatkuvat eri merkeissä.

* * *

Työpäivät hoituvat silkalla rutiinilla, eikä hiljaisten ja etäisten kollegojeni ja esimieheni kanssa tule juuri sanoja vaihdettua. En viihdy kahvi- ja ruokatauoilla, varsinkaan, kun pöytien ääressä istuu siivoojien lisäksi monesti myös sekalaisia äijiä puhelemassa keskenään omia juttujaan tai tuijottelemassa puhelimiaan. Yhdessä kerroksessa tehdään suurta remonttia, joten keltaliivejä ja firman omia huoltomiehiä valuu taukopaikallekin. En tunne minkäänlaista yhteenkuuluvuutta äijätyyppien kanssa. Heillä on perheet, minulla ei. He puhuvat autoista, urheilusta tai muista äijiä kiinnostavista jutuista. Heillä on sosiaaliset piirinsä, joiden asioista riittää juttua - minä elän yksin. Heillä on arkihuolia, minulla on kaikki asiat hyvin eikä minulla ole kokemusta tavallisen ihmisen päänvaivoista. Minä olen taide- ja kulttuuri-ihminen, jolla on tyylitajua ja makua, ja minulle kelpaa monessa asiassa vain paras.

Kirjojen lukeminen ja se toinen asia, jota työpäivinä teen, piristävät. Yritän puhua vastuullani olevan rakennuksen tuotantotyöntekijöiden kanssa, mutta aika harvassa ovat ne, jotka ovat juttukumppaneiksi halukkaita. Minulla on vähän sitä, mitä englanninkielellä kutsutaan nimellä quick wit. Yritän laukoa jotain nokkelaa jos jokin siihen inspiroi. Eilen yksi sai jotain valkoista tomua tukkaansa jostain duunista, mitä hän teki, ja tokaisin: "pölyhiusku". Tänään eräs kertoi, että hän haluaisi vierailla Yhdysvaltojen syvässä etelässä. "Mitä sinä siellä tekisit? Viheltelisitkö dixietä?", lohkaisin. Tai saatan tervehtiä sanomalla "good moaning" tai "huomenta-aamenta". Nuo eivät edusta kirkkainta kärkeäni, mutta olen iloinen, kun pääsen edes jotain pikkuhauskaa keksimään. Olen aika monesti saanut kuulla etunimestäni "Kulkuriveljeni Jan" -juttua, viitaten Tapsa Rautavaaran levyttämään iskelmään. Olen joskus vastannut siihen: "Minä kierrän vain Kalifornian, ja jälleen palaJAN". Rakastan kaikenlaisia sanaleikkejä ja harrastan niitä itsekin vähän. Valitettavasti muut ihmiset ovat niin tylsämielisiä, etteivät he osaa reagoida tuollaisiin mitenkään.

Töiden jälkeen voin piristää päivääni käymällä Stockmannin Herkussa. Käyn siellä vain muutaman kuukauden välein, ja yleensä silloin, kun on jotain muutakin mielessä, mutta ostan aina jotain ylimääräistä hyvää. Siellä on brittiläisiä Cartwright & Butlerin herkkuja lieriönmuotoisissa metallipurkeissa, joiden kansi avataan metallisella vipusysteemillä. Ostin eilen merisuolalla maustettuja keksejä, joissa oli pieniä ruskeita karamellinpaloja. Leipäjuustoa, mansikoita ja pensasmustikoita. 1983-1984 Mattssoneilla syötiin paljon leipäjuustoa. Kutsuimme sitä kitinäjuustoksi, se kun kitisee hampaissa. Siellä on myös ihania irtoleipiä: rosmariinia, halonhakkaajaa, Ardennais'ta, hedelmäistä aamiaisleipää...

Joskus saatan jopa innostua ostamaan litran jotain Aino-jäätelöä ja syödä sitä vaahterasiirapin kera. Olen kokeillut myös italialaisia herkkujäätelöitä, joita myydään Lidlissä. Sen verran on annettava periksi herkutteluhimolle. Hyvä rahatilanne on siunaus.

Kekseistä suosikkejani ovat Dominot ja kaurakeksit. Suomalaiset tuntuvat tykkäävän erityisesti Jaffa-kekseistä, mutta minä en ole niihin yhtä mieltynyt. Se vaaleanruskea keksiosa esim. on minun makuuni liian pehmeä.

Silloin, kun Lidl oli vielä uusi juttu, siellä myytiin Sondeyn valmistamia vaaleanruskeita, suorakaiteen muotoisia voikeksejä pitkulaisissa, sinisissä pakkauksissa. Ne maistuivat ihanilta, kun päälle siveli hiukan voita. Tosin voin piti olla pehmeää, sillä keksit olivat erittäin hauraita. Muistelen edelleen kaivaten niitä Sondey-keksejä.